Rasismista

Amsterdam on minusta ihana kaupunki. Olen käynyt siellä monta kertaa ja nautin sen tunnelmasta, hyvästä ruuasta, rennosta meiningistä, pitkistä ihmisistä (nimenomaan – siellä tuntuu olevan paljon pitkiä ihmisiä ja siksi kenkäkaupoista saa kauniita kenkiä mun kokoa joka on 41,5) kaupungin kauneudesta ja varsinkin ihmisten kauneudesta. Heitä on montaa sorttia ja monen värisiä. Eräs näky on jäänyt vahvasti mieleeni. Kun matkustin siellä kerran raitiovaunulla, edessäni seisoi nainen, jonka sylissä oli pieni vauva. Niin suloinen. Muistan vieläkin jotenkin valokuvamaisesti, miltä pikkuinen näytti. Hänen pehmeät pulleat käsivartensa, suuret ruskeat silmänsä, musta kihara tukkansa. Hän oli ehkä kolmen kuukauden ikäinen. Ja hänen ihonvärinsä oli musta. Sanoin miehelleni, että on kyllä järkyttävää, että maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka halveksivat tuota ihmistä. Ja jatkoin, että vaikka hänestä tulisi U.S.A:n presidentti, joku sanoisi että saatanan neekeri.

Sittemmin Amerikkaan tuli musta presidentti, en tiedä mikä pienokaisesta on kasvanut. Hän on nyt ehkä 10-vuotias.

Kun Suomeen nyt tulee pakolaisia, jotka ovat erinäköisiä kuin me, kuuntelen lausahduksia ja lausuntoja todella surullisena. Kuinka joku ihminen voi ajatella, että ihonvärillä voi olla ihmisen laadun kanssa mitään tekemistä. Se ei vaan mahdu minun päähäni mitenkään. Ongelmahan ei tietysti ole vain erilaisuus, vaan kaikenlaiset ennakkoluulot, joita en niitäkään kyllä käsitä. Tuntuu siltä, että järjen käyttö on unohtunut, eikä ihmisiä kiinnosta ottaa selvää siitä mitä oikeastaan tapahtuu, miksi ihmiset tulevat tänne ja millaisista tilanteista. Miksi miehiä tulee enemmän kuin perheitä ja kaiken huipuksi ihmetellään, että tulijoilla on älypuhelimia. Olisiko siis niin, että tulijoiden pitäisi olla köyhiä perheitä, ehkä mielellään jotenkin sairaita ja rampoja myös? Eikö olekaan hyvä että tulijat ovat ehkä koulutettuja ja työkuntoisia? Ja kun meillä yritetään lopettaa koulukiusaamista niin kuinka siitä edes voi tulla mitään, kun aikuiset ihmiset oksentavat maahan tulevien ihmisten niskaan koko sen loan, joka heidän sielussaan majaa? Ja lapset kuuntelevat ja katselevat.

Minulle tulee tästä käytöksestä mieleeni vanhat lännenelokuvat, joissa johonkin kylään tulee jotain uutta, rautatie, intiaani, naisen pitämä kauppa tai jotain muuta aivan järkyttävää. Yksi kohtaus on aina se, jossa paikan asukkaat kokoontuvat johonkin, kirkkoon tai koululuokkaan ja ihmisiä yhdistää hirvittävä vimma ja viha. Nämä ihmiset on aina kuvattu hölmöinä, silmät suurina tuijottamassa, vastustamassa ja valmiina kivittämään joku. Yhtäkkiä joku alkaa huutaa jotain ja koko pölvästien joukko on oitis mukana huutamassa. He eivät kyseenalaista tai edes yritä ajatella järkevästi. Heitä viedään kuin pässiä narussa. Ja kaikki me, jotka katsomme elokuvaa naureskelemme kuinka järjettömän typerää sakkia!

Muutin kerran nuorena Ruotsiin. Asuin perheessä ja minulla oli kaikki mitä tarvitsin. Tyttäreni ovat asuneet ulkomailla myös. Tiedän kokemuksesta, kuinka vaikeaa olla tulla jonnekin, jossa ei ole ketään, jonka tunnet. Kaikki on toisenlaista jopa Ruotsin ja Suomen välillä. Kun lapseni ovat muuttaneet ulkomaille, olen sanonut heille että nukkukaa paljon. Siinä on sulattamista, kun jopa vessapaperi on erilaista kuin kotona. Ihan kaikki on jotenkin toisen laista. Äänet, tuoksut, puhe, tavat. Se stressaa eikä ole helppoa tottua. Kaikki vie aikansa.

Ei ole helppoa paeta sotaa, pelkoa ja kurjuutta jonnekin kauas perheestään ja tutuista tavoista ja asioista. Yritää saada perheelleen ihmisarvoinen ja turvattu arki. Sellainen jossa sinä ja minä elämme.

Ota vastaan muukalainen hyvin, hymyile edes. Ja ojenna auttava kätesi edes kerran. Kokeile. Saat itsekin hyvän mielen. Ja ehkä ystävän.

Rakkaudella

Hanna

P.S. Pieni suklaa puoti –elokuvassakin oli tämä kohtaus – olihan se kamalaa kun kaupunkiin tuli nainen joka myi ihanaa suklaata ja toi iloa. Hyi!

Kommentit (14)
  1. Suoma Suomalainen
    9.10.2015, 23:00

    Voi Hanna, astuisitpa ulos sieltä ruusutarhastasi ja liikkuisit meidän pieni palkkaisten-eläkeläisten, työttömien, sairaiden ym joukossa, tietäisit ja tuntisit aivan toisin kuin nyt! Sulle elämä hymyilee ja olet avoin kaikelle, ottaisit varmaan mielelläsi suureen taloosi näitä suloisia nuoria miehiä!!

    1. En usko että tuntisin toisin ”Suoma Suomalainen” Jokaisella meillä on varmasti omat vaikeutemme ja minun vikeuksistani et tietysti tiedä juuri mitään. Mitä se että hymyilee tai on haukkumatta muukalaista on pois köyhältä, sairaalta tai työttömältä?
      – ei mitään.
      Toivon sinulle iloa syksyyn ja paljon onnenhetkiä!
      Hanna

  2. Naulan kantaan Hanna! Todella lohdullista kuulla, että joku muukin ajattelee kuten minä. Välillä kun tuntuu, että ympärillä vellova viha hautaa allensa. Alkaa jopa epäillä itseänsä, jäikö minulta jotain ymmärtämättä, olenko vain tyhmä jne…..

    1. Tuntuu että ikävät asiat näkyvät ja kuuluvat kovempaa kuin kivat ja hyvät asiat. Koetetaan pitää iloa yllä!

      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *