Hanna Sumari
Hanna Sumari

Seksuaalista häirintää ja uhriutumista

Aamuyön unettomina tunteina päässä alkoivat kiertää ajatukset naisten seksuaalisesta häirinnästä ja siitä, kuinka siihen suhtaudutaan.

Mikä ihme siinä on, että häirintää ei kaikissa piireissä voida ottaa tosissaan. Vähättely on edelleen täysin yleistä. Joku letkauttaa, että no höpö höpö, ainahan sitä on ollut! Jo lapsesta saakka pojat ovat tyttöjen helmoja nostelleet. Ja pam – siinä sitä ollaan ihan ytimessä. Juuri niin ollaan tehty ja yhtä kauan tytöt ovat sitä inhonneet.

Nyt, kun asia yhtäkkiä on nostettu pöydälle, minua hämmästyttää tämä vähättelijöiden kaarti ja kova poru. On ihmisiä, jotka ovat huolissaan siitä, että flirtti loppuu, että naisille ei voi enää sanoa mitään, ettei tuomittaisi ahdistelijaksi. Ettei elämä nyt vaan mitenkään muuttuisi tylsäksi ja rajoitettaisi liikaa. En tiedä ovatko ihmiset tulleet hulluiksi vai mitä tapahtuu! Onhan maailma täynnä miehiä, jotka ovat aina kyenneet kunnioittamaan naisia sekä erottamaan oikean ja väärän tavan lähestyä.

Erittäin hämmentävää on se, mitä tapahtuu, kun julkisuuden henkilö joutuu epäasiallisen käytöksensä vuoksi jäämään pois TV-ohjelmasta. Hän myöntää huonon käytöksensä. Pian hänet siirretään syrjään myös toisesta produktiosta. Eli kerrankin tehdään jotain oikein. Ei paineta villaisella, vaan reagoidaan. Annetaan viesti, että ei hyväksytä tällaista toimintaa.

Mitä sitten tapahtuukaan. Mies, joka on ensin myöntänyt käyttäytyneensä typerästi alkaa vähätellä asioita ja kokee itse tulleensa väärin kohdelluksi. Asiat joista häntä syytetään, ovat tapahtuneet kauan sitten, häntä ei ole asetettu syytteeseen tai tuomittu rikoksesta. Hän toteaa, että on jo menettänyt kunniansa ja työnsä ja tästä hän syyttää mm. somen negatiivista voimaa.

Mutta olisiko kuitenkin niin, että hän menetti kunniansa jo silloin kauan sitten ihan omalla käytöksellään?

Nettikeskusteluissa häntä puolustetaan sanoen, että näin ihmisiä ei saa kohdella, on kohtuutonta, että hän menettää työnsä. Mutta hyvät ihmiset, on kohtuutonta, että naisia kohdellaan vuosisatojen perinteen mukaisesti härskisti aina vaan. On kohtuullista, että se lopetetaan, että sellainen käytös tuomitaan, koska niin ei saa tehdä.

Tällaisissa tapauksissa tapahtuu aina sama asia. Uskotaan että syytökset eivät ole tosia ja jos olisivatkin, niin niiden väitetään olevan vahvasti liioiteltuja. Lisäksi ollaan sitä mieltä, että mitään ei ole tapahtunut, koska ketään ei ole raiskattu. Olen jotenkin sanaton tämän ajatusmaailman edessä. Juuri tämähän on se villakoiran ydin. On taisteltava oikeudesta saada olla rauhassa kaikelta ahdistelulta. On taisteltava oikeudesta koskemattomuuden oikeuteen, sekä sanallisen häpäisyn, että konkreettisen koskemattomuuden.

Onko ihme, että ahdistelusyytöksiä ei tule julki oitis, kun jotain ikävää on tapahtunut? Ei ole, koska asiahan kääntyy salaman nopeasti siten, että nainen on ollut tyrkyllä, hänellä ei ole huumorin tajua, hänellä on huono itsetunto ja sikäli kun mitään edes tapahtui, se on naisen oma syy. Ahdistelun kohteeksi joutunut nainen kantaa häpeää aivan samoin kuin koulukiusatut. Se tunne, että ei ole mitään, koska kiusataan, pitää huolta siitä, että suu pysyy kiinni. Häpeä ja ahdistus kannetaan yksin.

Nollatoleranssi tällaisen käytöksen hyväksymiselle kuulostaa raikkaalta ja antaa toivoa. Ja niinhän se menee, että niin makaat, kuinka petaat.

Hanna

Kommentit (9)

  1. ansku

    Naisten ahdistelu on tasan tuomittava asia……mutta, sitten naisten täytyy itse myös kantaa kortensa kekoon. Kun katsoo naisten käytöstä, pukeutumista, kielenkäyttöä jne esim. laivalla, on pakko ihmetellä, ettei ole käynyt vielä hullummin ja useammin. Eli ”pestään suut saippualla”,
    käyttäydytään asiallisesti ja pukeudutaan fiksusti, niin olemme asian kanssa paljon vahvemmilla.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.