Hanna Sumari
Hanna Sumari

Tehokkain laihdutuskuuri ikinä – ystävät!

Viime keväänä berliinissä yhden ilopillerin kanssa!
Viime keväänä berliinissä yhden ilopillerin kanssa!

Valvoin viime yönä neljä tuntia. Yhdestä viiteen. Ensimmäinen tunti meni sängyssä maaten, paikoillaan pienessä horroksessa. Sitten luovutin. Otin kirjan, kaksi näkkileipää, eilisen puuron jämät ja mustikoita ja lasin kylmää maitoa. Luin Sophia Lorenin elämänkertaa. Palelin. Lämmitin viljatyynyn ja laitoin sen ensin jaloilleni ja sitten niskaan.

Kello oli kolme. Menin nettiin ja Facebookiin. Yhtäkkiä sydänyön ahdistukset alkoivat kalvaa mielessäni. Jo eilen raakileina päässäni pyörineet ajatukset alkoivat muovautua kokonaisiksi.

Olen miettinyt viime aikoina paljon ystäviäni ja heidän paikkaansa omassa elämässäni.

Luin kerran jostain, että ihmisellä tulisi olla kuusi arkunkantajaa. Ensin asia hätkähdytti ja sitten aloin miettiä. Silloin kuin sen luin minun oli vaikea löytää kuutta sellaista ystävää, jotka voisin lukea arkunkantajikseni.

En nyt näe, että he sananmukaisesti kantaisivat arkkuani, vaan pikemmin minua arjessani. Näen arkunkantajat luotettavina ystävinä, jotka tukevat ja myös pitävät kanssani hauskaa. Iloitsevat menestyksestäni ja ovat tavoitettavissa huonoina hetkinä. Eivät kerro asioitani eteenpäin ja oikeasti tuntevat minut sekä myös itsensä.

Somemaailma on aika hurja. Siellä voi olla satoja, tuhansia ja kymmeniä tuhansia ystäviä, joiden tykkäämiset ja peukut ilahduttavat ja tekevät hyvää mieltä. Yhtäkkiä jonkun puuttuvat peukutukset voivat alkaa kummastuttaa. Koko se maailma on harhaa, oikeat ystävät ovat läsnä ja harvalla niitä on edes kuutta, joillain on yksi ja joillain voi olla parinkin arkun kantajat. Onnellista on, jos on yksikin.

Jotkut ihmiset ovat läheisiä pitkään, ehkä koko elämän, jotkut taas vain käyvät lähellä ja ovat hetken. Tarkkanäköisyys ystävä asioissa on sekä lahja että kirous. Tuntuu ikävältä, jos saa huomata, että joku on lähelläsi muusta syystä, kuin aidosta ystävyydestä.

Tällaisia mietin keskellä yötä ja laskin arkunkantajiani. Olen niin onnellinen heistä, erityisistä ihanista ihmisistä, joista tärkeimmän viereen menin viiden korvilla nukkumaan. Kun hän avasi aamulla silmänsä, hän jallitti minua välittömästi aprillipilalla. Olen toivoton tapaus, kaikki aprillipilat uppoavat minuun sataprosenttisesti.

Jatkoin uniani ja nukuin koko aamupäivän. Herätessäni ystävät pyörivät edelleen mielessäni. Ne todelliset ystävät ja se mitä he minulle merkitsevät. Samoin kuin ne, jotka ovat lähellä jostain muusta syystä. Olen kovin naiivi ja sinisilmäinen, uskon kaikista enimmäkseen hyvää, en pelaa pelejä, joten en niitä tunnistakaan ja välillä saan siitä syystä siipeni. Mutta en välitä, se kirpaisee hetken vain. Arkunkantajat ovat pysyvää sorttia. Ja tiedättekö mikä on tehokkain laihdutuskuuri ikinä? Soitto ystävälle, kun mieltä painaa ja sydän on raskas. Onko kevyempää oloa, kuin keventynyt mieli ja onnellinen sydän?

♥️

Ystävyydellä

Hanna

Kommentit (10)

  1. Mari

    Hieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Kiitos! Toista oli ennen, kun ystävä kohdattiin kasvotusten ja kuulumisia ei vaihdettu sähköisesti. Empatia ja ymmärrys ystävyydestä oli toista luokkaa, eikä ystävyyden olemassaoloa tarvinnut kovin usein kyseenalaistaa.

  2. aimarii

    Olet niin ihku oikeassa kirjottaessasi onnellista on, jos on edes yksi ystävä. Lukeudun niihin, joilla ei ole monta ”arkunkantajaa”. Usein yöllä nämä samanlaiset asiat valvottavat minuakin. Ikävää, jos rupean pohtimaan jäätyneitä ystävyyssuhteita, perkaamaan, miksi niin on käynyt. Olenko itse huono ystävä? Jne. Mitä syvemmälle rupeaa ruotimaan, sitä varmemmin yöuni on menetetty siltä yöltä.
    Kiitos kanis tästä tehokkaasta laidutuskuurista.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.