Hanna Sumari
Hanna Sumari

Päivän kaktus – rumat kuvat – sori

Ostin yhtenä päivänä Ruotsalaisen Elle Decoration -lehden. No, se on ihana lehti ja selailin sitä nautiskellen kauniista sisustuskuvista ja interiööreistä. Yhtäkkiä silmiini sattui Rörstrandin mainos. Kuvassa oli joulukattaus ja minua riemastutti kuinka hauskasti eri sarjojen astioita oli osattu käyttää neljän hengen kattauksessa. Piti oikein keskittyä ja lopulta laskin montako kirjavaa lautasta kuvassa oli ja mitä kaikkea muutakin. Ajattelin, että juuri näin voi käyttää meillä myös Arabian Taika-sarjaa, Paratiisia ja vaikka mitä. Että ei tarvitse, kuin muutaman kirjavan  astian ja Arabiaa on aina helppoa sekoittaa keskenään, koska massa josta astiat valmmistetaan, on samaa ja värit samat, niin että kirjavatkin saattavat toimia keskenään. Ja että kuinka hauskaa olisi jos sekoittaisi ihan valkoisiin astoihin antiikkia. Ja että olen saarnannut tästä lukuisilla kattauskursseillani ja –luennoillani. Että ei tarvitse olla samaa sarjaa ja että jos on suuret juhlat, lainatkaa naapurilta, eikä vuokraamosta, sekoittakaa villisti. Ryhdyin jo miettimään kuinka katan tänä jouluna. Ja ajattelin kukkiakin jo. Inspiroiduin. Innostuin. Tykkäsin erilaisista paikkakorteista. Jippiii! Hyvä meininki.

Elle Decor
Elle Decor

Tuo kaikki tuli mieleeni, kun vastaanotin eilen Fiskarsin ja Iittalan tiedotteiden yhteydessä heidän PR-kuvansa. Mä masennuin. Anteeksi kovasti, mutta voi mahdotonta sitä rajatonta ankeuden määrää, mikä lippulaivamme Iittalan PR-kuvassa on. Ja kun vielä tiedotetaan legendaarisen Kaj Franckin legendaaristen aterimien tulosta uustuotantoon. Kyllä kyllä. Franck oli pelkistämisen mestari, mutta ei kai kuvan tarvitse olla ankeuden ylistys? Hienot astiat. Hienot aterimet. Hieno tammipöytä. Hieno tuoli. Hieno karahvi. Hienot lasit. Kauhea ankeus. Eikä edes tiedotettavan tuotteen yksityiskohdat ole näkyvissä. Minimalismi on taitolaji. Kaikkein vaativin. Olen onneton tästä kuvasta. Se voisi olla niin paljon enemmän. Anteeksi Iittala.

Kaj Franckin vuonna 1952 suunnittelemat Scandia-aterimet rikkoivat aikanaan rajoja. Ne ravistelivat tuttuja kaavoja ja tekivät tietä uudelle, kuten myös Franckin samana vuonna suunnittelemat Teema-astiat. Scandia-aterimista tuli suosittuja arjen klassikoita suomalaisiin koteihin. Nämä tutut, pitkäikäiset pöytäkumppanit tekevät nyt paluun Iittalan kokoelmaan.
Kaj Franckin vuonna 1952 suunnittelemat Scandia-aterimet rikkoivat aikanaan rajoja. Ne ravistelivat tuttuja kaavoja ja tekivät tietä uudelle, kuten myös Franckin samana vuonna suunnittelemat Teema-astiat. Scandia-aterimista tuli suosittuja arjen klassikoita suomalaisiin koteihin. Nämä tutut, pitkäikäiset pöytäkumppanit tekevät nyt paluun Iittalan kokoelmaan.

Ja toinen palkintokaktus menee Fiskarsille. He tuovat valikoimiinsa välineet pastan valmistamiseen. Aha. Ovatko ne kuvassa? Ilmeisesti. Ahdistavaa. Ja ahdistavaa siksi, että rakastan näitä merkkejä ja olen tottunut vastaanottamaan sieltä laatua kaikessa. Sekä tuotteissa, että esitteissä.

Fiskarsin pastasarja
Fiskarsin pastasarja

Kun eletään kuvien maailmassa, jossa kaikki kuvaavat täytyisi tällaisten ihanuuksien esittelykuvat olla jotenkin inspiroivia – ministi tai maksisti, mutta jotenkin.

Anteeksi

Hanna

Kommentit (19)

  1. Joulukattaus – Apu-blogit

    […] Päivän kaktuksen 11.11. blogissani Iittalan ja Fiskarsin PR-kuville. Voit lukea blogin täältä. Blogia jaettiin ja peukutettiin runsaasti ja  useat ihmiset olivat kuvista samaa mieltä […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.