Tallinna antaa aikaa ajatuksille ja ystävyydelle

Kaupallinen yhteistyö: Eckerö Line

Tallinna antaa aikaa ajatuksille ja ystävyydelle. Aika usein elämä ajautuu sellaiseen rutiiniin, että sitä vaan tekee töitä ja tulee töistä kotiin. Sitten keittiöön tekemään ruokaa ja pesukone laulamaan. Illalla vähän tellua ja jos sattuu olemaan hyvä ilma ja fiilis niin ehkä lenkki.

Spontaanit tapaamiset ystävien kanssa ovat kadonnutta kauraa ja yleensäkin ystävien kanssa seurustelu tapahtuu enimmäkseen WhatsApp-viesteillä. Kaikkeen tapaamiseen tarvitaan kalenteri ja välillä minusta tuntuu, että koko elämä on yhtä kalenteria. Kaikki on etukäteen sovittua ja jos ei ole, mitään ei voi tapahtua.

Täällä sitä mennään! Jos haluat mennä myös, nappaa alekoodi blogin lopusta!
Lotta ja mä Tallinnassa

Huomasimme ystäväni Lotan kanssa pari kuukautta sitten, ettemme ole tavanneet ja ihan kunnolla jutelleet pitkään aikaan. Joten kalenterit esiin ja sopimaan tapaamista. Ja sehän karkasikin sitten aika kauas. Ainoa mahdollinen hetki oli 30.11.-1.12. Löimme viikonlopun lukkoon ja päätimme katsoa lähempänä h-hetkeä mitä tekisimme. Emme edes tajunneet, että se oli tosiaan pikkujouluviikonloppu. Yhtäkkiä tapaamiseen olikin vain viikko aikaa ja päätimme nopeasti, että se viikonloppu juhlitaan pikkujoulua Tallinnassa. Matkalla pääsee paremmin irti arjesta eikä pesemättömät pyykit tai mikään muukaan vaivaa mieltä.

Kun lähtöaamuna heräsin, olin aivan poikki. Takana oli erittäin työntäyteinen viikko. Mutta sovittu mikä sovittu ja niin me istuimme aamulla Lotan kanssa Eckerön M/S Finlandian loungessa, söimme aamiaista, joimme kahvia ja pälätimme ja nauroimme ja pälätimme, eikä missään näkynyt mitään väsymystä. Varmuuden vuoksi, mahdollista pikkujouluväsymystä silmällä pitäen, kävimme kuitenkin ostamassa laivan myymälästä muutaman euron kasvonaamiot omaa pikku spa-hetkeämme varten.

Laiva tuli rantaan ja iloksemme saimme kaivaa taskusta aurinkolasit, sillä musta marraskuu yritti lepytellä meitä kirkkaalla paisteella! Ihanaa!

Hotellin näköalat olivat huikeat

Nappasimme taksin satamasta, joka vei meidät Radisson Blu Sky hotelliin. Huoneemme oli 20:ssä kerroksessa ja voi taivas mitkä näkymät huoneesta oli yli koko Tallinnan! Siis sananmukaisesti.

Radisson Blu Skyn jouluinen vastaanotto ilahdutti! Niin kaunis joulukuusi!
Aulabaari kimalsi kilpaa kuusen kanssa!
Hyvät sängyt ja hiljajnen huone on parasta mitä toivoa voi.
Tällainen maisema avautui meidän huoneemme ikkunasta sinisellä hetkellä.
Hotellin Wall of Fame oli kiinnostava

Huoneemme oli muutenkin raikas ja tilava, sängyt muhkeat ja nastaa oli myös kahvinkeitin. Mutta kaikkein parasta (heti näkymien jälkeen, jotka todella tekivät meidät onnellisiksi, koska maisemaa halusi vain loputtomasti tuijottaa ja ihastella kaikkina hetkinä, kun olimme huoneessa) oli kylpyhuoneen tilava taso, jossa saattoi olla meikit ja meikkipussit ja kaikki tarvittava. Usein hotellien kylppäreissä ei ole tarpeeksi laskutilaa.

Kun olimme saaneet laukut purettua, istuimme huoneessa silmät ymmyrkäisinä. Meillä ei ollut mitään suunnitelmaa reissulle. Olimme ainoastaan varanneet kello kuudeksi illallispöydän Lore Bistroosta, joka on nyt kovasti nousussa olevalla Noblessnerin alueella.

Plarasimme nettiä ja ihmettelimme mitä tehdä. Lopulta päätimme vain lähteä kävelemään ja katsoa mihin tie vie.

Keskiaikaisen kaupungin charmi

No ihan ensimmäiseksi se oli viedä auton alle, mutta onneksi kohtaamamme kuljettajat olivat helläsydämisiä ja skarppeja. Tallinnassahan on nimittäin useiden suojateiden liikennevaloissa juoksevat sekunnit. Valo oli punaisella ja sekunteja jäljellä 52. Sanoin Lotalle, että mitä me tässä seistään, kai me nyt minuutissa tää katu ylitetään ja lähdin määrätietoisesti marssimaan kadun yli… No jokainen tajuaa, että sekunnit laskivat aikaa siihen, kun valo vaihtuu vihreäksi. Paitsi Sumari, jonka aivot olivat nollatilassa. No kunnon nauruthan siinä sitten raikasivat, kun tajusin asian oikean laidan. Autoilijat antoivat kohteliaasti tietä, joten onneksi elossa ja ehjänä. (Siis mikä dorka!)

Kuljimme pitkin vanhankaupungin tunnelmallisia katuja ja nautin suunnattomasti joka hetkestä. Ei ollut mitään pakkoa mennä mihinkään, olin vapaa ja stressi alkoi hellittää. Vanhankaupungin kaduilla ei ole autoja (eikä liikennevaloja!!) ja siellä on jännän hiljaista. Kuuluu vain leppoisa kenkien kopina ja puheensorina, kun ihmiset kaikkialta maailmasta kävelevät pitkin keskiaikaisia nupukivikatuja. Se tunnelma on kyllä aika ainutlaatuinen.

Kun me tajuttiin Lotan kanssa, että on pikkujoulu, ymmärsin myös, että mun on alettava etsiä joulufiilistä ja niinhän se alkoi hitaasti ja varmasti soluttautua muhun. Tallinnan vanhakaupunki on niin mielettömän kaunis. Ne talot – jotkut vähän vinksallaan, kauniisti erivärisiä, täynnä suloisia ja upeita yksityiskohtia – ovat kuin piparkakkutalokaupungissa. Tuli mieleen, että Tallinnassa voisi voisi vaikka viettää koko joulun. Ei tarvitsisi tehdä mitään ja ympäristö on kuin luotu joulutunnelmointia silmällä pitäen. Kaksi tai kolme yötä hotellissa piparkakkutalokaupungissa jouluna! Oisko ihanaa! Vähän spa-hoitoja, valmis joulupöytä ja totaalisen rento joulu. Radisson Blu Sky -hotellin jouluun kuuluu mm. jouluateria ja joulupukin vierailu.  Eckeröllä on tarjolla monia matkoja valmiiseen jouluun Tallinnan lisäksi upeaan Tarttoon, kylpylöiden Pärnuun sekä mahdollisuus viettää joulua kartanomiljöössä Vihulassa.

Onhan tämäkin kuin sadusta. Ja värit kuin piparkakkutalon kuorrutteista.

Lounas 1300-luvun talossa ja joulukuusi 1200-luvun kirkossa

Kun olimme kävelleet itsemme nälkäisiksi päädyimme lopulta lounaalle Von Krahl Aed ravintolaan Rataskaevu-kadulle. Ravintola on sitä parasta virolaista osaamista kolmessa asiassa: Miljö, ruoka ja palvelu.

Von Krahl Aed on 1300-luvulla rakennetussa talossa ja tiloissa on toiminut kaikkea mahdollista kaupasta pajaan. Paksut kattoparrut kannattelevat sen kattoa ja kivilattiassa kulkevat lattiamaalaukset, oviaukot ovat pieniä ja seinät paksut kuin kaupunginmuurit. Tunnelma on napakymppi.

Krahl on ensimmäinen ravintola Tallinnassa, joka tarjosi myös kasvisruokavaihtoehtoja asiakkailleen. Ja edelleen hyvin valmistetut kasvikset, luomu ja lähituotanto ovat heille tärkeitä samoin kuin puhtaiden raaka-aineiden omat maut.

Minä otin alkupalaksi kanamaksapateeta ja Lotta juustovalikoiman pienten paikallisten juustoloiden valikoimasta. Pääruuaksi valitsin vasikan poskea enkä eläissäni ole syönyt mitään niin – miten sen nyt sanoisin – liha oli niin kypsää, etten voi sanoa sitä mureaksi vaan se oli ennemminkin pehmeää ja niin hyvää niin hyvää! Lotta söi kasvisruokamenusta kaalikääryleen, jossa oli linssejä, portobellosieniä ja kukkakaalikermaa. Tarjoilija oli hauska, mukava ja palvelualtis. Tuli hyvä mieli ja (liian) täysi vatsa.

Ravintola Von Krahl Aed

Kun ruoka oli syöty, oli vain kaksi tuntia illalliseen. Se aiheutti jonkin verran ahdistusta…mutta jatkoimme spontaania kulkemista ja päädyimme Nigulisten kirkkoon, joka toimii nykyään taidemuseona ja konserttisalina. Kirkko on rakennettu alunperin 1200-luvulla, se tuhoutui lähes täysin toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton ilmapommituksissa ja on sen jälkeen rakennettu uudelleen. Esillä on kuvia rakennuksen järkyttävästä tuhosta.

Niguliste

Kirkon mittavat taideaarteet saatiin kuitenkin suojaan ennen pommituksia ja esillä on mm. Viron vanhin ja arvokkain taideteos, Bernt Notken vaikuttava Kuoleman tanssi. Siitä tuli mieleen halloween ja Meksikon kuolemanpäivän juhlinta Día de Muertos.

Viihdyin kirkkosalin taiteen äärellä rauhassa, paksujen seinien suojassa. Ja olihan siellä sitten myös Tallinnan suurin joulukuusi. Ja se ON kokemisen arvoinen. Valtava kuusi on koristeltu amerikkalaiseen tyyliin ja rakastan sen jokaista oksaa. Se kimalsi suoraan mun sydämeen ja teki sinne joulun. Niin se vaan on. Tuli mieleen lapsuuden joulut, kun jokainen kiiltävä hile oli ihme ja ihanuus.

On se iso kuusi! Ja kimaltaa kimaltaa kimaltaa!
Yksityiskohta koristeita – kyllä mä rakastan tällaistakin!

Nigulistessa soi urkumusiikin puolituntinen lauantaisin ja sunnuntaisin klo 16.00 valitettavasti emme ehtineet tällä kertaa jäädä kuuntelemaan konserttia, vaikka se kovin houkuttelikin. Virossa on joulun aikaan muutenkin paljon konsertteja, joihin on helppoa mennä, edulliset liput voi ostaa etukäteen. Tapahtumat näet täältä.

Myös oopperaan kannattaa mennä. Jouluiseen Pähkinänsärkijä balettiin liput maksavat 28 € ja ohjelmistossa on muutakin ihanaa, kuten Viulunsoittaja katolla ja erikoisuutena vauvojen 45 minuutin konsertit 0-3 vuotiaille. Katso täältä video, kuinka vauvat viihtyvät! Virolaiset ovat laulukansaa enkä yhtään ihmettele.

Tallinnan oopperatalo on vastapäätä kauppakeskus Solarista aivan keskustassa.

Lonkeroita tulen loimussa

Illallisravintolamme Lore Bistro oli mahtava. Opin yhtä TV-sarjaa tehdessäni syömään grillattuja mustekalan lonkeroita. Silloin ne valmisti Suomen kokki maajoukkueen kapteeni, enkä sen jälkeen en missään ole saanut mustekalaa yhtä upeasti valmistettuna, mutta Loren keittiömestarit tiesivät mitä tekivät. Mulla ei riitä sanat kertomaan kuinka hyvä annos oli. Se oli täydellinen. Amen. Ja niille jotka eivät tiedä, niin mustekalan lonkerot ovat koostumukseltaan erittäin miellyttäviä. Ei kumisia, ei mitään jänteisiin viittaavaa, vaan kuin parasta makkaraa, voi ehkä sanoa. Ja kun se ensin keitetään ja paistetaan sitten parilalla, sen pinta rapea ja maukas.

Lore Bistroon ajatus on tilata useita pieniä annoksia ja jakaa niitä pöytäseurueen kanssa. Me maistoimme mustekalan lisäksi tryffelipizzaa ja tonnikala sashimia.

Maistoin siellä myös hyvin erityistä juomaa. Tilasin alkoholittoman oluen ruokajuomaksi ja siinä jossain vaiheessa sitten kaadoin sitä pullosta lasiini, vain huomatakseni, että lasi oli jo täynnä vettä…  Lasi ja vesi olivat näkymättömän kirkkaat – aivoni taas näkyvästi sameat! Toki join olutveteni. Se on uusi makuvissy…

Lore Bistron baari
Lore Bistro on kiinnostava sekoitus kliinisyyttä ja rosoa.
Mun lempijuoma on Dry Martini. Se on kaunis, eikä siitä tule mulle migreeniä kuten viineistä ja samppanjasta.
Tässä valmistuu meille tryffeli-homejuustopizza. Se paistettiin kunnollisessa pizzauunissa ja sen päälle tuli vuori rucolaa. Nam – ihanaa oli.
TÄMÄ! täydellinen mustekala-annos. Lisänä mm. rapeaksi paahdettuja kikherneitä.

Kun ihana illallisemme oli ohi, lunta tuiskusi ja maa oli valkoinen. Otimme taksin hotelliin ja jatkoimme yhtä kyytiä ylös 24:nnen kerroksen hotellin Skybariin. Minulle ei juuri viinit sovi – saan niistä päänsäryn jo ensi kulauksella, mutta kuta kirkkaampaa on juotava, sen paremmin se minulle käy. Tilasin siis Dry Martinin ja Lotta sopivasti Moscow Mulen. On varmaan turhaa sanoa, että näkymät oli huimat, mutta jutut huimemmat! Pian katsoimme kuitenkin pää tyynyllä silmäluomien sisäpuolia.

Aamu valkenee…

Aamulla nautimme hitaudesta. Ah mitä luksusta se onkaan, kun ei ole kiire mihinkään. Parasta! Ensin laivalta ostetut kasvonaamiot käyttöön ja loputonta pälätystä ja hitaasti aamiaiselle, joka olikin sitten melkein brunssi. Radisson Blu Skyn aamiainen on niin hyvä kuin hotellin aamiainen vain voi olla. Buffetin lisäksi oli mahdollisuus tilata listalta mm. uppomunia ja french toastia ja käytimme mahdollisuuden ilolla hyväksemme. Herkkujen lisäksi ilahdutti hyvä ja nopea palvelu.

Uppomunat, mansikka smuuthie, mehuja, mysliä kefiirin kanssa ja tietenkin kahvia!
French toastin olen viimeksi syönyt ehkä kymmenen vuotta sitten Jenkeissä. Tämä maistui ihanalta. Kerman alla piilossa oli mansikanviipaleita ja kuvassa valuttelen sen päälle vaahtersiirappia! Mums!

Kuka hullu laulaa museossa?

Aamiaisen jälkeen meitä kutsui Viron historiallinen museo ja Georg Otsin juhlanäyttely, joka kertoo laulajalegenda Georg Otsin elämästä ja suosiosta Virossa, Venäjällä ja Suomessa. Olen laulanut Saarenmaanvalssia Otsin tahtiin triljoona kertaa matkatessamme Saarenmaalle ja halusin nähdä ja kokea hänen tarinansa. Myös museon pysyvät näyttelyt ovat hienot ja näyttelyarkkitehtuuri on toteutettu museossa upeasti! Lämmin suositus. Museo on vieläpä keskellä vanhaa kaupunkia ja siellä on helppo pistäytyä tarvitsematta erityisesti lähteä mihinkään kauas.

Georg Otsin saamaa fanipostia ja esiintymispyyntöjä. Niitä oli hullu määrä. Silloin ei ollut somea. lähetettiin snail mailia!
Hyvä veli!
No museossa ei sit ollut just sillä hetkellä muita ja mä lauloin Saarenmaan valssin yhdessä Georgin kanssa alusta loppuun. SE OLI IHANAA!

Kävelimme tietenkin myös ihanan joulutorin läpi, josta olen kertonut täällä ja nautimme muutenkin edelleen eniten kaupungin tunnelmasta. Jos jalkani eivät olisi olleet aivan muussina loputtmasta kävelystä, olisin saattanut vuokrata luistimet ja pyörähtää (pepulleni) luistinradalla. Jätin sen kuitenkin väliin ja päädyimme yhtenä kappaleena M/S Finlandian Loungeen ja siellä odotti kiva juttu – päästiin kabinettiin katsomaan Tanssii tähtien kanssa finaalia! Matka sujui kuin tanssi! Matka oli kaikenkaikkiaan tosi rento ja kyllä se taas kävi selväksi kuinka sitä vapaa-aikaa tarvitsee. Heti kun aivot saavat levätä alkaa alitajunnassa tapahtua. Kotona olin täysin joulutunnelmissa pää täynnä uusia suunnitelmia ja hirveä halu nostaa joulukoristeita kaapeista esille ja alkaa leipoa piaparkakkuja!

Jos päätät lähteä nauttimaan Tallinnasta tässä on sulle mun alekoodi! Päivä Tallinnassa -risteily tai Miniristeily -20 % edullisemmin tuotekoodilla HANNAS. Voimassa 31.12.2019 saakka. Max. 4 hlö/varaus. Varaa matka: https://www.eckeroline.fi

Hanna

❤️

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *