Hanna Sumari
Hanna Sumari

Terveiset Saarenmaalta – toisesta kodistani

Olin viime viikonloppuna pikakäynnillä meidän Saarenmaan mökillä. Se on kyllä niin ihmeellinen paikka. Vaikka olisi mikä stressi, niin puf – se on poissa, kun ajaa portista sisään. Tai itse asiassa stressi lähtee jo matkalla. Se poistuu osa kerrallaan, kun matka etenee. Ensin satamaan, sitten laivaan, sitten ajomatkaa 1h45 min ja ollaan taas satamassa. Pieni lauttamatka ja lautassa lounas. Kun ajaa pois Saarenmaan lautasta ollaan Muhun saarella ja se good bye stressi.

Maisemat on niin kauniit ja rauha niin täydellinen. Lukunottamatta rallia, joka alkaa lautasta ulos ajavien autojen kesken. (Itse asiassa tänä viikonloppuna Saarenmaalla on oikea ralli – Saarenmaanralli. Virolaiset ovat kovia ralliajajia kaikissa mahdollisissa lajeissa. Vähän kuin me suomalaisetkin)

Mökille on aivan typerää mennä yhdeksi yöksi, sillä kun aamulla lähtee, on perillä siinä kolmen aikaan iltapäivällä ja kotiin päin on lähdettävä puolilta päivin. Mutta juuri sellaisen reissun teimme viime sunnuntaina.

Elin toivossa, että päärynäpuussa olisi vielä satoa, mutta ei ollut. Luultavasti naapurit ovat vieneet ne kaikki. Se on kyllä ihan ok, koska varmaan ne olisivat olleet jo puolimätiä. Omenoita oli aika paljon ja talviomenoita oli koko puu väärällään.

Meillä käy siellä mökillä siivooja, koska ei ole mitään järkeä siinä, että sinne mennessä joutuu heti siivoamaan, imuroimaan, pyyhkimään jne. Kotona ja töissä on tarpeeksi hommaa alati, joten kun menemme lomalle, haluan voida lomailla heti. On ihanaa mennä raikkaaseen puhtaaseen mökkiin ja keittää tulokahvit. Sama homma, kun lähdemme pois. Ei tarvitse tehdä mitään jäätävää loppusiivousta, vaan ihana Irina tulee ja siivoaa jälkemme, pesee pyykit ja pitää huolta, etteivät hiiret tee tuhojaan.

Saarenmaa ja ihana syksy

Nyt kuitenkin Irina oli Belgiassa tapaamassa tytärtään ja pikainen mökkireissu alkoi nimenomaan sillä tarmokkaalla siivousurakalla. En kyllä tajua, kuinka ne hiiret AINA löytävät tiensä sisään. Mikään ei ole kyllin tehokasta torjuntaa. Mutta nyt ei onneksi ollut kuin merkkejä vierailuista (lue: kakkaa. Yök) Ihan hyvä jumppa pitkän automatkan jälkeen tehdä se siivous. Siistissä mökissä ja totaalisessa hiljaisuudessa uni maistui makealta. Parasta on kuitenkin aamut ja herääminen.

Rakastan aamuja. Aina ja iankaikkisesti ne ovat parhaita. Oli sää mikä tahansa, lähden yöpaidassani hiippailemaan pihalle kamera kädessäni ja kuvaan kaikkea mitä näen. Se hiljaisuus ja nousevan auringon ihmeellinen valo. Ja nyt ihana ruska. Villiviinin väri on ihan huikea ja yhä kukkivat ruusut. Raparperi uhkeana kuin keväällä. En tiedä – rakastan sitä paikkaa niin paljon, että se melkein tekee kipeää.

Saarenmaa
Villiviini suikertelee jo liiankin villinä.

Hanna

Kommentit (1)

  1. Ode

    Kuinka te sisarukset olette alun perin Saarenmaalle päätyneet? Kumpi oli ensin, Sikke vai sinä? 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.