Peace please – en jaksa enää

Mulla on ollut ankea fiilis. Silmiin on tarttunut vain ikäviä uutisia, asioita ja kuvia. On maasentavaa ja järkyttävää, että joku ihminen kokee oikeaksi asialleen ajaa summamutikassa toisten ihmisten yli yhtäkkiä yhtenä päivänä.

On myös masentavaa, että ihmisille annetaan rumaa palautetta rumalla tavalla. Tai asiallista palautetta rumalla tavalla. Asioista voi puhua myös kauniisti, vaikka asia olisi arka tai kiusallinen. Jos palautetta annetaan rumalla tavalla, minulle tulee väistämättä mieleen, että palautteen saajasta ei pidetä. Kohde on epämiellyttävä. Silloin palautteen antajan on syytä katsoa itseään syvälle sisimpään ja miettiä, miksi ei pidä henkilöstä ja pakottaa itsensä erottamaan kaksi asiaa: palautteen antamisen asia ja oma henkilökohtainen mielipiteensä palautteen saajasta. (Ja sitä mielipiteen syytä kannattaa myös pohtia)

On masentavaa, että ihmisiä kiusataan. Monet julkisuuden henkilöt saavat ottaa vastaan toisten ihmisten henkisen pahoinvoinnin tuotokset niskaansa, vaikka eivät tee mitään muuta kuin työtään. Jos joku ei pidä esiintyvästä ihmisestä, ei häntä silti voi ottaa tikkatauluksi. Voi kääntää kanavaa, sivua tai mennä pois.

On masentavaa avata Hesari ja nähdä kuva kiinalaisesta miehestä joka kuvattu hänen matkallaan teloitettavaksi. Se on hirveää. En tiedä mitä mies on tehnyt, mutta kuva hirvittää silti.

Koetan katsoa telkkaria ja illansuussa tulee dokumentti sodan hävinneestä Japanista. Historiallisissa kuvissa näytetään paitsi surevia ja järkyttyneitä aikuisia, myös surevia ja järkyttyneitä lapsia sekä ruumiita. Autenttiset ruumiiden kuvat ja surevat lapset saavat minut tolaltani. Kello on vasta ilta seitsemän, moniko lapsi näkee samat kuvat?

Myöhemmin illalla katson telkkaria ja väkivaltaa pursuaa kanavilta. En pysty enää katsomaan yhtään ikävää kuvaa tai asiaa. Kaipaan iloa ja hupia.

Luen ystäväni blogia. Sitä kommentoidaan aivan törkeällä tavalla. Väärin! HÄNTÄ kommentoidaan aivan törkeällä tavalla. Aivan kuin hän ei olisi ollenkaan elävä olento ja ihminen, vaan joku toteemipaalu tai nyrkkeilysäkki, jota voi hutkia mennen tullen kuinka huvittaa. Yhdessä kommentissa jopa sanotaan, että: ”Hassua että xx vastailee ja kiittelee kaikkiin häntä kehuviin kommentteihin, negatiivisiin ei.” Mitähän hassua siinä on? Se on ainoa järkevä tapa. Omaa pahaa oloaan muiden päälle oksentavalle tyypille ei auta, vaikka sanoisi mitä. Vastaaminen tuo lisää vettä myllyyn. Noita ihmisiä ja heidän mielipiteitään ei kannata noteerata mitenkään. He eivät ansaitse sitä. Joskus olen itse tarttunut tällaisiin kommentteihin ja kysynyt mikä on oikeasti ongelma. Pari hyvää keskustelua on kyllä syntynyt ja yksi anteeksipyyntö. Mutta silloin kommentoijan on esiinnyttävä omalla nimellään. Nimimerkkien kanssa ei kannata lähteä huutelemaan.

Joku sanoi minulle aivan vasta, että tällainen blogien ja nettipalstojen hyvin ruma kommentointi on vain suomalainen tapa. Muiden maiden palstoilla siihen ei kuulemma törmää. En tiedä onko se totta vai tarua. Mutta aikanaan katsoin paljon Eurosporttia ja sen selostajat olivat upeita. Kehuivat kaikki suorittajat ja vaikka urheilijat olisivat epäonnistuneet, he toivoivat tsemppiä jatkoon. Eihän jokainen voi olla voittaja, voittajat tarvitsevat huonompia ollakseen parhaita!

Aamulla silmiin sattui FB-ystävän järkyttävän rasistinen kommentti lehtijuttuun, jossa kerrottiin, että kerrostalon rappukäytävässä palaa lastenvaunut. Järkytyin. Menin katsomaan hänen FB-feediään ja totesin hänen olevan erittäin rasistinen. En tiedä poistaisinko hänet ja hänen kaltaisensa vai en. Jospa joku kaunis ajatus siitä, että kaikki me olemme lihaa ja verta ja meillä on samanlaiset sydämet ja mielet, toiveet ja unelmat, halut ja se hauras elämä, joka voi olla yhtäkkiä ohi.

Olen pahoillani tästä ankeasta kirjoituksesta. Lopuksi haluan jakaa päivän ilon.

Tämä alla oleva kuvapari teki päiväni niin onnelliseksi! Kuvat julkaisi Facebookissa ystäväni, jonka veljen perhe oli keksinyt näin oivan tavan hoitaa palmusunnuntain hommat. Perhe oli lähtenyt juuri vilkkaimpaan virpomisaikaan kaupungille asioilleen ja päättänyt hoitaa asian itsepalvelusysteemillä. Tämä on kokonaisuudessaan maailman ihanin juttu ja uutinen. Kiitos!

Ennen
Ennen
Jälkeen
Jälkeen

 

Peace

5ee68333059d50bf2cab15c47c595cfb

 

Kommentit (10)
  1. 11-vuotias lapsenikin ihmettelee, miksi uutisissa on aina vain huonoja uutisia. Eikö niitäkin voisi toimittaa ilon kautta, jätetään netistä luettavaksi kaikki huonot uutiset.

    Aivan ihana virpomisen itsepalvelu -idea <3 Kunpa olisin itsekin älynnyt saman, kun olimme sunnuntaina reissussa 🙂

  2. Samanlaista ahdistusta koen minäkin usein. Välillä uhkaan muuttaa jonnekin korpeen ja hävittää kaikki välineet, joilla on mitään tekemistä tietotulvan kanssa. Maailmassa tapahtuu paljon kamalia asioita, joille emme mahda mitään, mutta sille mahdamme minkälaisia kommentteja annamme esim. blogeissa. Ellei ole mitään kaunista sanottavaa niin voisiko ihan vaan ohittaa. Millä oikeudella voi pahoittaa jonkun mielen? Ei millään oikeudella. Mutta kauniilla kommentilla voi pelastaa jonkun päivän ja siinä samalla omansakin.
    Rauhaa ja rakkautta ja ihanaa pääsiäisen aikaa ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *