{"id":1065,"date":"2016-10-18T16:13:16","date_gmt":"2016-10-18T13:13:16","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/katsoja\/?p=1065"},"modified":"2016-10-18T16:13:16","modified_gmt":"2016-10-18T13:13:16","slug":"viisi-uutuuselokuvaa-jotka-netflixista-kannattaa-katsoa-juuri-nyt","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/viisi-uutuuselokuvaa-jotka-netflixista-kannattaa-katsoa-juuri-nyt\/","title":{"rendered":"Viisi uutuuselokuvaa, jotka Netflixist\u00e4 kannattaa katsoa juuri nyt"},"content":{"rendered":"
\"tin-fp-0076\"<\/a>
Robert De Niro ajelulla kolmen hipsterin kanssa elokuvassa The Intern (2015).<\/figcaption><\/figure>\n

Netflix on viime vuodet panostanut itse tuottamiinsa sis\u00e4lt\u00f6ihin. Se on poikinut yhden House of Cardsin<\/em>, muutaman Unbreakable Kimmy Schmidtin<\/em> ja Orange is the New Blackin<\/em>, ja kymmeni\u00e4 Marseillen<\/em> kaltaisia sarjoja, joista kukaan ei ole ikin\u00e4 kuullutkaan. Samalla elokuvapuolta on vaivihkaa vedetty alas \u2013 poislukien kanavan omat tuotannot, joista ainakin\u00a0The Fundamentals of Caring\u00a0<\/em>on ihan ok-tason siirappia.<\/p>\n

Ilmeisesti taktiikka toimii, sill\u00e4 maanantaina kanava ilmoitti<\/a>\u00a0tilaajam\u00e4\u00e4riens\u00e4 l\u00e4hteneen taas odotettua jyrkemp\u00e4\u00e4n nousuun. Moni tuttu kertoo silti selailevansa palvelun elokuvalistoja turhautuneena, kun mit\u00e4\u00e4n uutta ja hyv\u00e4\u00e4 ei tunnu en\u00e4\u00e4 tulevan.<\/p>\n

Koska olen yh\u00e4 sairasvuoteella, ajattelin nostaa viisi katsomisen arvoista elokuvaa t\u00e4lt\u00e4 ja edellisvuodelta.<\/p>\n

Paul Thomas Anderson: Inherent Vice (2015)<\/strong><\/p>\n

Mielipiteet jakanut,\u00a0Thomas Pynchonin\u00a0<\/strong>filmaamiskelvottomaksi sanottuun romaaniin perustuva\u00a0Inherent Vice\u00a0<\/em>on p\u00e4\u00e4osin hurmaava kaksi- ja puolituntinen.\u00a0Joaquin Phoenixin\u00a0<\/strong>veijohietalamainen yksityisetsiv\u00e4 setvii vuoden 1970 Los Angelesissa mysteeri\u00e4, joka ei ehk\u00e4 ole tarkoitettu ratkaistavaksi. Suoraviivaisena rikoselokuvana Inherent Vice ei toimi (eik\u00e4 kai ole tarkoituskaan), mutta komediana se on ilahduttava, postmodernin rikkonainen hattara. Sellainen, jossa outoja sivuhahmoja lappaa sis\u00e4\u00e4n ovista ja ikkunoista, eik\u00e4 juoni niink\u00e4\u00e4n tee k\u00e4\u00e4nteit\u00e4<\/em> kuin\u00a0unohtaa itse\u00e4\u00e4n<\/em>. Ohjaaja Andersonille Pynchonin pohjateksti tuntuu viimein luvalta pit\u00e4\u00e4 aidosti hauskaa.<\/p>\n

Karyn Kusama: The Invitation (2015)<\/strong><\/p>\n

Vaitonainen partahipsteri (Logan Marshall-Green<\/strong>) osallistuu ex\u00e4ns\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n uuden puolison j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4lle illalliselle jossain Hollywoodin kukkuloilla. Seremonian edetess\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 pui omaa traumaansa ja\u00a0oppii hiljalleen, mist\u00e4 illassa on oikeasti kyse. Poikkeuksellisen mielenkiintoisen uran<\/a> tehnyt Karyn Kusama<\/strong>\u00a0kiert\u00e4\u00e4\u00a0uransa pienimm\u00e4n budjetin\u00a0rajoitteet tyylill\u00e4\u00a0ja pohjustaa taiten lopetusta, josta on paras olla sanomatta mit\u00e4\u00e4n. V\u00e4h\u00e4n tulee mieleen Netflixist\u00e4 niinik\u00e4\u00e4n l\u00f6ytyv\u00e4\u00a0Coherence<\/em>, joka oli kyll\u00e4 ideana parempi.<\/p>\n

Adam McKay: The Big Short (2015)<\/strong><\/p>\n

Oscareissa viisi ehdokkuutta rohmunnut ja parhaasta sovitetusta\u00a0k\u00e4sikirjoituksesta palkittu\u00a0The Big Short\u00a0<\/em>on muodoltaan ihan kiinnostava kairaus vuosien 2007\u20132008 pankkikriisiin. En t\u00e4ysin ostanut sen silputtua kuvakerrontaa tai tapaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Selena Gomezin<\/strong> ja vaahtokylpev\u00e4n Margot Robbien<\/strong> kaltaisia puhuvia julkkisp\u00e4it\u00e4 selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n monimutkaisia tapahtumia, mutta arvostin sit\u00e4, ett\u00e4 ainakin joku yritt\u00e4\u00e4 aidosti selitt\u00e4\u00e4 minulle miten asiat Wall Streetill\u00e4 oikein meniv\u00e4t (en silti t\u00e4ysin ymm\u00e4rr\u00e4). Samasta aiheesta kannattaa muuten Netflixist\u00e4 katsoa\u00a0J.C. Chandorin\u00a0<\/strong>ohjaama\u00a0Margin Call<\/em>, joka on parasta prosessien ja hierarkioiden kuvaamista hetkeen.<\/p>\n

Nancy Meyers: The Intern (2015)<\/strong><\/p>\n

Olen ihan tosissani. Andy Greenwald<\/strong> taisi hehkuttaa t\u00e4t\u00e4 jossakin The Watch -podcastissa \u2013 voi my\u00f6s olla, ett\u00e4 haukkui, mutta joka tapauksessa mainitsi \u2013 ja ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4ysin miksi. Kuka ei haluaisi n\u00e4hd\u00e4 Robert De Niroa<\/strong> toimeliaana seniorilesken\u00e4, joka j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 sukkalaatikkonsa militantisti p\u00e4ivitt\u00e4in, ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 v\u00e4rv\u00e4yty\u00e4 harkkariksi\u00a0hipsterifirmaan pysy\u00e4kseen ajan hermolla? Kuka ei haluaisi n\u00e4hd\u00e4 Anne Hathawayta<\/strong> kylm\u00e4kiskoisena, el\u00e4m\u00e4nilonsa seniorikohtaamisilla l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n\u00e4 yritysjohtajana? Parasta The Interniss\u00e4\u00a0<\/em>on tapa jolla ohjaaja-k\u00e4sikirjoittaja Nancy Meyers<\/strong>, 66, esitt\u00e4\u00e4 y-sukupolven arjen sosiaalisine meedioineen ja k\u00e4nnyk\u00f6ineen ja hassuine naamakarvoineen. V\u00e4h\u00e4n kuin\u00a0ik\u00e4ns\u00e4 eristyksiss\u00e4\u00a0el\u00e4nyt Kaspar Hauser<\/strong>, joka yritt\u00e4\u00e4 pukea\u00a0maailmaa ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n sanoiksi, jotka\u00a0eiv\u00e4t ihan t\u00e4ysin sovi<\/em>.<\/p>\n

Marcus Raboy: Patton Oswalt: Talking for Clapping (2016)<\/strong><\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n ehk\u00e4 huijaan ja laitan mukaan\u00a0yhden stand up -spesiaalin.\u00a0Patton Oswalt\u00a0<\/strong>oli minulle pitk\u00e4\u00e4n tuttu aika h\u00f6lm\u00f6n\u00a0Kellarin kunkun\u00a0<\/em>sivuroolista.\u00a0Talking for Clapping\u00a0<\/em>on kuitenkin hyv\u00e4 osoitus siit\u00e4, miten paljon Oswaltilla on annettavaa ainakin kaltaiselleni turvallisen lapsuuden el\u00e4neelle salonkikelpoiselle nysv\u00f6lle. Kosketuspintaa piisaa: koomikko puhuu isyydest\u00e4 yht\u00e4 viisaasti kuin\u00a0Louis C.K.\u00a0<\/strong>(mutta v\u00e4hemm\u00e4n t\u00f6rke\u00e4sti), on perill\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 somessa tapahtuu (eik\u00e4 v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 h\u00e4n twiittaa ahkerasti), ja osaa k\u00e4sitell\u00e4\u00a0feminismin kaltaisia isoja teemoja \u00e4rsytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 ainakaan itse\u00e4ni. H\u00e4n on my\u00f6s ihanan n\u00f6rde: parasta Talking for Clappingissa on kohtaus, jossa valtavana T\u00e4htien sota<\/em> -fanina tunnettu Oswalt puhuu v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn tytt\u00e4rens\u00e4 My Little Pony<\/em> -innostuksesta \u2013 ja \u00e4ityy\u00a0pit\u00e4m\u00e4\u00e4n monipolvisen\u00a0monologin poniuniversumista.<\/p>\n

Spesiaalia varjostaa tietenkin suru: Oswaltin vaimo kuoli joitain p\u00e4ivi\u00e4 sen julkaisun j\u00e4lkeen. Sit\u00e4 seuranneen somehiljaisuuden koomikko katkaisi elokuun alussa t\u00e4ll\u00e4 mielett\u00f6m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4ivityksell\u00e4<\/a>\u00a0(jostain syyst\u00e4 upottaminen ei toimi). Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n on j\u00e4lleen aktivoitunut.<\/p>\n

(BONUS:\u00a0<\/strong>Tietenkin Netflixist\u00e4 l\u00f6ytyy my\u00f6s ihan kreisi\u00a0Mad Max: Fury Road<\/em>, joka kannattaa katsoa<\/a> vaikka ei action niin kiinnostaisikaan.)<\/p>\n

ps. jos unohdin jotain, vinkkaa ihmeess\u00e4 alle!!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Netflix on viime vuodet panostanut itse tuottamiinsa sis\u00e4lt\u00f6ihin. Se on poikinut yhden…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2,23],"tags":[138,289,300,304,305],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/d3vsgec5pd3juy.cloudfront.net\/wp-content-new\/uploads\/im\/sites\/10\/2016\/10\/tin-fp-0076.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1065"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1065"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1065\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1065"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1065"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1065"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}