Hanna Sumari
Hanna Sumari

Olen kuin tulivuori – tervetuloa uusi vuosi!

Tässä kuvassa on vähän tulivuorifiilistä.  Ei kyllä ihan  yhtä lämmintä...
Tässä kuvassa on vähän tulivuorifiilistä. Ei kyllä ihan yhtä lämmintä…

Hei maailma vuonna 2018 ja sen ensimmäinen työaamu! Tässä taas istun ja sormet laulaa näppäimillä. Ulkona on säkkipimeää, sisällä hohtaa vielä lempeä valo joulukuusesta. Jalassa on polvipituiset villasukat ja ajatuksissa on sekä menneen vuoden jäljet, että tulevan vuoden toiveet. Parasta aamussa oli herääminen kahvin tuoksuun, vaikka se samalla kertoikin, että rakkaani oli jo lähtenyt töihin ja pitkät hitaat aamut ovat ohitse.

On pakko sanoa, että viime vuosi jäi jotenkin harmaana mieleen. Kun mietin sitä yksittäisten tapaamisten ja tapahtumien kautta, se oli hieno vuosi. Mitään suuria tragedioita tai pettymyksiä vuosi ei kantanut selvitettäväksi, mutta muuten olen iloinen, että edessä on uusi vuosi, uusi elämä, puhtaat sivut ja tunnen itseni energiseksi ja vahvaksi. Olen kuin tulivuori ja on tunne, että kohta räjähtää, sillä lailla että jeeeee! Täältä tullaan babes!

Helsinki takana - ja vuosi 2017
Helsinki takana – ja vuosi 2017

Tärkein uuden vuoden lupaukseni, on että asetan itseni ensimmäiseksi. Se tarkoittaa sitä, että en enää katso jääkö minulle aikaa liikuntaa varten, vaan jääkö aikaa muuhun kuin liikuntaan. Varmaan kaikkein yleisin uuden vuoden lupaus, mutta minullekin erittäin tärkeä. Ihminen ei voi elää liikkumatta, siitä tulee paha olo. Aion myös palata sokerittomaan elämääni ja lisäksi luovun yhdestä suuresta rakkaudestani. Arrrghhhhh tämä tekee kipeää. Kolme kirjainta. VOI. Eli teen voi lakon. Saan edelleen käyttää sitä leivonnassa ja ruuan valmistuksessa, mutta leivältäni se katoaa jälleen. Tiedättekö, minä rakastan voita. Sen maku… ❤

Uuden vuoden yö Helsingin keskustassa oli kaunis
Uuden vuoden yö Helsingin keskustassa oli kaunis

Ensivuodelta toivon terveyttä. Olen siis saavuttanut iän, jossa sen tärkeys on korostunut. Sairaana on niin hankalaa touhuta ja kivutta kivaa elää. Liikuntalupaukseen viitaten, sen eteen on kyllä tehtävä töitä. Liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky eivät tule nojatuolissa. Toivon myös iloa ja hyvää mieltä, paljon ääneen nauramista.

Kuinka tulikaan mieleeni eräs päivä lapsuudestani. Olin ystäväni luona ja nauroin siellä sydämeni kyllyydestä. Ystäväni isä tuli paikalle ja sanoi minulle ärsyyntyneenä: ”Ihminen tulee räkänokastakin, vaan ei turhan naurajasta”. No pidin varmaan häiritsevää melua kikattaessani seitsen vuotiaan riemulla, eikä tuo typerä sananlasku (Suomen kansanviisausko muka!?) saanut nauruani elämässäni vähenemään, kuin tuon hetken osalta. Mutta, että osaakin olla typerä lauseke. Mikään ei ole parempaa kuin oikein kunnon ääneen nauraminen.

Toiveenani on päästä ainakin yhdelle kaukomatkalle, unelmoin myös Sisiliasta ja Budapestistä sekä Prahasta. Sekä uimisesta Allas Sea Pool –merikylpylässä. Veikkaan, että yksi näistä toiveista ainakin toteutuu!

Tuonne on päästävä pulikoimaan!
Tuonne on päästävä pulikoimaan!

Summa summarum olen iloinen viime vuodesta kiitos siitä, mutta kiitän myös siitä, että se on takana ja mulla on nyt tää tulivuorifiilis!

Onnea uuteen vuoteen kaikille, paljon naurua ja toteutuvia unelmia – pieniä ja suuria! Kiitos kuvista Jari Mutikaiselle! Otimme ne uuden vuoden yönä, kun testasimme mun uutta kameraa. Yksi toive on oppia itse käyttämään sitä.

❤️

Hanna

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.