Sipe Santapukki meni ihon alle – kun arkkitehtuuri ja aitous saa kyyneliin

Sipe Santapukki

Ihanaa uusi viikko edessä! Ja huomattavasti rauhallisempi kuin pari edellistä. Tiukka työputki päättyi eilen tosi hienosti Lahden Raksa-messuilla. Olin siellä kolme päivää tekemässä haastatteluja, vetämässä paneeleja ja luennoimassa trendeistä. Sunnuntain viimeinen haastateltava oli Sipe Santapukki.

Olen tehnyt rakentamiseen ja arkkitehtuuriin liittyviä haastatteluja niin suuren määrän, ettei sitä kykene edes hatarasti arvioimaan. Mutta en koskaan ole ollut samanlaisessa tilanteessa, kuin eilen.  Olen haastatellut suomalaisia ja  ulkomaisia arkkitehtuurin ja designen supertähtiä ja se on ollut hienoa, mutta kukaan ei ole tehnyt samanlaista vaikutusta minuun, kuin Sipe Santapukki.

Mitä tapahtui? Istuimme esiintymislavan nojatuoleissa, ja Sipe kertoi rakennusprojektistaan, Heinolassa Ruotsalaisen rannalla. Ei kuulosta varmaan kovin ihmeelliseltä asialta ja varmasti moni tietää senkin, että Sipen talon on piirtänyt maailman kuulu arkkitehti Eric Lloyd Wright. Ihmeelliseksi tuon haastattelun teki se, kuinka syvällisesti ja aidosti Sipe suhtautui koko projektiin.

Ei mitään hössötystä tai höttöä, ei mitään kliseitä tai huttua, vaan täydellisen puhdasta aitoutta, joka tunkeutui syvälle ihon alle ja jouduin nielemään kyyneleitä kuunnellessani ja pitämään tunteeni tiukasti kurissa. Asiassa ei ollut mitään tyypillisesti itkettävää asiaa, mutta kun kun ihminen puhuu suoraan sydämestään, se tuntuu myös muiden sydämissä. Ja totisesti siellä se tuntui.

Tiedättekö kuinka paljon huttua sisustamiseen ja rakentamiseen sisältyy? Diivailua ja näyttämisen halua. Halua todistaa jotain muille ihmisille, nostaa omaa arvoaan tavalla tai toisella. Hirvittävä määrä. Jonnekin kauas niin kovin usein katoaa asukkaan oma minä ja se mitä oikeasti kodiltaan ja ympäristöltään haluaa. Ostetaan tavaroita, joita muillakin on. Tehdään ratkaisuja, joita ei mietitä siltä pohjalta mikä on oikeasti omalle itselle tärkeintä. Ja helposti nyt joku sanoo, kyllä minä olen tehnyt niin! Mutta kuinka moni edes osaa mennä siihen tilaan, jossa tunnistaa sen mitä oikeasti itse haluaa? Epäilen, että harva. Siihen tilaan on tässä somemaailmassa joka päivä vain vaikeampaa päästä. Olennaiseen oikeasti ja aidosti keskittyminen alkaa olla harvojen laji.

Sipe Santapukki tiesi mitä halusi. Hän on aivan nuoresta saakka ollut kiinnostunut orgaanisesta arkkitehtuurista. Hän koetti yhteistyötä kuuden suomalaisen arkkitehdin kanssa, mutta kukaan ei ollut haasteeseen kyllin sopiva. Lopulta Sipe kirjoitti Eric Lloyd Wrightille, joka on orgaanisen arkkitehtuurin taitaja kolmannessa polvessa. Ja mestari vastasi, tuli Heinolaan, vaikuttui rakennuspaikasta ja Sipestä ja niin yhteistyö alkoi. Nyt tontilla on vierastalo ja sauna, päärakennusta aletaan rakentaa piakkoin.

Tämä kaikki on upeaa ja yllättävää ja hieno tarina. Kukaan Lloyd Wrighteistä ei ole suunnitellut mitään Eurooppaan. Tämä on tapaus! Mutta ei se ole se asia, joka teki vaikutuksen ja sai ihoni kananlihalle. Sen teki se, kuinka täysin vailla esittämisen tarvetta joku ihminen on halunnut talon, joka sulautuu luontoon, hengittää sitä ja on sopiva juuri hänelle. Kun unelma ei ole ollut joku huikea näyttävä asia, vaan aito toive jostain, jota on tutkinut nuoresta asti. Aivan varmasti maailman kuulu arkkitehti on tuntenut nahoissaan saman asian. Nyt ei haluta retostella rahalla ja näyttävyydellä. Niitä ihmisiä on maailma täynnä, jotka haluavat itselleen monumentteja. Niitä rakennetaan koko ajan. Yleensä toinen toistaan hirvittävämpiä esityksiä, joista näkyy enemmän nousukkaan henkinen taso, kuin hyvä maku. Se mikä meni ihon alle haastattelussa, oli aitous, nöyryys, positiivisuus ja onnistuminen.

Monesti käytetään fraasia ”minulla oli kunnia ….” ja lähes yhtä usein sillä halutaan nostaa enemmän itseään, kuin sitä henkilöä johon viitataan. Nyt on kyllä pakko nöyränä todeta, että minulla oli suuri kunnia ja ilo kohdata Sipe Santapukki ja kokea hänen tarinansa. Kiitos.

Kuvia Santarannasta löytyy mm. Instatililtä santaranta.

 

Ole mikä olet, mutta ole aito – siitä puhutaan paljon, mutta se laji ei ole helppo

Hanna

Kommentit (6)
  1. Jarmo lapiolahti
    18.3.2019, 09:19

    Niin huikeita fotoi Sipen mestasta ,”guesthouse”,
    Voisin asuu tuolla.

    1. hannasumari
      20.3.2019, 07:40

      Eikö! Upea paikka!
      Hanna

  2. Juuri näin!!! Aitous välittyi hienosti kirjoituksessasi. 😘

    1. hannasumari
      20.3.2019, 07:39

      Kiitos ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *