Vaihdevuodet itkettää ja naurattaa ja kommelluksia riittää

Kaupallinen yhteistyö: A. Vogel

Päätin onnistua. Kaikki oli mennyt aika hyvin. En vaan ymmärtänyt miksi mieheni näki toiminnassani jotain ihmettelemistä.

Ai mistä on kyse? No olin viimein niin aikuinen [ehkä] että oli aika ottaa ohjat myös omiin käsiin ja treenata myös yksin, ilman piiskuria. Olin päättänyt olla oman onneni seppä ja oma henkilökohtainen piiskurini ainakin kolme kertaa viikossa. Kaksi kertaa viikossa piiskuri oli paikalla patistamassa kovempiin suorituksiin.

Piiskuri räätälöi saliohjelman sekä kotiohjelman, mikä tarkoitti sitä, etten voinut enää selittää, etten ehdi lähteä salille. Sali löytyi oman olohuoneen lattialta.

Sitten tuli se ilta, jolloin en ollut ehtinyt salille ja oli aika kokeilla ensimmäistä kertaa kotitreeniohjelmaa. Kaikki alkoi ihan ketterästi tutuilla jutuilla. Paljon voi tosiaankin tehdä ilman laitteita ja mullahan on kotona myös puntit. Puntit heiluivat ja ihan mallikkaasti. Olin aika ylpeä itsestäni. Mieheni polki kuntopyörää seurakseni ja meikä huhki oikein näytöstyyliin. Kas näin nousee puntit!

Kaikki meni aivan loistavasti kunnes ohjelman loppupuolella luki ”Punnerrus. Tee 4 sarjaa ja 12-15 toistoa” Parahdin että voi hel***ti!

– No mitä nyt?

– täs tarvii punnertaa, mä VIHAAN siis VIHAAN punnertamista!

– miks? Eiks oo just hyvä tehdä sellaisia juttuja mitkä on vaikeita? Että kehittyy

– no joo varmaan (ärsyttävää, että viittiikin sanoa jotain tollasta. Vois sääliä mua. JOUDUN sentään punnertamaan nyt tässä!!!)

Aloin punnertaa. Vedin edelleen näytöstyyliin ja sattui ihan sairaasti käsivarsiin, jotka oli aika jumissa. Sain tehtyä ensimmäisen sarjan. Ja sitten PAM – römähdin lattialle mahalleni ja aloin parkua täyttä päätä. En nyyhkyttää esimerkiksi, vaan siis parkua.

– no mitä nyt kävi?

– byääää

– no? Sattuiko?

– anna mun olla!!! Byäää tyrskyitkua

– älä punnerra!

– no ihan v***u varmana punnerran Byäää … lisää tyrskyitkua

Miehen silmissä on epäuskoinen outo katse. Hän häipyy.  Minä punnerran, itken ja punnerran. Teen kaikki sarjat. Nousen ylös, pyyhin kyyneleet ja niistän nenäni.

– tein kaikki! Ai että!

– no hienoa! [miksihän se katsoo mua noin oudosti? Mähän tein kaikki sarjat!]

Punnerretaan ja itketään ja punnerretaan.

Meille tulee vieraita ja alamme puhua treenaamisesta ja yhtäkkiä kuulen, että mieheni kertoo (hyväntahtoisesti) nauraen, että Hanna itkee ja punnertaa. Ja oli siitä niin ihmeissään, että lähdettyään itkevän punnertavan vaimonsa luota, oli huvikseen punnertanut salaa kellarissa parikymmentä kertaa ja ihmetellyt mikä punnertamisessa voi itkettää.

No minäpä kerron mikä! Hormoooooniiittttt!! Ei pysty selittämään. Okei punnertamien on hanurista ja se sattuu liikaa koneella työskentelevän hartioihin ja lapoihin, varsinkin kun punnertaa piinallisen hitaasti, kuten käsketty on. Mutta tavallaan rakastan sitä kipua ja sen voittamista. Mutta mitä sitten. Punnerran parkuen, teepä perkule SE perässä! Ja taas käy pulssi kiivaana….

Niin vaihdevuodet ja tragikoominen elämä. Jos huvittaa nauraa tälle elämänvaiheelle ja osaat nauraa vaihdevuosien kommelluksille, katso Kuumia aaltoja -somedraamaa täältä

 

Nauruvaroitus – eli pidä lantionpohja tiukkana!

Hanna

Kommentit (17)
  1. Puna-Hilkka
    1.4.2019, 16:57

    Sinä olet sit se joka 10. nainen joiden vaihdevuodet kestää sen 20-vuotta, tsemppiä vielä 10-vuotta, punnerra punnerra.

  2. Ajatella, miten paljon vaivaa ihminen näkee timmin persuksen ja masun eteen ja kuitenkin aikanaan kuolee – eikö olisi kivempaa nauttia siitä elämästä eikä kokea sen olevan yhtä helvetin punnertamista ? 🙂

    1. Ihmettelijä
      1.4.2019, 17:28

      Hän on erikoistapaus ja näyttää olevan kaupallinen yhteityö elämäntapa, kaikki jutut keksittyjä, ”satutäti” huvittavaa.
      Jos totta tarinat, koska ja missä näkyy tulokset?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *