{"id":1267,"date":"2017-05-28T15:10:22","date_gmt":"2017-05-28T12:10:22","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/katsoja\/?p=1267"},"modified":"2017-05-28T15:10:22","modified_gmt":"2017-05-28T12:10:22","slug":"cannesn-elokuvajuhlat-2017-huipentuvat-tanaan-jaettaviin-palkintoihin-nama-elokuvat-tulen-festivaaleilta-muistamaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/cannesn-elokuvajuhlat-2017-huipentuvat-tanaan-jaettaviin-palkintoihin-nama-elokuvat-tulen-festivaaleilta-muistamaan\/","title":{"rendered":"Cannes’n elokuvajuhlat 2017 huipentuvat t\u00e4n\u00e4\u00e4n jaettaviin palkintoihin \u2013 n\u00e4m\u00e4 elokuvat tulen festivaaleilta muistamaan"},"content":{"rendered":"

Vietin Cannes’n elokuvajuhlilla vajaat kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja n\u00e4in 15 elokuvaa, joista kahdesta l\u00e4hdin kesken pois (Todd Haynesin\u00a0<\/strong>sekava fantasiakikkailuh\u00f6mpp\u00e4\u00a0Wonderstruck<\/em> ja sekavan\u00a0Abel Ferraran\u00a0<\/strong>dokkari\u00a0Alive in France\u00a0<\/em>omasta paskasta b\u00e4ndist\u00e4\u00e4n). Festivaali huipentuu t\u00e4n\u00e4\u00e4n jaettaviin palkintoihin (Un Certain Regard -sarja niputettiin\u00a0jo eilen<\/a>), joiden saajia on ollut hauskaa spekuloida. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Kultaisen palmun kohtalo tuntuu\u00a0kolmen kaupalta: Andrei Zvjagintsevin<\/strong> Loveless<\/em> on ollut vahvoilla alusta asti (se sai Screen-lehden festivaalijurylta Cannes’n korkeimmat pisteet, ja The Guardian arvioi sen heti k\u00e4ttelyss\u00e4 viiden t\u00e4hden teokseksi<\/a>), ranskalaisen Robin Campillon<\/strong> 120 Beats per Minute<\/em> sai ylistyst\u00e4 niilt\u00e4 jotka sen tajusivat n\u00e4hd\u00e4, ja Sofia Coppolan<\/strong> The Beguiled<\/em> hullaannutti monet \u2013 ehk\u00e4 ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 siihen suhtauduttiin my\u00f6s tavattoman skeptisesti.<\/p>\n

Coppolan puolesta puhuu my\u00f6s sukupuolipolitiikka, jos jury haluaa sellaiseen kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota \u2013 Jane Campion<\/strong> on edelleen\u00a0ainut <\/em>(!!!!!)\u00a0Kultaisen palmun voittanut naisohjaaja (Piano<\/em>, 1993), ja h\u00e4nkin joutui jakamaan kunnian miehen kanssa.<\/p>\n

Mustina hevosina on syyt\u00e4 viel\u00e4 mainita Ruben \u00d6stlundin<\/strong> The Square<\/em> sek\u00e4 Lynne Ramsayn<\/strong> You Were Never Really Here<\/em>. \u00d6stlund\u00a0on kilpasarjan \u00e4lykk\u00e4in ja ehk\u00e4 haastavin (Michael Hanekesta<\/strong> pit\u00e4neet saavat olla eri mielt\u00e4), Ramsay\u00a0sai kiitosta tiiviist\u00e4 editoinnistaan ja Joaquin Phoenixin<\/strong> nyanssirikkaasta roolisuorituksesta. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 vastaan puhuu se, ett\u00e4 elokuva esitettiin\u00a0kilpasarjassa viimeisen\u00e4.<\/p>\n

K\u00e4vi kilpasarjoissa miten k\u00e4vi, t\u00e4ss\u00e4 ovat viisi parasta Cannes’ssa\u00a0n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni elokuvaa. Huomioitakoon, ett\u00e4 Coppola, Campillo ja Ramsay ovat n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

1. Sean Baker: The Florida Project<\/a><\/strong><\/p>\n

Er\u00e4s yst\u00e4v\u00e4ni kuvaili kerran Portossa olevaa j\u00e4tt\u00f6maata “kiehtovaksi tyhjyydeksi”. V\u00e4h\u00e4n samanlaiseen tilaan sijoittuu\u00a0Sean Bakerin<\/strong> suurenmoinen\u00a0The Florida Project<\/em>, joka on kuin\u00a0Andrea Arnoldin<\/strong> American Honey<\/em>, mutta lapsilla. Alexis Zaben<\/strong>\u00a0kamera juoksee p\u00e4\u00e4henkil\u00f6idens\u00e4\u00a0per\u00e4ss\u00e4\u00a0kuin kaveri, joka yritt\u00e4\u00e4 pysytell\u00e4 johtajansa vauhdissa, ja\u00a0kuvissa on paljon samaa kuin Terrence Malickin\u00a0<\/b>Tree of Lifessa \u2013<\/i>\u00a0mutta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 n\u00e4iden lasten el\u00e4mi\u00e4 ei selosta t\u00e4rkeilev\u00e4 kertoja, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n ole lupausta mist\u00e4\u00e4n \u201disommasta kertomuksesta\u201d.\u00a0Baker ty\u00f6skentelee Tangerinen<\/i> tapaan ensikertalaisten kanssa, ja saa heist\u00e4 irti mielett\u00f6m\u00e4n paljon. Lapset\u00a0pit\u00e4v\u00e4t hauskaa, sekoilevat, improvisoivat, ja ohjaaja antaa heid\u00e4n juosta p\u00e4\u00e4 kolmantena jalkana. Nauroin heille\u00a0koko n\u00e4yt\u00f6ksen ajan tyhm\u00e4 virne naamallani. Lue koko arvio.<\/a><\/p>\n

\"Willem<\/a>
Willem Dafoe ja Brooklynn Prince elokuvassa The Florica Project (2017).<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

2. Andrei Zvjagintsev: Loveless<\/a><\/strong><\/p>\n

Leviathan<\/em>-ohjaajan uutuus\u00a0on yhteiskunnallinen allegoria, joka pukee hetkeksi ylleen trillerin vermeet, vain riisuakseen ne lopussa herkullisella keskisormen osoituksella.\u00a0Leviathanissa<\/i> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 k\u00e4vi toivotonta taistelua valtiota vastaan, jottei h\u00e4nen kotitaloaan purettaisi. Se oli elokuva, jossa harjoiteltiin tarkka-ammuntaa presidenttien muotokuvilla.\u00a0Lovelessissa<\/i> vastakkain ovat tarinan tasolla (avio-)mies ja (avio-)nainen, taistelu on siis kodin sis\u00e4inen. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6temppu, sill\u00e4 oikea vihollinen on j\u00e4lleen Ven\u00e4j\u00e4. Lue koko arvio.<\/a><\/p>\n

\"Aliosha<\/a>
Aliosha (Matvei Novikov) katoaa elokuvassa Loveless, joka esitettiin Cannes\u2019n kilpasarjassa.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

3. Ruben \u00d6stlund: The Square<\/a><\/strong><\/p>\n

Taidemaailmalle ja oikeastaan koko l\u00e4nsimaiselle yhteiskunnalle naurava The Square<\/em>\u00a0ripottelee koko kestonsa ajalle toinen toistaan hienompia kohtauksia, joista jokaisessa tuntuu olevan uusi \u00e4lyk\u00e4s havainto siit\u00e4, miten ihmiset ja maailma toimivat. P\u00e4\u00e4t\u00e4hti Claes Bang<\/strong>\u00a0sanoi\u00a0lehdist\u00f6tilaisuudessa, ett\u00e4 Ruben \u00d6stlundin<\/strong> elokuvissa kohtaukset itsess\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t\u00a0aina tunnu\u00a0kummoisilta, mutta kun ne laittaa per\u00e4kk\u00e4in, vaikutus on h\u00e4rn\u00e4\u00e4v\u00e4. Silti\u00a0The Square<\/em>\u00a0saavuttaa loppupuolellaan yhden kohtauksen sis\u00e4ll\u00e4\u00a0kliimaksin,\u00a0jollaista en\u00a0ole ennen n\u00e4hnyt. Lue koko arvio.<\/a><\/p>\n

\"Anne<\/a>
Anne (Elisabeth Moss) ja Christian (Claes Bang) k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi seksin j\u00e4lkeist\u00e4 riitti\u00e4, jossa mietit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 seuraavaksi?<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

4. Eugene Jarecki: Promised Land<\/strong><\/p>\n

Mahtavia dokumentteja (Why We Fight<\/em>, The House I Live In<\/em>) ohjanneen Eugene Jareckin<\/strong> uutuus k\u00e4ynnistyy aika tavallisena Elvis-dokumenttina. Elokuvantekij\u00e4 on saanut ajettavakseen “rockin kuninkaan” omistaman Rolls Roycen, ja\u00a0haastattelee sen kyydiss\u00e4 ihmisi\u00e4. N\u00e4k\u00f6kulma lev\u00e4ht\u00e4\u00e4 kuitenkin nopeasti Elviksen ulkopuolelle ja k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 Jarecki on ennen kaikkea kiinnostunut kolmesta asiasta:\u00a0miksi\u00a0<\/strong>Elvis oli niin suosittu,\u00a0mit\u00e4\u00a0<\/strong>ongelmia siihen liittyy, ja\u00a0millaisessa\u00a0<\/strong>maassa Elvis eli ja vaikutti? Chuck D:n<\/strong>,\u00a0Mike Myersin<\/strong>\u00a0<\/strong>ja\u00a0Ethan Hawken\u00a0<\/strong>kaltaiset tekij\u00e4t puhuvat rockin historiasta, kulttuurisesta omimisesta, amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja siit\u00e4, mik\u00e4 on bluesin ja rock’n’rollin ero. Jarecki antaa haastateltavien haastaa my\u00f6s tekij\u00e4\u00e4 ja toisiaan, ja lopputulos on puhutteleva, ainutlaatuinen,\u00a0The Wire\u00a0<\/em>-sarjan tapaan joka suuntaan laajeneva kaksituntinen tutkielma Yhdysvalloista, jonka “puhtain ja rehellisin ilmentym\u00e4” on\u00a0David Simonin\u00a0<\/strong>mukaan Las Vegas \u2013 kaupunki, jossa yksi voittaa kun miljoonat h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n

\"Eugene<\/a>
Eugene Jareckin elokuvassa Promised Land (2017) matkataan Elviksen Rolls Roycessa.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

5. Yorgos Lanthimos: The Killing of a Sacred Deer<\/strong><\/p>\n

Pidin Lanthimosin The Lobsterista\u00a0<\/em>(2015)\u00a0hirve\u00e4n paljon, eik\u00e4 kreikkalaisohjaajan uutuus ole likimainkaan yht\u00e4 hyv\u00e4. Silti se oli raikas tuulahdus kilpasarjaan, jossa oli aiempina p\u00e4ivin\u00e4 n\u00e4hty monta melko hyv\u00e4\u00e4 elokuvaa, joita ei oikein rakastettu eik\u00e4 vihattu. Lehdist\u00f6n\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen permannolta kuului sek\u00e4 buuausta ett\u00e4 hurraahuutoja.\u00a0Hohto<\/em>-linssin l\u00e4pi kuvattu\u00a0Sophien valinta\u00a0<\/em>-mukaelma on julma, vittumainen ja absurdin hauska pikku painajainen, joka ei ihan sano tarpeeksi jotta pit\u00e4isin sit\u00e4 mestariteoksena (vs. The Lobster, jossa on niit\u00e4 kuuluisia\u00a0tasoja<\/em>), mutta joka mielikuvissani tuntuu koko ajan hauskemmalta. V\u00e4h\u00e4n sama efekti kuin\u00a0Nicolas Winding-Refnin\u00a0<\/strong>The Neon Demonissa<\/em>, joka sai Cannes’ssa vuosi takaperin samanlaisen vastaanoton, ja josta pid\u00e4n nyt enemm\u00e4n kuin silloin. Ja pakko\u00a0on mainita Lanthimosin suurin saavutus:\u00a0puristaa\u00a0Colin Farrellista\u00a0<\/strong>er\u00e4s t\u00e4m\u00e4n hetken hauskimmista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4. Suosittelen muuten kuuntelemaan t\u00e4m\u00e4n vuoden takaisen podcastin<\/a>, jossa The Ringerin\u00a0Andy Greenwald\u00a0<\/strong>jututtaa Farrellia The Lobsterin<\/em> tiimoilta.<\/p>\n

\"Nicole<\/a>
Nicole Kidman ja Colin Farrell Yorgos Lanthimosin sysimustassa trilleriss\u00e4 The Killing of a Sacred Deer (2017).<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Ja viel\u00e4 loput mainitsemisen arvoiset:<\/strong><\/p>\n

Barbet Schroederin\u00a0<\/strong>(G\u00e9n\u00e9ral Idi Amin Dada: Autoportrait, Paholaisen asianajaja<\/em>) pahuustrilogian p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00a0Le v\u00e9n\u00e9rable W.\u00a0<\/em>kuvaa islamvastaisten buddhistien toimia Myanmarissa. Kiehtova dokumentti hy\u00f6tyisi huolellisemmasta ulkoasusta, jolloin sit\u00e4 voisi hyvin mielin verrata Joshua Oppenheimerin<\/strong>\u00a0The Act of Killingiin<\/em>.<\/p>\n

Noah Baumbachin\u00a0<\/strong>The Meyerowitz Stories\u00a0<\/em>on oikein hyv\u00e4 draamakomedia<\/a>. #teamsandler<\/p>\n

Hong Sang-soon<\/strong>\u00a0ilahduttavan pienimuotoisessa\u00a0<\/strong>Claire’s Camerassa\u00a0<\/em>Isabelle Huppert\u00a0<\/strong>on Cannesiin saapuva turisti, joka tutustuu juoppoon elokuvantekij\u00e4\u00e4n (Jin-yeong Jeong<\/strong>) ja t\u00e4m\u00e4n irtisanomaan assistenttiin (Min-hee Kim<\/strong>).<\/p>\n

Laurent Cantet’n\u00a0<\/strong>L’atelier\u00a0<\/em>(The Workshop) on v\u00e4h\u00e4n saarnaava, mutta ihan oikeita asioita ihan hyvin k\u00e4sittelev\u00e4 puhelias draama kirjailijasta (Marina Fo\u00efs<\/strong>) ja t\u00e4m\u00e4n oppilaasta (Matthieu Lucci<\/strong>).<\/p>\n

L\u00e9onor Serraillen\u00a0<\/span><\/strong>Jeune Femme\u00a0<\/span><\/em>on ilahduttava, p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 oikkujen mukana viilett\u00e4v\u00e4 kuvaus siit\u00e4, miten\u00a0kertak\u00e4ytt\u00f6ist\u00e4 tavaraa taiteilijan muusa voi olla. Ohjaaja toivoi n\u00e4yt\u00f6ksen alla, ettei h\u00e4nen sukupuoleensa en\u00e4\u00e4 10 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinnitett\u00e4isi huomiota.<\/span><\/p>\n

Michael Haneken\u00a0<\/strong>Happy End\u00a0<\/em>vaikutti hyv\u00e4lt\u00e4, mutta koska kello l\u00e4henteli puolta y\u00f6t\u00e4 ja univelkaa oli j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4sti, en pystynyt keskittym\u00e4\u00e4n kuin hereill\u00e4 pysymiseen. Onneksi elokuva tulee Suomessa teatterilevitykseen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vietin Cannes’n elokuvajuhlilla vajaat kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja n\u00e4in 15 elokuvaa, joista kahdesta…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[73,74,3,108,172,179,224],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/d3vsgec5pd3juy.cloudfront.net\/wp-content-new\/uploads\/im\/sites\/10\/2017\/05\/thefloridaprojectcolor-11.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1267"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1267"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1267\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1267"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1267"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1267"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}