Hanna Sumari
Hanna Sumari

Peace please – en jaksa enää

Mulla on ollut ankea fiilis. Silmiin on tarttunut vain ikäviä uutisia, asioita ja kuvia. On maasentavaa ja järkyttävää, että joku ihminen kokee oikeaksi asialleen ajaa summamutikassa toisten ihmisten yli yhtäkkiä yhtenä päivänä.

On myös masentavaa, että ihmisille annetaan rumaa palautetta rumalla tavalla. Tai asiallista palautetta rumalla tavalla. Asioista voi puhua myös kauniisti, vaikka asia olisi arka tai kiusallinen. Jos palautetta annetaan rumalla tavalla, minulle tulee väistämättä mieleen, että palautteen saajasta ei pidetä. Kohde on epämiellyttävä. Silloin palautteen antajan on syytä katsoa itseään syvälle sisimpään ja miettiä, miksi ei pidä henkilöstä ja pakottaa itsensä erottamaan kaksi asiaa: palautteen antamisen asia ja oma henkilökohtainen mielipiteensä palautteen saajasta. (Ja sitä mielipiteen syytä kannattaa myös pohtia)

On masentavaa, että ihmisiä kiusataan. Monet julkisuuden henkilöt saavat ottaa vastaan toisten ihmisten henkisen pahoinvoinnin tuotokset niskaansa, vaikka eivät tee mitään muuta kuin työtään. Jos joku ei pidä esiintyvästä ihmisestä, ei häntä silti voi ottaa tikkatauluksi. Voi kääntää kanavaa, sivua tai mennä pois.

On masentavaa avata Hesari ja nähdä kuva kiinalaisesta miehestä joka kuvattu hänen matkallaan teloitettavaksi. Se on hirveää. En tiedä mitä mies on tehnyt, mutta kuva hirvittää silti.

Koetan katsoa telkkaria ja illansuussa tulee dokumentti sodan hävinneestä Japanista. Historiallisissa kuvissa näytetään paitsi surevia ja järkyttyneitä aikuisia, myös surevia ja järkyttyneitä lapsia sekä ruumiita. Autenttiset ruumiiden kuvat ja surevat lapset saavat minut tolaltani. Kello on vasta ilta seitsemän, moniko lapsi näkee samat kuvat?

Myöhemmin illalla katson telkkaria ja väkivaltaa pursuaa kanavilta. En pysty enää katsomaan yhtään ikävää kuvaa tai asiaa. Kaipaan iloa ja hupia.

Luen ystäväni blogia. Sitä kommentoidaan aivan törkeällä tavalla. Väärin! HÄNTÄ kommentoidaan aivan törkeällä tavalla. Aivan kuin hän ei olisi ollenkaan elävä olento ja ihminen, vaan joku toteemipaalu tai nyrkkeilysäkki, jota voi hutkia mennen tullen kuinka huvittaa. Yhdessä kommentissa jopa sanotaan, että: ”Hassua että xx vastailee ja kiittelee kaikkiin häntä kehuviin kommentteihin, negatiivisiin ei.” Mitähän hassua siinä on? Se on ainoa järkevä tapa. Omaa pahaa oloaan muiden päälle oksentavalle tyypille ei auta, vaikka sanoisi mitä. Vastaaminen tuo lisää vettä myllyyn. Noita ihmisiä ja heidän mielipiteitään ei kannata noteerata mitenkään. He eivät ansaitse sitä. Joskus olen itse tarttunut tällaisiin kommentteihin ja kysynyt mikä on oikeasti ongelma. Pari hyvää keskustelua on kyllä syntynyt ja yksi anteeksipyyntö. Mutta silloin kommentoijan on esiinnyttävä omalla nimellään. Nimimerkkien kanssa ei kannata lähteä huutelemaan.

Joku sanoi minulle aivan vasta, että tällainen blogien ja nettipalstojen hyvin ruma kommentointi on vain suomalainen tapa. Muiden maiden palstoilla siihen ei kuulemma törmää. En tiedä onko se totta vai tarua. Mutta aikanaan katsoin paljon Eurosporttia ja sen selostajat olivat upeita. Kehuivat kaikki suorittajat ja vaikka urheilijat olisivat epäonnistuneet, he toivoivat tsemppiä jatkoon. Eihän jokainen voi olla voittaja, voittajat tarvitsevat huonompia ollakseen parhaita!

Aamulla silmiin sattui FB-ystävän järkyttävän rasistinen kommentti lehtijuttuun, jossa kerrottiin, että kerrostalon rappukäytävässä palaa lastenvaunut. Järkytyin. Menin katsomaan hänen FB-feediään ja totesin hänen olevan erittäin rasistinen. En tiedä poistaisinko hänet ja hänen kaltaisensa vai en. Jospa joku kaunis ajatus siitä, että kaikki me olemme lihaa ja verta ja meillä on samanlaiset sydämet ja mielet, toiveet ja unelmat, halut ja se hauras elämä, joka voi olla yhtäkkiä ohi.

Olen pahoillani tästä ankeasta kirjoituksesta. Lopuksi haluan jakaa päivän ilon.

Tämä alla oleva kuvapari teki päiväni niin onnelliseksi! Kuvat julkaisi Facebookissa ystäväni, jonka veljen perhe oli keksinyt näin oivan tavan hoitaa palmusunnuntain hommat. Perhe oli lähtenyt juuri vilkkaimpaan virpomisaikaan kaupungille asioilleen ja päättänyt hoitaa asian itsepalvelusysteemillä. Tämä on kokonaisuudessaan maailman ihanin juttu ja uutinen. Kiitos!

Ennen
Ennen
Jälkeen
Jälkeen

Peace

5ee68333059d50bf2cab15c47c595cfb

Kommentit (10)

  1. Johanna

    Hei!

    Maailma on … usein ankea ja paljon pahoja asioita tapahtuu. Niiltä haluaisi ummistaa silmänsä, mutta ei voi … monet asiat koskettavat ja surettavat. Blogien kommentoinnista; itse en laittaisi negatiivisia asioita – jos minulle nousee joistain asioista eriäviä mielipiteitä tai en pidä jostain asiasta tai henkilöstä, ei minun tarvitse sanoa sitä. Blogit tuovat monia ilon hetkiä ja haluan positiivisella kommentillani ilahduttaa kirjoittajaa.

    Tuo virpomisjuttu oli aivan ihana!!! Meillä kävi vain kaksi virpojaa ja olin hyvin iloinen, että kävivät. Olisi tehnyt mieli mennä kadulle huutelemaan, että tulkaa tänne!!! Meillä saa virpoa!!!

    Rentouttavaa pääsiäistä!

    Toivottaa, Johanna

  2. Anna Aalto

    Hieno kirjoitus!

    Ja ihana idea itsepalveluvirvonta 😀 😀 😀 <3

    Hyvää Pääsiäistä!

  3. Arja H

    Hanna, emme tunne, mutta olen niin iloinen että olen ystäväsi ja seuraajasi Facebookissa. Kirjoitat aina asiaa ja niin positiivisesti ja kauniisti että saan aina kirjoituksistasi voimaa, virtaa ja iloa . Tässä jutussa puhut niin totta. Mutta ihanaa ja rentouttavaa ja rakkaudellista pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi

  4. earn money form

    Hello.This post was really fascinating, particularly because I was looking for
    thoughts on this subject last couple of days.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.