Tervetuloa meidän mökille Saarenmaalle

Tervetuloa meidän mökille Saarenmaalle! Haluaisin olla siellä nyt, kuten joka pääsiäisenä, mutta tällä kertaa täytyy tyytyä kuviin ja ihaniin muistoihin. Ajattelin jakaa ne teillekin, koska itse pääsin vierailemaan viime kesänä 30:ssä ihanassa kesäpaikassa, kun kuvasimme Suomen kaunein koti –ohjelmaa ja etsimme Sinin ja Teron kanssa suomen kauneinta kesämökkiä.

Ostimme tilan Saarenmaalta vuonna 2004 ja teimme siellä valtavan remontin vuonna 1923 valmistuneeseen tammihirrestä rakennettuun taloon ja vuonna 1936 rakennettuun talliin. Vanhaa on jäljellä seinät ja tunnelma sekä ihana pihapiiri vanhoine omenapuineen. Rakastamme Saarenmaata ja sen ihmisiä. Meidän naapurimme siellä ovat puhdasta kultaa.

Tarinoita Saarenmaalta on niin paljon, etten edes yritä kertoa meidän historiaa siellä. Tällä kertaa mennään kuvilla ja kuvateksteillä. Meillä kotona -sivustolla on lisää tarinaa meidän kesäparatiisista, voit lukea ihanan jutun ja katsoa kauniit kuvat täältä.

Tässä on meidän mökki. Kuvassa näkyy myös vinssikaivo. Itse kaivo on upeasti kivetty ja sinne on kiva kurkistaa. Vinssin tukipuu on tammea. Tästä kaivosta otetaan vettä auton pesuun ja kukille. Sisälle vesi tulee porakaivosta, jonka teetimme heti tilan ostettuamme vuonna 2004
Ilmakuvassa vasemmalla näkyy vanha talli, jonka toisessa päässä on nyt kesähuone, keskellä autotalli ja toisessa päässä on sauna.
Vasemmalla on mökin nurkka ja keskellä kuvaa vanha talli. Kolme kiviseinää on vanhan kivinavetan pääty. Vuonna 1923 tammihirsistä rakennettu talo oli pitkä. Sen toisessa päässä asuivat ihmiset ja toisessa eläimet. Talo on aikanaan romahtanut tuosta välistä. Korjasimme toisen pään osin täysin romahtaneet kiviseinät ja teimme niihin ikkuna-aukot. Oleskelutila sai nimekseen pueblo.
Puebloon rakennettiin takka ja sen reunoilla kukoistavat villiviini, köynnösruusu ja viiniköynnös, josta tulee hyvä sato rypäleitä joka vuosi.
Yhtenä vuonna istutin tänne laventelia ja ne ovat talvehtineet loistavasti. Minä ja mehiläiset rakastamme niiden väriä ja tuoksua! Seassa kasvaa myös yrttejä ja jokunen mansikka. Tämän pöydän ääressä yleensä juon aamukahvini ja luen kirjaa ennen kuin kukaan muu herää. Pueblo on aamuisin tontin lämpimin paikka.
Olen vaikuttanut Saarenmaan rakennushistoriaan oikeasti aika vahvasti. Keskellä taloa sisäänkäynnin kohdalla katto oli vuotanut ja seinä oli mätä. Hirsiseinää olisi ollut mahdotonta jatkaa tai siis paikata kauniisti ja minulla oli yksi yö aikaa miettiä, kuinka seinä korjataan. Keksin, että tehdään kiviseinä ja siihen pieniä hyllyjä kivistä. Tätä mallia on sittemmin toteutettu monissa vanhoissa taloissa Saarenmaalla, jotka on remontoitu kuntoon.
Romahtaneen kivinavetan rakennusaineena oli ollut kalkkikivi, jota oli tontilla massoittain.
Kumpaakin taloon tehtiin perinteinen ruokokatto, jollaiset niissä oli ollut alunperinkin. Ikkunat tehtiin niin ikään vanhan mallin mukaan – ne aukeavat kokonaan, mutta jokaisessa ikkunassa on avattavissa myös erikseen yksi ruutu.
Talo takaa. Ruokokatto on kaunis ja se on myös hyvä lämmön- sekä äänen eriste. Talossa on täysin hiljaista, edes sateen ropina ei kuulu.

Siirrytään sisälle – tervetuloa!

Kaikille vieraille tarjotaan heti heidän saavuttuaan ensimmäiseksi  lasillinen Vana Talinnaa pienistä sormustimen kokoisista laseista, joita olen kerännyt Kuresaaren antiikkikaupoista vuosien varrella.

Tupa – keittiö – olohuone

Ruokailutilassa on Vollin, meidän remonttimiehemme tekemä, perinteinen virolainen pöytä. Tuolitkin on Virossa tehdyt, mutta ostettu Suomesta. Ne ovat erään TV-sarjan lavastuksesta. Tuoleilla on Bulgariasta ostamani lampaantaljat pehmikkeinä. Suuren tanskalaisen takorautaisen kynttiläkruunun ostin kerran kuvausmatkalla Maria Drocklilan Kynttiläpajasta, ennen kuin mökki oli edes valmis. Kuva: Johanna Myllymäki
Volli rakensi keittiön paksusta puusta, tämä keittiö ei tutise! Keittelen ruuat kaasuliedellä ja astianpesukone hoitelee tiskit. Astioita on liikaa ja rakastan niistä jokaista. Sama ongelma on täällä Espoossa…!
Tässä me istutaan takan äärellä keväisin ja syksyisin. Kesällä eletään ulkona. Siinä varmaan syy siihen, että näitä sisäkuvia on olemassa todella vähän. Tarjotinpöydän on Jarin vanhemmat tuoneet 80-luvulla Marokosta. Arkun, joka toimittaa pöydän virkaa, olen perinyt äidiltäni. Flamantin korituolit ostimme jo 2005 Boknäsiltä. Toppaukset olisi pitänyt ostaa erikseen ja ne olivat aivan törkeän kalliit, enkä suostunut ostamaan niitä. Ostin kuvassa näkyvät pehmusteet Vepsäisen pihamyynnistä viidellä eurolla. Ne kuuluvat oikeasti keinuun ja valuvat vähän aina välillä, mutta ei haittaa!

Makuuhuone

Tämä on ehkä talon paras huone. Sängynpäätynä on rakkaalta ystävältä saamani hieno intialainen sermi. Pieni lipasto on toiselta rakkaalta ystävältäni samoin kuin seinällä häämöttävä piiankaappi. Topattu sängynpeitto on pellavaa ja teetimme sen Kuresaaressa. Helmalakanan olen itse ommellut vanhoista pitsilakanoista. Kaikki mökin verhot ovat samaa Marimekon Pikseli pellavakangasta, minä tiedän vain yhden mahdollisen verhojen värin – se on valkoinen. Maljakossa tuoksuvat omalta pihalta poimitut pihajasmikkeet.
Arkku sängyn päädyssä on Saarenmaan antiikkia. Suuret tyynyliinat ovat peräisin 1800-luvun Ranskasta ja niiden sisään olen kätkenyt vieraspeitteet ja tyynyt. Moskiittoverkko on oikeasti käytössä kesäisin. Jos kärpänen pörrää huoneessa yöllä, se ei haittaa, kun tietää että se ei pääse verkon sisään.
Päiväunet 💜
Vaatekaappi on ranskalaista antiikkia ja voi – sitä pitäisi kuvata myös sisältä, koska se on niin hienosti tehty! Upeat rokokootuolit saimme ystäviltämme jotka olivat perineet ne. Ne oli maalattu valkoisiksi öljymaalilla ja ne entistettiin näin upeiksi Kuresaaressa. Lehmän taljan sain kerran yhdestä kodista, jossa olimme kuvaamassa – heillä oli vähän liikaa tavaraa ja myös muutama ylimääräinen lehmäntalja,  joista he halusivat päästä eroon – ne molemmat lepäävät nyt Saarenmaan mökin lattialla.

Lastenhuone – vierashuone

Tähän suureen huoneeseen mahtuu neljä kunnon sänkyä. Huone oli alunperin lapsillemme, mutta nyt se toimii myös vierashuoneena. Neljän sängyn paikkaa voi siirrellä loputtomasti sen mukaan, keitä huoneessa nukkuu. Tilaa voi rajata verhoilla kahteen suuntaan – sekä poikittain että pitkittäin.
Punaiset peitteet ovat 100% villaa ja ne ovat n. 40 vuotta vanhat. Äitini osti ne aikanaan mummilleni. Laatu kestää! Seinällä olevan pitsin on virkannut anoppini. Ja täälläkin suurten, vanhojen tyynynpäällisten sisään on varastoitu peitteet ja tyynyt.
Sänky toimii sohvana. Perinteisiä Saarenmaan tuoleja on vaikeaa löytää (vas). Ikkunan alla on katajasta tehty säleikkö, joka joka toimi aikanaan koiran esteenä, kun halusimme pitää sen joko sisällä tai ulkona.

Sauna

Sauna on rakennettu tallin toiseen päähän. Pesutilat on vuorattu kokonaan luonnonkivillä, jotka löytyivät tontilta. Löylyhuoneen seinät on tuppeensahattua lautaa.
Yläkerta on ihanaa valoisaa tilaa. Täällä on ihana nukkua. Hirsikehikon sisällä on Unikulman joustinpatjat. Sängyistä ei tingitty. Ne on kaikki kunnollisia, uni on niin tärkeä asia! Kuva: Johanna Myllymäki
Tontin vanhat omenapuut antavat valtavan sadon ja auttavat kotitöissä.
Tämä portti on ihanaa avata ja aina yhtä haikeaa sulkea!
Kommentit (24)
  1. Todella ihana paikka😍 niin kotoisa ja kaunis. Enpä lainkaan ihmettele, että viihdytte siellä niin hyvin. Kiva kun jaoit tunnelmia Saarenmaalta.

    1. hannasumari
      13.4.2020, 13:09

      Kiitos Merja ❤️
      Hanna

  2. Ihana, puhutteleva paikka. Aah!

    1. hannasumari
      13.4.2020, 13:09

      Kiitos Mariitta ❤️
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *