Yksi vuoden trendeist\u00e4 oli Sight & Soundin mukaan se, kuinka\u00a0Barack Obaman\u00a0<\/strong>presidenttikausi on tullut\u00a0n\u00e4kyv\u00e4ksi ainakin yhdysvaltalaisessa elokuvassa. Jenkins,\u00a0Nate Parker\u00a0<\/strong>(ison kohun Sundancen elokuvajuhlilla saanut\u00a0The Birth of a Nation<\/em>) ja\u00a0Beyonc\u00e9 Knowles\u00a0<\/strong>(Lemonade<\/em>) ovat priimaesimerkkej\u00e4 mustien elokuvantekij\u00f6iden n\u00e4kyvyydest\u00e4.<\/p>\n Toinen trendi oli franchise-elokuvien yh\u00e4 jatkuva dominanssi lippuluukuilla. Maailman tuottavimpien elokuvien k\u00e4rkikymmenik\u00f6st\u00e4 vain kaksi perustuu uuteen alkuper\u00e4isideaan. Ei ole sattumaa, ett\u00e4 molemmat ovat animaatioita.\u00a0Zootropolis\u00a0<\/em>ja\u00a0The Secret Life of Pets\u00a0<\/em>ovat samaan tapaan listan piristysruiskeet kuin Inside Out<\/em>\u00a0viime vuonna. Tuntuu, ett\u00e4 vain animaation puolella uskalletaan laittaa paukkuja my\u00f6s t\u00e4ysin uusiin tarinoihin (vuoden katsotuin piirretty oli silti\u00a0Finding Dory<\/em>).<\/p>\n Suomalaisessa elokuvassa tapahtui tietenkin yksi merkitt\u00e4v\u00e4 asia ylitse muiden.\u00a0Juho Kuosmasen\u00a0<\/strong>Hymyilev\u00e4ll\u00e4 miehell\u00e4\u00a0<\/em>oli hieno traileri ja ohjaajan novellielokuva\u00a0Taulukauppiaat\u00a0<\/em>vakuutti monet, mutta harva silti odotti palkintoa Cannesin elokuvajuhlien Un Certain Regard -sarjassa. Sen my\u00f6t\u00e4 elokuvalle ennustettiin\u00a0viel\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4\u00a0ainakin yht\u00e4 Oscar-ehdokkuutta, mutta momentum suli syksyn mittaan. Kuosmanen nosti silti itsens\u00e4 kertaheitolla suomalaisten ohjaajien korkeimpaan kastiin.<\/p>\n Ohessa omat valintani vuoden parhaiksi elokuviksi. Olen hyv\u00e4ksynyt mukaan kaikki\u00a0vuonna 2016 Suomen- tai maailmanensi-iltansa saaneet pitk\u00e4t elokuvat. Tein j\u00e4rjestyksen k\u00e4\u00e4nteiseksi, koska sill\u00e4 tavalla listaa on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mpi lukea.<\/p>\n Unohdinko jotain? Kommentoi tuonne alle!<\/p>\n <\/p>\n 20. Brady Corbet: The Childhood of a Leader<\/strong><\/p>\n Nuori poika kiukuttelee Ranskan maaseudulla talvella 1918. Is\u00e4 neuvottelee Versailles\u2019n rauhaa, \u00e4iti on poissaoleva, kotiopettaja on nuori ja esipuberteettia her\u00e4ttelev\u00e4. 28-vuotiaan, n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 tunnetun Brady Corbet\u2019n<\/strong> kyps\u00e4 debyyttiohjaus luovii p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 oireilussa pitk\u00e4\u00e4n ja huolella ennen \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kliimaksia. Kokeellinen popnero Scott Walker<\/strong> saa syd\u00e4men hakkaamaan musiikillaan.<\/p>\n <\/p>\n 19. James Wan: Kirottu 2 (The Conjuring 2)<\/strong><\/p>\n James Wan<\/strong>\u00a0(Saw, The Conjuring<\/em>)\u00a0hallitsee kauhugenren\u00a0ja sommittelee poikkeuksellisen suoraan asiaan menev\u00e4n 134-minuuttisen(!!), jonka suvannot ovat suvantoja vain suhteessa pahimpiin pulssinnostattajiin. Erityisen hienosti Kirottu 2<\/i>\u00a0ottaa haltuun talon, jossa poltergeistin kiusaama\u00a0perhe asuu: 1960-luvun englantilaisessa l\u00e4hi\u00f6rivarissa on kerroksia ja portaikkoja ja nuhjuisia nurkkia ja piha, jolle en lapsia\u00a0p\u00e4\u00e4st\u00e4isi. Alkupuolella kamera sukeltelee asunnon halki kuin kohdettaan etsiv\u00e4 aave. Jokaisessa kuvassa on noin viisi mahdollista paikkaa joista hirvi\u00f6 voisi pompata esiin. Elokuvan ainoat miinukset ovat m\u00e4ls\u00e4\u00a0loppu sek\u00e4 lastensatuelementit, joihin on turhan suoraan lainailtu\u00a0The Babadookista\u00a0<\/em>(2014).<\/p>\n <\/p>\n 18. Daniel Kwan & Daniel Scheinert: Swiss Army Man<\/strong><\/p>\n Nuori mies (Paul Dano<\/strong>) pelastautuu autiolta saarelta piereskelev\u00e4n ruumiin (Daniel Radcliffe<\/strong>) kyydiss\u00e4, eksyy mets\u00e4\u00e4n, ja rakentaa elottoman ruhon avulla itselleen uuden kodin. Vuoden omituisin ensi-ilta\u00a0kommentoi yhteiskunnan normeja ja eritoten luonnollisiin elintoimintoihin liittyv\u00e4\u00e4 h\u00e4pe\u00e4\u00e4. Mieleen tulee parin vuoden takainen Wetlands<\/em>, joka riisui valuviin ja vuotaviin ruumiinaukkoihin liittyv\u00e4\u00e4 mystiikkaa niin ik\u00e4\u00e4n naurun keinoin.<\/p>\n <\/p>\n 17. Danny Boyle: Steve Jobs<\/strong><\/p>\n Monelta saattoi menn\u00e4 ohi, kuinka hieno elokuva Steve Jobsista<\/strong> tehtiink\u00e4\u00e4n Ashton Kutcherin<\/strong> t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4n Apple-mainoksen<\/a> j\u00e4lkeen. Kolmen eri aikaan ja paikkaan sijoittuvan kohtauksen kautta it-nerosta kertova k\u00e4sikirjoitus on t\u00e4sm\u00e4llinen ja tiukka, Aaron Sorkinia<\/strong> parhaimmillaan, liiasta sentimentaalisuudesta riisuttuna. Michael Fassbender<\/strong> on Jobs jokaisella kasvojensa mikroeleell\u00e4 \u2013 huolimatta siit\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n lainkaan esikuvaltaan.<\/p>\n <\/p>\n 16. Whit Stillman: Love & Friendship<\/strong><\/p>\n Love & Friendship on parasta Whit Stillmania<\/strong> sitten debyyttiohjaus Metropolitanin<\/em>. Omaan ylemm\u00e4n keskiluokan nicheens\u00e4 mukavasti asettunut\u00a0<\/strong>Stillman k\u00e4sittelee terveell\u00e4 itseironialla etuoikeutettujen valkoisten l\u00e4nsimaalaisten hiuksenhienoja ongelmia \u2013 sin\u00e4ns\u00e4 on jopa hassua, ett\u00e4 h\u00e4n vasta nyt tarttuu Jane Austeniin<\/strong>. V\u00e4hemm\u00e4n tunnettuun Lady Susan<\/em>\u00a0-novelliin\u00a0perustuva Love & Friendship<\/em> on stillmanilaista seurapiirikomediaa parhaimmillaan. Se on my\u00f6s oiva muistutus siit\u00e4, ett\u00e4 Kate Beckinsalea<\/strong> (joka palaa yhteen Last Days of Disco<\/em> -kanssat\u00e4htens\u00e4 Chloe Sevignyn<\/strong> kanssa) soisi k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n muuhunkin kuin Underworldin\u00a0<\/em>jatko-osiin.<\/p>\n <\/p>\n 15. Werner Herzog & Clive Oppenheimer: Tulisyd\u00e4n (Into the Inferno)<\/strong><\/p>\n Werner Herzogin<\/strong> erityinen suhde tulivuoriin juontaa juurensa Guadeloupen saarella kuvattuun\u00a0La Soufri\u00e8re<\/em> -dokumenttiin (1977) asti. Siit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n p\u00e4tki\u00e4 my\u00f6s Into the Infernossa<\/em>, jossa Herzog kiert\u00e4\u00e4 tulivuoritutkija Clive Oppenheimerin\u00a0<\/strong>kanssa maailmaa tutustuen ihmisiin, joiden el\u00e4miss\u00e4 tulivuoret n\u00e4yttelev\u00e4t merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 roolia. Vanuatulla tulivuori on kuolleiden koti ja portti jumaliin, Pohjois-Koreassa tulivuoren muodostama kraaterij\u00e4rvi on paikka, josta hallitsijasuku aikanaan nousi. Ihmeellisen ahkerana pysyttelev\u00e4n Herzogin (t\u00e4n\u00e4 vuonna ovat ilmestyneet my\u00f6s tulivuoria niin ik\u00e4\u00e4n k\u00e4sittelev\u00e4 ekotrilleri Salt and Fire\u00a0<\/em>ja internetist\u00e4 kertova\u00a0Lo and Behold<\/em>)\u00a0dokumentti l\u00f6ytyy Suomen Netflixist\u00e4.<\/p>\n <\/p>\n 14. Todd Solondz: Wiener-Dog<\/strong><\/p>\n Kyynikkona ja ihmisvihaajana kulttistatuksensa ansainnut Todd Solondz (Tervetuloa nukkekotiin<\/em>, Onni<\/em>) palaa uutuudellaan juurilleen, ainakin melkein. Robert Bressonin<\/strong> Au Hasard Balthazaria<\/em> mukaileva, viatonta m\u00e4yr\u00e4koiraa perheest\u00e4 toiseen seuraava episodielokuva on h\u00e4ijy ja hillit\u00f6n. Lis\u00e4ksi siin\u00e4 on v\u00e4liaika, jossa koira vaeltaa mantereen halki ja haukkaa popcornia.<\/p>\n <\/p>\n 13. Lucile\u00a0Had\u017eihalilovi\u0107: Evolution<\/strong><\/p>\n Jossain ehk\u00e4 V\u00e4limeren seuduilla on saari, jolla tapahtuu kummia: aikuisia miehi\u00e4 tai tytt\u00f6lapsia ei n\u00e4y miss\u00e4\u00e4n, ja naiset hoivaavat yksin nuoria poikiaan. Poikien vatsoissa kasvaa jotakin, joka murrosi\u00e4n kynnyksell\u00e4 otetaan ulos. V\u00e4h\u00e4n Alice Rohrwacherin<\/strong>\u00a0The Wondersista<\/em>\u00a0muistuttava Evolution<\/em> on kiehtovan kryptinen: ensimm\u00e4iset 45 minuuttia uskoin voivani ottaa siit\u00e4 selkoa, mutta lopulta en voinut kuin antautua outojen n\u00e4kyjen viet\u00e4v\u00e4ksi. Kokemus on kaunis ja inhottava. Ei ihmisille, joilla on vaikeuksia ruumiin eri aukkojen\u00a0kanssa.<\/p>\n <\/p>\n 12. Luca Guadagnino: A Bigger Splash<\/strong><\/p>\n Nelj\u00e4 etuoikeutettua narsistia tuhoavat toisiaan Pantellerian hiljaisella paratiisisaarella\u00a0I Am Love\u00a0<\/em>-ohjaajan ilkikurisen katseen alla. On v\u00e4h\u00e4n bowiemainen, \u00e4\u00e4nihuuliaan puhelakolla hoitava rockt\u00e4hti Marianne (Tilda Swinton<\/strong>) ja t\u00e4m\u00e4n\u00a0suoraselk\u00e4inen elokuvantekij\u00e4mies (Matthias Schoenaerts<\/strong>). On Mariannen\u00a0vanha tuottajas\u00e4\u00e4t\u00f6 (Ralph Fiennes<\/strong>)\u00a0ja t\u00e4m\u00e4n tyt\u00e4r\/uusi s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00a0(Dakota Johnson<\/strong>). On aurinkoa, ranta, ruokaa, juomaa, liikaa aikaa ja uima-allas.<\/p>\n <\/p>\n 11. Juho Kuosmanen: Hymyilev\u00e4 mies<\/strong><\/p>\n Juho Kuosmasen<\/strong> ensimm\u00e4inen pitk\u00e4 ohjaus on t\u00e4rke\u00e4 elokuva monestakin syyst\u00e4. Se on vahva kertomus rakkaudesta ja sinnikkyydest\u00e4, se on upeasti kuvattu, ja Jarkko Lahden<\/strong>\u00a0sek\u00e4 Oona Airolan<\/strong> rakastavaisissa on el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempaa filmimagiaa. Ennen kaikkea Hymyilev\u00e4ss\u00e4 miehess\u00e4 on poikkeuksellisen vahva l\u00e4sn\u00e4olon tuntu, kiitos kuvauksissa tehtyjen valintojen. Sadepisaroita suullaan mets\u00e4st\u00e4v\u00e4t, kameraan ep\u00e4huomiossa vilkaisevat lapset saavat olla omia itsej\u00e4\u00e4n, ja kaikki tuntuu aidolta ja todelta.<\/p>\n <\/p>\n 10. Paul Feig: Ghostbusters<\/strong><\/p>\n Joidenkin mielest\u00e4 uuden\u00a0Ghostbustersin<\/em> ennakkokohu oli kiinnostavampaa kuin itse elokuva. En ole eri mielt\u00e4, mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n osaa tai halua erottaa kahta asiaa toisistaan. Internetin misogyynien mieskerhojen n\u00e4kyv\u00e4ksi tekeminen oli t\u00e4rkeint\u00e4 mit\u00e4 Hollywood sai t\u00e4n\u00e4 vuonna aikaan: kun Ghostbustersin traileri julkaistiin, siit\u00e4 tuli vauhdilla YouTuben alaspeukutetuin klippi, vaikka muoto ja sis\u00e4lt\u00f6 eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n olennaisesti eronneet genren tuotteista. Elokuvan n\u00e4hty\u00e4ni voin my\u00f6s sanoa, ett\u00e4 se on alkuper\u00e4ist\u00e4 hauskempi ja virke\u00e4mpi, ja ett\u00e4 sen lopputaistelu on komea tavalla, jota skaalaltaan moninkertaiset supersankarirymistelyt eiv\u00e4t hallitse. Erityiskiitos 49-vuotiaasta\u00a0Leslie Jonesista<\/strong>, joka on SNL:n my\u00f6t\u00e4 vasta viime vuosina\u00a0noussut\u00a0supert\u00e4hdeksi. Ainut selke\u00e4 miinus on Kate McKinnon<\/strong>, jolle k\u00e4sikirjoitus ei anna mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4, ja joka siksi yritt\u00e4\u00e4 kaikin voimin erottautua joukosta ilveilyll\u00e4\u00e4n. Hukkaan menee hieno koomikko.<\/p>\n <\/p>\n 9. Deniz Gamze Erg\u00fcven: Mustang<\/strong><\/p>\n Isovanhempien kasvattaman siskokatraan j\u00e4senet koulitaan\u00a0yksi kerrallaan vaimoiksi pieness\u00e4 turkkilaiskyl\u00e4ss\u00e4.\u00a0Deniz Gamze Erg\u00fcvenin<\/strong> debyyttiohjausta on verrattu\u00a0The Virgin Suicidesiin<\/em>, ja kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yhteisi\u00e4 elementtej\u00e4 on paljon \u2013 alkaen siit\u00e4, kuinka tytt\u00f6jen koskemattomuus on jatkuvan ep\u00e4ilyn kohde. Jututin yht\u00e4 elokuvan p\u00e4\u00e4t\u00e4hdist\u00e4 Imageen viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4. H\u00e4n iloitsi siit\u00e4, ett\u00e4 Mustang py\u00f6ri turkkilaisissa teattereissa, vaikkakin vain hetken.<\/a><\/p>\n <\/p>\n 8. Aleksi Salmenper\u00e4: J\u00e4ttil\u00e4inen<\/strong><\/p>\n Talvivaaran taustalla operoivia suomalaisen aneemisia hyv\u00e4veliverkostoja journalistisella otteella penkova\u00a0J\u00e4ttil\u00e4inen\u00a0<\/em>on elokuva, jollaisia Suomessa ei ihan osata arvostaa. N\u00e4in kirjoitin siit\u00e4 tammikuussa<\/a>.<\/p>\n <\/p>\n 7. Mia\u00a0Hansen-L\u00f8ve<\/strong>: T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen (L’Avenir)<\/strong><\/p>\n Kuusikymppinen filosofianopettaja Nathalie (Isabelle Huppert<\/strong>) joutuu lyhyen ajan sis\u00e4\u00e4n irtautumaan aviomiehest\u00e4\u00e4n, lapsistaan, \u00e4idist\u00e4\u00e4n ja kirjoittamastaan oppikirjasarjasta. Huikean \u00e4lykk\u00e4\u00e4n elokuvan k\u00e4\u00e4nn\u00f6snimess\u00e4 on asiaan kuuluvaa optimismia: Nathalien pragmaattinen asenne el\u00e4m\u00e4\u00e4n tarkoittaa, ettei tuleen sovi j\u00e4\u00e4d\u00e4 makaamaan. T\u00e4m\u00e4nkin j\u00e4lkeen on el\u00e4m\u00e4\u00e4. Leikkaus korostaa asennevalintaa: aina kun Nathalie\u00a0on murtumassa tai osoittamassa mink\u00e4\u00e4nlaisia tunteita, hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n seuraavaan kohtaukseen. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00a0on halki elokuvan liikkeess\u00e4, matkalla eteenp\u00e4in.<\/p>\n <\/p>\n 6. Byron Howard & Rich Moore: Zootropolis (Zootopia)<\/strong><\/p>\n Nuori ja fyysisesti keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 pienempi nainen haluaa mestaripoliisiksi, mutta kaninkorvat kalahtavat lasikattoon. Tavattoman \u00e4lyk\u00e4s ja hauska Zootropolis vie ty\u00f6paikkakiusaamisen, syrjinn\u00e4n ja rasismin el\u00e4inmaailmaan ja kommentoi ongelmia sellaisella ter\u00e4vyydell\u00e4, ett\u00e4 toivon lapsia ihan vaan jotta voisin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 elokuvan heille.<\/p>\n <\/p>\n 5. Maren Ade: Is\u00e4ni Toni Erdmann (Toni Erdmann)<\/strong><\/p>\n Ohjaaja Ade on sanonut haastattelussa, ett\u00e4 h\u00e4n yritti tuottajien toiveesta leikata elokuvaansa lyhyemm\u00e4ksi, mutta aina kun jotain otettiin pois, kokonaisuus tuntui pidemm\u00e4lt\u00e4. Vaikka kahdessa tunnissa ja 42 minuutissa on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 paljon \u201dturhaa\u201d, sen rytmi on niin t\u00e4ydellinen, etten itsek\u00e4\u00e4n tied\u00e4 mist\u00e4 leikkaisin. Is\u00e4ni\u00a0<\/em>Toni Erdmann<\/em> on komedia kuusikymppisest\u00e4 is\u00e4st\u00e4, joka yritt\u00e4\u00e4 pirist\u00e4\u00e4 urautunutta tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n. Samalla se on kuvaus kahden sukupolven \u2013 vallankumous-optimistien ja globaalien kapitalistien \u2013 kohtaamisesta, sek\u00e4 Nyky-Saksan historiasta suhteessa muihin maihin ja omaan itseens\u00e4. Elokuva on vuoden hauskimpia, vaikka sit\u00e4 katsoessa nauru ei usein ole ensimm\u00e4inen, ja vain harvoin ainut, reaktio.<\/p>\n <\/p>\n 4. Jim Jarmusch: Paterson<\/strong><\/p>\n Jim Jarmuschin uutuus on sill\u00e4 tavalla arkisen romanttinen ja pakahduttava, ett\u00e4 t\u00e4ytyy palata varmaan Night on Earthiin<\/em> asti, jos haluaa ohjaajalta\u00a0mit\u00e4\u00e4n vastaavaa. N\u00e4in kirjoitin elokuvasta P\u00d6FFin j\u00e4lkimainingeissa<\/a>.<\/p>\n <\/p>\n 3. Ira Sachs: Little Men<\/strong><\/p>\n Love is Strange<\/em> -ohjaajan uutuus pit\u00e4isi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikissa peruskouluissa. N\u00e4in kirjoitin siit\u00e4 Berlinalen j\u00e4lkimainingeissa<\/a>.<\/p>\n <\/p>\n 2. Paul Verhoeven: Elle<\/strong><\/p>\n On uskomaton saavutus ohjata 77-vuotiaana elokuva, joka niin itsepintaisesti ja niin vihaisesti kielt\u00e4ytyy asettumasta uomiinsa. Paul Verhoevenin Elle on yht\u00e4 u-k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, jossa jokaisen kurvin my\u00f6t\u00e4 tyylilaji ja rekisteri vaihtuvat. Yhden kohtauksen aikana saatetaan olla ensin hitchcockilaisessa Takaikkuna<\/em>-pastississa, ja koukata sitten hanekelaisen inhan kautta kliimaksiin joka on niin absurdi, etten tied\u00e4 keneen sit\u00e4 verrata. Isabelle Huppert<\/strong> kokee ja haluaa p\u00e4\u00e4roolissa kovaa kohtelua tavalla, joka sai The New Yorkerin Richard Brodyn<\/strong> kirjoittamaan Verhoevenin l\u00e4ikehtiv\u00e4st\u00e4 misogyniasta<\/a> ansiokkaasti.<\/p>\n <\/p>\n 1. Kelly Reichardt: Certain Women<\/strong><\/p>\n![\"Brady](\"http:\/\/d3vsgec5pd3juy.cloudfront.net\/wp-content-new\/uploads\/im\/sites\/10\/2016\/12\/childhoodofaleader.jpg\")
<\/a><\/p>\n<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n