Paluu hyvään arkeen

Kaupallinen yhteistyö: Fustra International Oy

Tekstin lopussa on alekoodi! Muista tsekata se!

Fustra
Ei mennyt vielä ihan pystysuoraan tuo käsi, mutta nyt menee jo! Liikkuvuutta!

Ravinto uni ja liikunta – siinä on kolme hyvän elämän kivijalkaa, joita täytyisi aina olla saatavana sopivasti. Jos mitä tahansa näistä kolmesta on liikaa tai liian vähän, se vaikuttaa oitis elämän laatuun. Sitä ei vaan aina tajua.

Jos liikun vähän tai tuskin lainkaan en nuku hyvin. Jos syön liikaa tai liian vähän, sama juttu. Jos nukun liian, vähän syön liikaa ja vääriä asioita, jos nukkuisin liikaa tulisin kokonaisvaltaisesti veteläksi – luulen. Olen aika herkkäuninen, joten omakohtaista kokemusta moisesta ei kyllä ole.

Kevään ja kesän elin kuin pellossa ja nautin siitä. Hylkäsin sekä säännöllisen ruokarytmin että liikunnan, jotka molemmat ovat jo kauan sitten osoittautuneet minulle hyvän arjen kulmakiviksi.

Kun syön kolmen tunnin välein, syön oikein ja voin hyvin. Oikein liikutettu kroppa tuntuu hyvältä ja vähintään yhtä hyvää se tekee päälle. Viime viikolla menin Fustra-treeneihin super stressaantuneena ja lähdin treeneistä onnellisena ja tasapainoisena. Loppupäivän duunit menivät kuin tanssi ja uni oli hyvää ja rauhaisaa. Mikähän siinä on, että tämä on aina välillä niin vaikeaa uskoa eikä millään haluaisi lähteä treenaamaan, kun kiire ja stressi on viedä hermot?

Uusi ohjaaja – uhka vai mahdollisuus?

Mun treeneissä on ollut nyt kiinnostavat kaksi viikkoa, kun jo seitsemän vuotta Fustra-treenejäni ohjannut Juho Lahti jäi isyyslomalle. Jännitti aika tavalla tämä uusi tilanne. Miten pärjäisin, millainen tämä uusi ohjaaja olisi? Toimivatko kemiat? Fustrassa ohjaaja on todellakin iholla. Hän ei vain katso päältä, kuinka liikkeet sujuvat, vaan hän koettaa, että liikkeet tulee tehtyä juuri oikeilla lihaksilla.

Turhaan jännitin! Oli tosi kivaa treenata uuden ohjaajan kanssa. Sain uusia vinkkejä tehdä liikkeet entistä tehokkaammin. Fustra on pikkutarkka laji ja se sopii minulle. Ja varsinkin se sopii keholle, joka vahvistuu, notkistuu, lihaskireydet avautuvat ja mm. niska-hartiaseudun kivut kaikkoavat.

Opin uusia tapoja käskeä kehoani ja sain uusia oivalluksia.

Juho myös arveli, että tulisin treenaamaan ne kaksi viikkoa ihan täysillä, koska mulla on niin kova näyttämisen tarve – no oikeassahan hän oli. Pakko oli näyttää parastaan koko ajan. Mutta hauskaa oli se, että palkinnon työstä sain tietenkin itse!

Kun äitini vanheni, näin kuinka tärkeää olisi säilyttää hyvä lihaskunto ja varsinkin vahvat jalat. Minun on helppoa treenata keski- ja ylävartalon lihaksia, mutta historiani takia jalat, varsinkin vasen jalka ja polvi ovat ongelmallisia. Kyykyt ovat pirullisia tehdä, kun päähän on jäänyt muisto tapaturmasta ja kyykkääminen pelottaa ja tunnen suoranaista kauhua kyykätessäni. Kuitenkin se olisi se paras liike ja sitähän olen kyllä kyyneleet silmissäni tehnyt. Se on aika kamalaa.

Me aloitimme Riston kanssa kyykyt tavallaan ihan uudelleen ja etenimme todella hitaasti. Risto myös tarjoili minulle uuden tavan tehdä yhden jalan kyykkyjä.

Koska tavoitteena on saada voimaa jalkoihin ja polven taas kuntoon, harjoitetaan nimenomaan jarruttavaa eli exentristä voimaa. Hi-taas-ti alas ja nopeasti ylös. Ja nimenomaan se hidas alas meno on kyykkyni tärkein vaihe. Risto laittoi taakseni penkin ja aloin laskeutua penkille yhdellä jalalla aivan hitaasti. Kun pakarani saavuttivat penkin, istuin sille ja nousin kahdella jalalla ylös. Enää ei pelottanut. Tuli oikea himo tehdä näitä kyykkyjä! Ihanaa.

Mahtavaa oli myös lainaopettajan vuolaasti jakamat kehut keskivartalon hallinnastani. Mutta parasta kaikessa oli se, että vanha palo treenaamiseen on nyt palannut. Kevään vetelyys ja saamattomuus on taakse jäänyttä elämää.

Tuntuu myös tosi hyvältä treenata turvallisesti, aikanaan olen kokenut monta kertaa sen mitä tapahtuu, kun aloittaa treenit liian innokkaasti ja joku paikka hajoaa. Ja siihen ne treenit sitten loppuvat taas. Tässä lajissa kaikki on juuri toisinpäin. Fustran avulla pääsin jatkuvista niska hartiaseudun kivuista, migreenit helpottuivat 90 prosenttisesti, selkäkivut jäivät historiaan ja sain kävelykykyni takaisin.

Jos Fustra kiinnostaa sua, käytä hyvksesi tekstin lopussa oleva alekoodi!

Fustra
Viimeisten toistojen raskaus – silmät kiinni! Jos olisin yksin, olisin jo luovuttanut…Ja asento on piukka – ei huoju eikä heilu! Koko kroppa tekee töitä.

Historia

En tiedä moniko teistä muistaa tai tietää historiani siltä ajalta, kun en voinut kävellä kunnolla. Askellus tuotti sietämätöntä kipua ja se taas tuotti tietenkin pahaa mieltä ja rajoitti elämää.

Kaikki alkoi pienestä tapaturmasta Havaijilla, yhden hotellin aulassa, jossa leikkivät lapset törmäsivät minuun ja kommelluksen lopputuloksena saavuin kotimaanhan pyörätuolissa, kyynärsauvat kainalossa. Polvestani oli irronnut isohko pala rustoa, joka piti poistaa leikkauksella.

Leikkauksen jälkeen sain ohjeet polven kuntoutukseen ja kävin loistavalla fysioterapeutilla, jonka kanssa teimme harjoituksia, joita sain myös kotona tehtäväksi. Teinkö niitä? No en tietenkään tehnyt. Olen maailman huonoin tekemään mitään treeniä kotona. Kaikki muu menee aina pienenkin treenin edelle. En täysin ymmärtänyt omaehtoisen kuntoutuksen tärkeyttä.

Polvi ei siis oikein kuntoutunut ja tavallinenkin, vähän pidempi kävely tuotti kipua. Otin personal trainerin auttamaan ja treenasin lopulta kahden eri ohjaajan kanssa, jotka kukin olivat tunnettuja alansa ammattilaisia. Kumpikaan heistä ei osannut auttaa, vaan tilanne ainoastaan paheni. Polvi turposi ja näytti lähinnä kukkakaalilta.

Portaita en voinut kävellä lainkaan kuten aikuiset, vaan kävelin lasten tavoin siirtämällä aina jalan toisen viereen samalle askelmalle. Olin 55 vuotias ja kävelin kuin huonokuntoinen vanhus. Tällä luonteenlaadulla tilanne oli kestämätön.

Kaksi vuotta tapaturman jälkeen olimme perheen kanssa lomamatkalla Balilla ja jättäydyin kävellessä muiden jälkeen, etteivät he olisi nähneet kuinka kipeää kulkeminen teki. Kävelin kyyneleet silmissä. Ja se oli tietenkin raivostuttavaa.

Hotellissa selatessani Facebookia, silmiini osui iäkkään ystäväni postaus, jossa hän kuvaili jotain minulle entuudestaan tuntematonta liikuntalajia. Postauksessa huomioni kiinnittyi lajin pikkutarkkuuteen ja siihen kuinka tarkasti sitä ohjataan. Ajattelin, että olisiko tuossa ideaa, olinhan muutakin kuin tuo kirottu kipeä jalkani – kolme muuta raajaa ja keskivartalo! Sain kuulla ystävältäni, että laji oli Fustra. Kotiin tuloa seuraavana päivänä sovin tapaamisen, jonka voin sanoa muuttaneeni elämäni.

Fustra on suomalaisen Jarkko Kortelaisen kehittämä tapa treenata kehoa kokonaisvaltaisesti. Päämääränä on parantaa keskivartalon voimaa, syvien lihasten voimaa, ryhtiä ja erityisesti lihastasapainoa siten, että etupuolen ja selkäpuolen lihakset ovat tasapainossa keskenään. No, en minä siitä kaikesta oikeastaan ihan hirveästi ymmärtänyt, mutta sen tajusin, että koska jokaisella treenikerralla mukana on henkilökohtainen ohjaaja, saattaisin olla niin onnekas, että jalkani voitaisiin ikään kuin ohittaa ja voisin saada kehoni kuntoon muilta osin. Olin kuitenkin aiemmin harrastanut juoksua, erilaisia ryhmäliikuntalajeja ja käynyt vuosia salilla treenaamassa.

Niinpä ajelin tapaamisesta kotiin kädessäni allekirjoitettu lähes 2000 € sopimus pitkästä treenijaksosta ja olin kauhun lamauttama. Mietin mitä hittoa olin mennyt tekemään. Minulla ei oikeasti ollut varaa koko juttuun. Ei mitään käsitystä mistä kiskon rahat laskun maksuun, kun elin outoa vaihetta, jossa oikeastaan kaikki duunit olivat jäissä.

En koskaan unohda ensimmäistä treenituntia. Olin jo vuosia ennen tapaturmaa treenannut henkilökohtaisten ohjaajien kanssa, mutta en koskaan näin. Aiemmin ohjaajat olivat kirittäneet enimmäkseen suorittamaan liikkeet raskaammilla painoilla ja kirittäneet pitempiin sarjoihin. Nyt keskityttiinkin tekemään liikkeet oikeilla lihaksilla puhtaasti. Tajusin että tämä homma toimii. Ja Juho oli minulle tarpeeksi tiukka, vaikka ystävällinen ja kiva. Ohjaajan täytyy viedä hommaa eteenpäin, ei minun. Jos minä päättäisin toistojen määrän, en koskaan pääsisi eteenpäin.

Kun aloitin treenit, minulla oli polven ongelman lisäksi jännetupintulehdus molemmissa käsissä, jännityspäänsärkyä jatkuvasti, migreeneitä ja selkäkipuja. Jännetupintulehdukset katosivat kolmannen treenikerran jälkeen, ja pian myös muut vaivat olivat historiaa. Migreenit vähenivät 90 prosenttia. Ja mikä parasta – yhtäkkiä huomasin, että kävely ei enää sattunut. Aloin tehdä pitkiä kivuttomia sauvakävelylenkkejä ja se onnen hetki, kun kävelin Helsingin messukeskuksen portaat normaalilla tavalla, ei unohdu ikinä.

Jos Fustra kiinnostaa saan tarjota sinulle 75 minuutin Fustra näytetunnin ja TE3 liikkuvuusanalyysin josta voit lukea täältä, yhteishintaan 30 € kun niiden normaali yhteishinta on 84 €. Merkitset vain tähän lomakkeeseen koodiksi HANNA. Näytetunti ja Liikkuvuusanalyysi voidaan tehdä myös kotonasi.

Voimaa ja iloa päivään!

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Hanna

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *