Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen

Koti stailattuna joulukuntoon neljä vuotta sitten Eeva-lehden kuvausta varten.

No mähän rakastan joulua. Siihen on varmaan suurin syy siinä, millainen äiti minulla oli. Kun jouluaattoaamuna hiippailin alas yläkerran portaita, koko koti tuoksui joululta, kuusessa paloivat kynttilät (yöt läpeensä – niitä ei sammutettu ikinä) ja koko koti oli yksi ihana joulun ihmemaa. Meillä ei aattona kannettu kuusta sisään, vaan jo aaton aattona. Joulu piteni eikä meidän massiivisissa jouluissamme kaikkea olisi ehditty tehdä aattona ennen joulurauhan julistamista.

Tunnelmat saattoivat kyllä lennellä mennä äärestä laitaan, kun keittiössä höyrysi ja kaikki jotenkin stressasivat, mutta se aamu – sitä tunnelmaa en unohda koskaan ja rakastan sitä muistoa. Ehkä parantelinkin sitä vähän vuosi vuodelta, kuten muistilla on tapana tehdä, mutta mitä väliä!

Nyt eletään aikaa, jolloin joulu hiippailee kauppoihin jouluun aikaa 48 yötä. Tässä on täsmällinen laskuri – katso!

Ja koska joulu lähenee, se saapuu myös kauppoihin. Jo pari viikkoa sitten radiossa kauhisteltiin sitä, että joulukalenterit on jo nostettu esiin.

Aikaisen joulun saapuminen kauppoihin on jokavuotinen painajainen monille. Ja motkotuksen aihe. Se on toistuva teema elon juoksussa vähän samaan tapaan kuin aikakauslehtien teemanumerot. Vuoden alussa laihdutetaan, keväällä laihdutetaan ja syksyllä laihdutetaan sitten kesäkilot. Loppuvuodesta valitaan parhaat kosmetiikkatuotteet, kesän lopulla kauneimmat syystakit, sitten onkin matkaekstra jne. jne.

Mutta sitä mietin, että miksi se joulu ei saa olla kaupassa, vaikka vuoden ympäri? Kyllästyykö siihen siis, jos näkee kuusia ja joulupukkeja liian aikaisin? Meneekö maku?

Behind the scenes – joku laatikko siellä nurkassa kurkistaa. Mikähän? Ja etuallalla kuvaajan käsi ja osa kameraa.

Mulla oli kerran ystävä, joka kulki mielellään koluamassa kanssani kaikki uudet sisustusliikkeet. Kun mentiin sisään, hän pian alkoi osoitella sormellaan kaikkea josta ei pitänyt – ja voi veljet sitä sitten riitti! Kun tajusin tämän tavan olin hämmentynyt. Kuinka hän löysi niin paljon rumuutta kaikkialta. Sitten tajusin sen – kun olen jossain tavaranpaljouden keskellä, sivuutan asiat joista en pidä. Minua ei kiinnosta, olen kiinnostunut kauniista ja kiehtovista, mielenkiintoisista jutuista. Miksi kuluttaisin energiaani yhdentekevään, kun voin keskittyä ihanuuksiin?

Vähän sama asenne saattaisi auttaa niitä, joita joulukoristeet marraskuussa rassaavat. Kuulen jo korvissani tiukujen helinää eli sen, kuinka raivostuttavaa on, että joulua on kuitenkin PAKKO KUUNNELLA joka paikassa. No se on tietysti totta, joulumusiikki raikaa kaupoissa, mutta nehän on kuitenkin sellaisia hissimusaversioita. Omat joululaulusuosikit eivät varmasti kuulosta samalta kuin kauppojen jinglebessit.

Ja sitten on vielä se joulun sanoma. Sehän se oikea jouluaisa on. Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen. Kaikki olisivat kilttejä toisilleen, huomioisivat muut ja rakastaisivat lähimmäistään, kuin itseään. Jos ajatukset keskittyisivät enemmän kaikkeen hyvään ja kauniiseen, kuin siihen että joulukoristeet kimaltavat marraskuussa? Ja antaisi niiden, jotka haluavat nauttia jouluntunnelmasta 48 yötä ennen joulua ja vielä monta yötä joulun jälkeenkin, nauttia siitä. Itse voi sitten antaa joulunauhojen ja tonttujen kipittää toisesta silmästä ja korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on hyvä mindfulness-harjoitus, keskellä jouluista esillepanoa keskittyy vain siihen mikä itselle on juuri sillä hetkellä tärkeää. Olkoon se vaikka viherkasvien hoito talvella tai uuden pesuaineen osto tai mitä muuta tahansa.

Koska onhan se nyt vähän hölmöä valittaa siitä mitä kaupoissa on.Siellä on savumakrilliakin joka päivä. Sellaisen asian kanssa mun on pakko elää joka ikinen päivä.

Hanna

 

 

Kommentit (4)
  1. Joulussa kaikki on ihanaa! Mulla on samanlaisia muistoja lapsuuden jouluista ja just siitä aattoaamusta,heräsin aina lanttulaatikon tuoksuun,paras tuoksu ikinä!Meilläkin kuusi kannettiin sisään aatonaattona ja mä sen sain koristella aina,isä laittoi kynttilät.Nykyään joulu alkaa ekana adventtina,vähän yritän itseäni jarrutella,etten kaikkia koristeita heti laita,jotain pitää jättää lähemmäksi aattoa.Tykkään muutenkin touhuta ja tehdä,leipominen meinaa joskus lähteä käsistä,kun on niin paljon ihania ohjeita.On niin ihanaa,että on vuoden päätteeksi joulu,valot,kynttilät,tunnelma ja perhe,ihan parasta.Ja joululehdet,ihan pakko saada,niitä on iso pino säästössä,kuin myös joulukirjoja,joiden selausta rakastan.Ja yksi kakku muuten on ylitse muiden,se on erään Hannan taatelikakku,toscakuorrutteella😉

    1. Kiitos Pirjo!
      Tuli niin nasta joulufiilis sun kommentista! Mä jo jotenkin näin kuinka se joulu alkaa rakentua ja toi on kyllä ihana ajatus toi että pikkuhiljaa se joulu lisääntyy kotona ja tuo että vuoden päätteeksi on jotain jotain ihanaa.
      Ja siis tosi kivaa kuulla, että se kakku on sun suosikki! Itsekin rakastan sitä! Mums!

      Terv
      Hanna

  2. Parasta joulussa taitaa olla se odottaminen. On ihan eri fiilis lokakuusta jouluun, kun on kaikkea tunnelmallista puuhastelua, kuin tammikuusta pääsiäiseen, jolloin ei ole oikein muuta kuin itsensä kannustamista hiihtämään (huonolla menestyksellä).

    1. Hei Ode,
      Toi on . niin totta toi että tammikuusta pääsiäiseen ei ole oikein mitään. Se on sellaista puurtamista vain!

      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *