Matkalla Prahassa – osa 2

Praha
Hello!

Kun ahmimme Carolinan kanssa Prahan top ten nähtävyydet yhdellä haukkauksella heti ensimmäisenä matkapäivänä, jäi loppumatkan ajaksi runsaasti aikaa vaellella kaupungilla. Kävimme vaate- ja hattuostoksilla ja teimme meille tärkeitä juttuja, kuten söimme makkaraa, maistoimme savupiippu tötteröä ja kävimme antiikkikaupassa kuolaamassa upeita koruja. Praha oli ihana.

Praha
Tässä pyörivät ”savupiiput” joita sai kaikkialta – sekä toreilta että pienistä leipomoista. Vähän kuin suomalaisen tikkupullan kaupunkilaisversio.
Tässä valmiita savupiippujen kuoria…
No niin – olihan se maistettava. Julmetun SUURI se oli. Täytteenä suklaakastiketta, tuoreita mansikoita ja jäätelöä. Minua kiinnosti ainoastaan miltä tuo kuori maistuu. Söin siitä vähän ja se oli hyvää, rapeaa ja kanelista ja sokerista. Carolina söi mansikat. Loppu meni puluille…

 

Prahassa oli kuitenkin yksi yllättävä nähtävyys, joka meidän listalla vielä odotti: John Lennon -seinä. Se on metka juttu.

Kun John Lennon murhattiin vuonna 1980 hänestä tuli prahalaisen nuorison sankari ja eräälle tietylle seinänpätkälle alkoi ilmestyä Lennonin kuvia sekä tekstejä hänen lauluistaan. Silloisessa Tšekkoslovakiassa elettiin tuolloin kommunismin aikaa ja mielenilmaisuja rajoitettiin vahvasti. Seinää yritettiin pitää puhtaana, mutta se muodostui mahdottomaksi tehtäväksi graffitien ilmestyessä aina uudelleen ja uudelleen seinälle. Lopulta viranomaisten oli luovutettava. Seinä elää edelleen ja muuttuu jatkuvasti.

Matkaoppaista ja blogeista luimme, että paikka on hiukan syrjässä ja harva sinne löytää, mutta seinä kannattaa mennä katsomaan. Toki siis lähdimme matkaan. Se sijaitsee lähellä Kaarlen sillan Prahan Pienen puolen eli Malá Stranan päätä. Päätimme kävellä Kaarlen sillan yli aiemmasta päätöksestämme huolimatta. Emme kumpikaan pidä tungoksesta ja silta oli mustanaan ihmisiä. Ihme ettei koko silta murru Vltavaan niin täynnään se on väkeä.

Päästyämme toiselle puolelle söimme äärimmäisen viehättävässä ravintolassa, joen rannalla, herkulliset salaatit ja sitten lähdimme etsimään seinää. No sehän oli aivan nurkan takana ja harva ihminen on tietysti suhteellinen käsite, mutta seinän äärellä oli satapäin ihmisiä! Ei siis mikään piilotettu jalokivi todellakaan. Fiilis oli silti nasta. Seinä on liian täynnä maalauksia, mutta hienon tarinan ja rauhanaatteen takia se on hieno paikka. Oli myös hauskaa seurata kuvaussessioita seinän äärellä. Me ihmiset olemme koomista porukkaa. Muutenkin koko matkan ajan hämmästelin sitä selfieiden ottamisen määrää. Kunpa se kamera olisi hetken poissa käsistä ja ihmiset keskittyisivät kokemaan, aistimaan ja elämään. Mihinhän mittaan tämä kameran läpi eläminen vielä kasvaa? Minua se välillä etoo. Ihmisen loputonta itserakkautta on välillä vaikeaa ottaa vastaan.

Kaarlen silta – ahdistavan täynnä väkeä.
Ravintola oli ihanasti joen rannalla. Astiat olivat eriparisia ja ruoka hyvää.
Praha
John Lennon Wall ja Turre Turisti – yksi useiden joukossa.

Seinässä oli aukko, pieni kaariportti, jonka toisella puolella odotti puhdas seinä ja puutarha. Kontrasti oli hauska. Ja puutarhan reunalla oli designliike, jossa myytiin astioita, koruja ja John Lennon Wall – T-paitoja. Ihana liike. Lämmin suositus!

 

Seinän toinen puoli on puhdas ja myös häly jää toiselle puolelle. Täällä on design kauppa!
Design Storen valikoimaa.
Aika huippu tämä!

Kun luin etukäteen juttuja Prahasta, kaikkialla varoitettiin sekä taksien että ravintoloiden tavasta huijata laskuissa. Edellisen kerran käydessäni Prahassa joskus vuoden 2003 paikkeilla, niin kävikin, mutta nyt emme joutuneet kuin ainoastaan laillisen ryöstön kohteeksi. Se tapahtui Václavin aukion reunalla olevassa ravintolassa, jossa hinnat olivat naurettavan korkeat, muihin Prahan ravintoloiden hintoihin verrattuna, mutta se on ymmärrettävää.

Taksia käytimme vain kolme kertaa, kun tulimme lentokentältä ja kun lähdimme sinne ja ne taksit olin varannut etukäteen netistä jo Suomessa. Se on mahtava palvelu. Sen lisäksi teimme hauskan ja yllättävän retken taksilla matkan viimeisenä päivänä.

Lähtöpäivänä hotellihuone piti luovuttaa klo 12 ja syötyämme pitkään ja hartaasti aamiaista pakkasimme laukut ja huomasimme kellon olevan jo kaksitoista. Jätimme laukut respaan ja mietimme minne mennä. Meillä oli viisi tuntia aikaa lentokentälle lähtöön. En jaksanut enää yhtään ihmismassoja täpötäysillä kaduilla ja toreilla. Halusin puistoon tai metsään. Nopea googletus ja keksin sen! Mennään katsomaan Karlštejnin linnaa!

Menimme pyytämään apua hotellista. Haluaisimme taksin, joka veisi meidät linnalle, odottaisi meitä paikan päällä ja toisi takaisin. Saimme mitä halusimme ja pian matkasimme kauniin maaseudun halki kohti linnaa. Matka on n. 30 km ja aikaa siihen kuluu 45 minuuttia. Taksin hinta määräytyi siten että menomatka maksoi n. 60 € ja odotusaika 20€/h ja paluu oli ilmainen. Matkan hinnaksi kertyi 100€ ja se oli sen arvoinen.

Linnalta on upeat näkymät laaksoon ja kylään.

Linnalle kävellään saman nimisen kylän läpi. Jokaisessa kylän talossa varmasti asutaan, mutta jokainen asukas myös koettaa lyödä rahoiksi. Kaikkea myydään mustasta ritarijäätelöstä ja kuninkaan kruunuista villasukkiin ja ryöstöhintaiseen syötävään. Täälläkin ihmisiä oli paljon, mutta oli myös kaunista luontoa ja rauhaa.

Itse linna oli upea. Se on rakennettu vuonna 1348, mutta sielläkin rahastuksen tunne latisti iloa. Vain linnan pihalle ja kaivotorniin pääsi veloituksetta. Itse linnaan sai mennä vain osallistumalla opastettuihin kierroksiin, joita oli kolmen mittaisia ja hintaisia. Hinta ei päätä huimannut, olisiko ollut n. 15€ mutta hankaluus oli siinä, että englanninkieliset kierrokset alkoivat meille liian myöhään. Meillähän oli edessä vielä kotimatka. Yhtä kaikki, suosittelen paikkaa lämpimästi ja linnan verkkosivuilta voi ostaa opastetut kierrokset valmiiksi. Kuumana päivänä linnalle kiipeäminen on uuvuttavaa. Hyvät kengät ja vesipullo on must. Pääsee sinne kyllä hevoskyydilläkin, jos ei jaksa kävellä, mutta kyllä kävi parivaljakkoja sääliksi, hiestä karva märkänä kiskoivat vaunujaan.

Kaiken kaikkiaan matka oli upea ja oman tyttären seura ihan parasta. Mutta jos suunnittelee matkaa, en suosittele keskikesän lämpimintä aikaa. Silloin sinne kyllä läkähtyy sekä lämmöstä, että ihmispaljoudesta. Ensimmäisen kirjoituksen Prahan reissusta voit lukea täältä.

Hanna

 

 

 

Kommentit (1)
  1. Luin pikaisesti Prahan jutun. Jos lähi aikoina ollaan menossa niin voin varmaan saada vinkkejä?Siellä linnassa käytiin viime kerralla ja ostin sieltä kylästä ihanan pöytäliinan ns Brysselin pitsiä. Tallessa. Yli 20 v. On niin kiva lukea sinun tarinoita, kiitos. Terveiset keväisestä Pusulasta! 💋

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *