Vuosi 2017 on ollut mielest\u00e4ni poikkeuksellisen hyv\u00e4 amerikkalaiselle elokuvalle, tai sitten oma makuni on vaan jalostunut entist\u00e4 yksipuolisemmaksi. Joka tapauksessa vuoden 30 parhaan elokuvan listaltani per\u00e4ti puolet tulee Yhdysvalloista.<\/p>\n
Ehk\u00e4 maan\u00a0myrskyis\u00e4 nykytola vaikuttaa my\u00f6s siihen, miten sielt\u00e4 tulevia elokuvia katsomme? Kriitikkojen rakastamat\u00a0Moonlight<\/em>, Get Out<\/em> ja Hidden Figures<\/em>\u00a0tuntuvat saaneen uutta virtaa siit\u00e4, ett\u00e4 ne ilmestyv\u00e4t juuri nyt. Niit\u00e4 voi nyt lukea vasten Valkoista taloa, joka hiljaa hyv\u00e4ksyy\u00a0natsien toiminnan ja ajaa eriarvoistavaa politiikkaa ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 r\u00f6yhkeydell\u00e4.<\/p>\n Olemme ehk\u00e4 my\u00f6s\u00a0harjaantuneempia lukemaan elokuvia poliittisiksi,\u00a0ja toisaalta saatamme lukea niihin merkityksi\u00e4, joita tekij\u00e4t eiv\u00e4t ole ajatelleet.\u00a0Niin kuuluukin tehd\u00e4.<\/p>\n Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n opimme alati paremmin heijastamaan\u00a0elokuvia\u00a0niit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan. Taitoa kehitt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n\u00a0purkautuva #MeToo-vyyhti, joka pakottaa katsojat ja kriitikot miettim\u00e4\u00e4n omaa suhdettaan elokuviin ja niiden tekij\u00f6ihin.<\/p>\n Saanko fanittaa House of Cardsia<\/em>? Tulenko en\u00e4\u00e4 nauramaan Louis C.K.:n<\/strong> huumorille? Tekeek\u00f6 Kate Winslet<\/strong> v\u00e4\u00e4rin n\u00e4ytelless\u00e4\u00e4n Woody Allenin<\/strong>\u00a0elokuvissa? N\u00e4m\u00e4 ovat kysymyksi\u00e4, joita on esitetty t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 erityisen painokkaasti, ja ihan syyst\u00e4. En tied\u00e4 niihin oikeita vastauksia.<\/p>\n Kiinnostavaa on my\u00f6s, ett\u00e4 valtaisat Hollywood-elokuvat tuntuvat puhuttelevan meit\u00e4 \u2013 tai ainakin minua \u2013 paremmin kuin aikoihin. Omalla listallani on\u00a0kaksi isoa supersankarielokuvaa, ja ilahduttavat\u00a0Thor: Ragnar\u00f6k\u00a0<\/em>sek\u00e4\u00a0Guardians of the Galaxy Vol. 2<\/em>\u00a0j\u00e4iv\u00e4t viel\u00e4 rannalle.\u00a0Sotaa apinoiden planeetasta\u00a0<\/em>en ole ehtinyt viel\u00e4 n\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n Ison budjetin spektaakkeleista on pakko mainita my\u00f6s\u00a0Star Wars: The Last Jedi<\/em>, jota arvostin ehk\u00e4 T\u00e4htien sota -sarjan osana enemm\u00e4n kuin itsen\u00e4isen\u00e4 elokuvana. Haluan joka tapauksessa n\u00e4hd\u00e4 sen uudestaan, koska siin\u00e4 tehtiin miljardiluokan elokuvaksi varsin kiinnostavia asioita.<\/p>\n Alla 31 parasta t\u00e4n\u00e4 vuonna n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni elokuvaa. Rajaus on se, ett\u00e4 elokuvan on pit\u00e4nyt saada joko Suomen- tai maailmanensi-iltansa kalenterivuoden 2017 aikana. J\u00e4rjestys on absoluuttisen\u00a0subjektiivinen, elikk\u00e4s k\u00e4rjen\u00a0elokuvat tuntuivat juuri nyt v\u00e4h\u00e4n paremmilta kuin loppup\u00e4\u00e4n nimikkeet. Ykk\u00f6nen on sent\u00e4\u00e4n ollut selv\u00e4 siit\u00e4 asti kun sen n\u00e4in.<\/p>\n N\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 on tietenkin kamalan paljon,\u00a0eli ainakin n\u00e4m\u00e4: Good Time<\/em>, The Big Sick<\/em>, Lady MacBeth<\/em>, Three Billboards Outside Ebbing<\/em>, Faces Places<\/em>, A Ghost Story<\/em>, Valmistujaiset<\/em>, You Were Never Really Here<\/em>, The Bad Batch<\/em>, Jane<\/em>, Zama<\/em>, Western<\/em>, Super Dark Times<\/em>, Lumotut<\/em>, Mother!<\/em>, Mudbound<\/em>, Landline<\/em>, Menashe<\/em>, Marjorie Prime<\/em>, Lemon<\/em>, Ingrid Goes West<\/em>, Sota apinoiden planeetasta<\/em>, Logan Lucky<\/em> ja Paddington 2<\/em>.<\/p>\n <\/p>\n 31. Aki Kaurism\u00e4ki: Toivon tuolla puolen<\/strong><\/p>\n Aki Kaurism\u00e4en<\/strong> “viimeinen” (ei varmasti) elokuva on hauska, v\u00e4h\u00e4n aiempia irtonaisempi ja aika vahvalla otteella aikaansa kritisoiva satu. Suomessa siihen petyttiin ja HS v\u00e4itti sen olevan “kierr\u00e4tysmateriaaleista koottu”<\/a>, mutta n\u00e4in ei ole. P\u00e4invastoin Toivon tuolla puolen on ihan uudella tavalla maailmalle avoin kaurism\u00e4ki.\u00a0Se puhkoo reiki\u00e4 siihen maailmaan, jota olemme oppineet pit\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00a0kaurism\u00e4kel\u00e4isen\u00e4<\/em>.<\/a><\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=kCMYQ37UeeE]<\/p>\n <\/p>\n 30. Noah Baumbach: Meyerowitzin perheen tarinat (uudistettu painos)<\/strong><\/p>\n Ter\u00e4vimmill\u00e4\u00e4n Baumbachin uusimmassa valkoisen \u00e4lymyst\u00f6n perhedraamassa on samaa henkil\u00f6kohtaista intensiteetti\u00e4 kuin\u00a0The Squid and the Whalessa\u00a0<\/em>(2005). Katsojana huomaan vieh\u00e4ttyv\u00e4ni eritoten Dannyn (Adam Sandler<\/strong>) ja Elizan (Grace van Patten<\/strong>), is\u00e4n ja tytt\u00e4ren, v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta, joka on toki vinkurallaan, mutta jossa on sellaista rehellisyytt\u00e4, jota on helppo ihailla. Parhaat kohtaukset: kaikki, joissa Danny yritt\u00e4\u00e4 parkkeerata autoa. \/\/\u00a0Lue koko arvio t\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/a><\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=czyMIIm12JY]<\/p>\n <\/p>\n 29. Teemu Nikki: Armomurhaaja<\/strong><\/p>\n Vihdoin (kotimainen) elokuva, joka ottaa kantaa el\u00e4inten oikeuksiin ja lemmikkien kohteluun! Armomurhaaja<\/em> on niin oikealla asialla, ett\u00e4 tuuletin jo Matti Onnismaan<\/strong> yrmyn p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n ensimm\u00e4isen luuserikissanomistajaa syyllist\u00e4v\u00e4n monologin kohdalla. Lis\u00e4ksi se on taiten ohjattu, hauska ja viihdytt\u00e4v\u00e4 kuvaus periaatteista ja siit\u00e4, miten pitk\u00e4lle olemme valmiit niit\u00e4 seuraamaan.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=FoZqoT9H4K0]<\/p>\n <\/p>\n 28. Michael O’Shea: The Transfiguration<\/strong><\/p>\n 15-vuotias, kaupungin vuokra-asunnossa asuva Milo (Eric Ruffin<\/strong>) tykk\u00e4\u00e4 kauhuelokuvista ja uskoo olevansa vampyyri. Uhreikseen h\u00e4n valitsee valkoisia parempiosaisia, eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ole sattumaa. The Transfiguration<\/em> on v\u00e4kev\u00e4 kannanotto ohjaaja Michael O’Shean<\/strong>\u00a0kotimaata kohtaan. Haastattelin O’Sheata kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n sanoi, ett\u00e4 l\u00e4nsimainen kapitalismi tekee meist\u00e4 petoja, ja ett\u00e4 Yhdysvaltojen pit\u00e4isi romahtaa<\/a>.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=3j8W5-Jz4g0]<\/p>\n <\/p>\n 27. Kiyoshi Kurosawa: Daguerrotype<\/strong><\/p>\n H\u00f6yr\u00e4ht\u00e4nyt valokuvaaja (Olivier Gourmet<\/strong>) menett\u00e4\u00e4 vaimonsa, ja muovaa nyt tytt\u00e4rest\u00e4\u00e4n (Constance Rousseau<\/strong>) t\u00e4m\u00e4n kuvaa valtavilla dagerrotyypeill\u00e4. Taloon tulee peuransilm\u00e4inen assistentti (Tahar Rahim<\/strong>), joka tyk\u00e4styy tytt\u00e4reen. Kauhuohjaaja Kurosawan kumarrus elokuvan juurille on kaunis ja kylm\u00e4\u00e4v\u00e4 kertomus menetyksest\u00e4 ja pakkomielteest\u00e4. Siin\u00e4 on pari julmaa kohtausta, jotka kummittelevat yh\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni, sek\u00e4 lopetus, joka kuin ihmeen kaupalla onnistuu olemaan kaikkea muuta kuin h\u00f6lm\u00f6.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=tGnhgq_HVYk]<\/p>\n <\/p>\n 26. Claire Denis: Aurinko sis\u00e4ll\u00e4ni (Un beau soleil interieur)<\/strong><\/p>\n Indiewire kuvaili t\u00e4t\u00e4 Claire Denis’n<\/strong> n\u00e4kemykseksi Nancy Meyers<\/strong> -elokuvasta. Vertaus on osuva, sill\u00e4 juonisynopsis (keski-ik\u00e4inen nainen etsii rakkautta) on silkkaa Meyersia, mutta toteutus ihan toista: P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Isabelle (jumalainen Juliette Binoche<\/strong>) harhailee inhottavasta set\u00e4miehest\u00e4 toiseen, k\u00e4ytt\u00e4ytyy ja voi huonosti, on v\u00e4synyt, eik\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4 haluaa kunnes on sen menett\u00e4nyt. Ja sitten on elokuvan toinen suurnimi, Gerard Depardieu<\/strong>, jonka Denis viskaa valkokankaalle viime hetken h\u00e4ll\u00e4v\u00e4li\u00e4-lis\u00e4yksen\u00e4. Kova veto!<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=h-haop2Ini0]<\/p>\n <\/p>\n 25. Eugene Jarecki: Promised Land<\/strong><\/p>\n Ovela dokumentti alkaa Elvis-el\u00e4m\u00e4kertana, mutta laajenee k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n Yhdysvaltoja ja niiden kriisi\u00e4. Ohjaaja Eugene Jarecki\u00a0<\/strong>ajaa maan halki Elviksen aikanaan omistamalla vuoden 1963 Rolls Roycella ja juttelee ihmisille kuten David Simon<\/strong>, Emmylou Harris<\/strong>, Chuck D<\/strong> ja Mike Myers<\/strong>. Kutkuttava teesi on, ett\u00e4 Yhdysvallat on nyt siirtynyt “fat Elvis”-aikakaudelle.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=P-f21YzrS5w]<\/p>\n <\/p>\n 24. James Franco: The Disaster Artist<\/strong><\/p>\n Jos ainut mittari t\u00e4lle listalle olisi se, kuinka hyv\u00e4lle mielelle elokuva minut sai,\u00a0The Disaster Artist\u00a0<\/em>olisi heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 k\u00e4rkiviisikossa. James Francon<\/strong> ohjaama draamakomedia kertoo mystisest\u00e4 Tommy Wiseausta<\/strong>, joka tuli Hollywoodiin, ker\u00e4si jostain viisi miljoonaa dollaria rahaa ja teki ehk\u00e4 maailman huonoimman elokuvan\u00a0The Room\u00a0<\/em>(The Ringer<\/a> kirjoitti elokuvan tarinan hyvin auki joulukuun alussa). The Disaster Artist<\/em>\u00a0on tehty niin suunnattomalla syd\u00e4mell\u00e4 ja kunnioituksella Wiseauta kohtaan, etten tajunnut sen olevan mahdollistakaan. Ja Franco on p\u00e4\u00e4osassa t\u00e4ydellinen.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=sPSJYXi7BWA]<\/p>\n <\/p>\n 23. Raoul Peck: I Am Not Your Negro<\/strong><\/p>\n “What white people have to do, is try and find out in their own hearts why it was necessary to have a nigger in the first place. Because I’m not a nigger. I’m a man, but if you think I’m a nigger, it means you need it. . . . If I’m not a nigger here and you invented him \u2014 you, the white people, invented him \u2014 then you’ve got to find out why. And the future of the country depends on that. Whether or not it’s able to ask that question.” \u2013James Baldwin<\/strong>, 1963<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=rNUYdgIyaPM]<\/p>\n <\/p>\n 22. AJ Annila: Ikitie<\/strong><\/p>\n Antti Tuurin<\/strong> romaaniin perustuva, Neuvostoliittoa 1930-luvulla rakentaneista ja Stalinin vainoissa sittemmin teloitetuista suomalaisista kertova Ikitie<\/em> on vuoden vavahduttavimpia elokuvia. Ohjaaja AJ Annila<\/strong> l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Jussi Ketolan (Tommi Korpela<\/strong>) tarinaan sielun ja rytmin, mik\u00e4 n\u00e4kyy kaikessa n\u00e4yttelij\u00e4nohjauksesta tiukkaan leikkaukseen ja kuvaaja\u00a0Rauno Ronkaisen\u00a0<\/strong>kauniisiin kuviin, joissa\u00a0uhkuu halu v\u00e4ltell\u00e4 helppoja ratkaisuja. Ja huh, mik\u00e4 helpotus, ett\u00e4 Annila on taas p\u00e4\u00e4ssyt ohjaamaan vaikeiden vuosiensa j\u00e4lkeen<\/a>.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=3tAUchPdBMs]<\/p>\n <\/p>\n 21. Hong Sangsoo: Claire\u2019s Camera<\/strong><\/p>\n “En ole aiemmin k\u00e4ynyt Cannesissa!”, huudahtaa Isabelle Huppertin<\/strong> n\u00e4yttelem\u00e4 Claire Hong Sangsoon<\/strong> elokuvassa, joka esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4. Elokuva ei ehk\u00e4 ole niin “suuri” kuin Sangsoon toinen Cannesissa (ja sittemmin R&A:ssa) n\u00e4hty uutuus, On the Beach at Night Alone<\/em>, mutta pid\u00e4n sen pienest\u00e4 mittakaavasta tavattoman paljon. Claire on tullut Cannesiin juhlimaan yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 elokuvaa ja tutustuu Min-heehen (Kim Min-hee<\/strong>), joka haahuilee rannalla saatuaan potkut. He juttelevat ja v\u00e4h\u00e4n yst\u00e4vystyv\u00e4tkin. Reilun tunnin mittaisen elokuvan dialogi on irtonaista ja osin improvisoitua, eik\u00e4 se useinkaan kerro paljon mist\u00e4\u00e4n. Kirjoitin yl\u00f6s\u00a0muun muassa t\u00e4llaisen repliikin: “The only way to change things is to look at everything again very slowly.”<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=kkm1kxoJz1I]<\/p>\n <\/p>\n 20.\u00a0Kleber Mendon\u00e7a Filho: Aquarius<\/strong><\/p>\n Ik\u00e4\u00e4ntynyt rockjournalisti Clara (S\u00f4nia Braga<\/strong>) asuu ihan Copacabanan kupeessa ja yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiinni perheens\u00e4 asunnosta, jota rakennusfirmat yritt\u00e4v\u00e4t ostaa pyk\u00e4t\u00e4kseen sen tilalle loistohotelleja. Mieleen tulee Andrei Zvjagintsevin<\/strong>\u00a0Leviathan<\/em>, mutta ihan niin kylm\u00e4 tai hirtehinen ei Aquarius<\/em> ole. Sen sijaan se k\u00e4sittelee l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 ja viisaudella muistoja, jotka saattavat asustaa vaikka sukupolvelta toiselle siirtyneess\u00e4 lipastossa. Yhteiskuntakritiikki\u00e4 on v\u00e4hemm\u00e4n, vaikka Rion urheilutapahtumien vuoksi aihe onkin ajankohtainen.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=0Zln78CcFkA]<\/p>\n <\/p>\n 19. James Mangold: Logan<\/strong><\/p>\n Yksi vuoden yll\u00e4tyksist\u00e4. Kahden keskinkertaisen Wolverine-elokuvan ja aika monen X-Menin<\/em> j\u00e4lkeen Hugh Jackman<\/strong> hyv\u00e4stelee ikonisen roolihahmonsa tylyll\u00e4, suoraviivaisella ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen v\u00e4kivaltaisella tie-elokuvalla, joka on enemm\u00e4n l\u00e4nkk\u00e4ri kuin mit\u00e4\u00e4n mit\u00e4 Marvel-saagassa on t\u00e4h\u00e4n asti n\u00e4hty. Saan yh\u00e4 kylmi\u00e4 v\u00e4reit\u00e4 miettiess\u00e4ni Jackmanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4, jossa on yht\u00e4kki\u00e4 vuosikymmenten paino ja tuhansien taisteluiden arvet. H\u00e4n on yksinkertaisesti valmis kuolemaan pois.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=Div0iP65aZo]<\/p>\n <\/p>\n 18. Micha\u00ebl Dudok de Wit:\u00a0The Red Turtle<\/strong><\/p>\n Japanilaisen Studio Ghiblin osatuottamassa elokuvassa mies haaksirikkoutuu saarelle ja muodostaa suhteen punaiseen merikilpikonnaan. Vuodet vieriv\u00e4t ja saaresta tulee koti. Micha\u00ebl Dudok de Witin<\/strong> ensimm\u00e4inen pitk\u00e4 elokuva n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kuulostaa ohjaajan aiemmilta lyh\u00e4reilt\u00e4: isoja aiheita pienill\u00e4 hetkill\u00e4, huimaavan taidokkaasti k\u00e4sin tehtyj\u00e4 kuvia, eik\u00e4 yht\u00e4 ainutta rivi\u00e4 dialogia. Mestariteos, ainakin melkein.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=Sw7BggqBpTk]<\/p>\n <\/p>\n 17. Kogonada: Columbus<\/strong><\/p>\n Kolmekymppinen Jin (John Cho<\/strong>) matkaa Columbukseen p\u00e4ivyst\u00e4m\u00e4\u00e4n koomaan vajonnutta professori-is\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja tutustuu nuoreen, arkkitehtuurista kiinnostuneeseen Caseyyn (Haley Lu Richardson<\/strong>). Ohjaaja\u00a0Kogonada\u00a0<\/strong>kuvaa hiljaa rakentuvaa ihmissuhdetta maltilla ja on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 kiinnostunut kaksikkoa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 arkkitehtuurista (jonka kuvaaja\u00a0Elisha Christian<\/strong> taltioi kauniin symmetrisesti). Syyt\u00e4kin, koska Columbuksesta l\u00f6ytyy muun muassa\u00a0Eero Saarisen\u00a0<\/strong>suunnittelema p\u00e4he\u00e4 North Christian Church<\/a>.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=r3dcnV6Z9Zs]<\/p>\n <\/p>\n 16. Ruango Nyoni: I Am Not a Witch<\/strong><\/p>\n Pient\u00e4 mykk\u00e4\u00e4 tytt\u00f6\u00e4 syytet\u00e4\u00e4n noituudesta Sambiassa, jossa\u00a0muinaiset uskomukset \u2013 joita kai nykyisin kutsutaan taikauskoksi \u2013 ovat yh\u00e4 isossa roolissa. Tytt\u00f6 p\u00e4\u00e4tyy ty\u00f6leirille, jonne raijataan l\u00e4nsimaisia turisteja r\u00e4psim\u00e4\u00e4n valokuvia ja hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n alkukantaista ilmaa. Brittil\u00e4isen Nyonin pitk\u00e4 debyyttiohjaus on vavahduttava,\u00a0modernin maailman ja noitalegendojen v\u00e4lill\u00e4 tasapainoileva draama, joka surettaa, mutta jossa on my\u00f6s kitker\u00e4\u00e4 huumoria.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=lv_ONpV8ku8]<\/p>\n <\/p>\n 15. James Gray: The Lost City of Z<\/strong><\/p>\n Percy Fawcett (Charlie Hunnam<\/strong>) oli koulutettu sotilas, joka halusi meriittej\u00e4, p\u00e4\u00e4tyi 1900-luvun alkuvuosina kartturiksi viidakkoon, ja l\u00f6ysi jotain paljon mitaleja kiehtovampaa. H\u00e4n meni mets\u00e4\u00e4n kolmesti eik\u00e4 lopulta palannut. Fawcett oli pakkomielteinen ja etuoikeutettu britti, ja ohjaaja James Gray<\/strong> ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n. Hiljainen, viipyilev\u00e4 ja kauniisti Amazonin vaarat taltioiva The Lost City of Z<\/em> kertoo miltei yht\u00e4 paljon Fawcettin vaimosta Ninasta (Sienna Miller<\/strong>), joka ei p\u00e4tevyydest\u00e4\u00e4n huolimatta p\u00e4\u00e4se miehens\u00e4 matkaan, koska on nainen. Oma teini-ik\u00e4inen poika (h\u00e4m\u00e4h\u00e4kkimies\u00a0Tom Holland<\/strong>!) kyll\u00e4 kelpaa seikkailukumppaniksi.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=wwjtdOqTmrA]<\/p>\n <\/p>\n 14. Robin Campillo: BPM (Beats Per Minute)<\/strong><\/p>\n Rakastan puheliaita ranskalaisia elokuvia, ja olisin mieluusti seurannut kahden tunnin ajan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n AIDS-j\u00e4rjest\u00f6 ACT UPin kiivaita kokouksia. Ohjaaja-k\u00e4sikirjoittaja Robin Campillo<\/strong>, joka kirjoitti vuoden 2008 Luokan<\/em>, osaa tehd\u00e4 dialogia. En silti vastusta tapaa jolla h\u00e4n salakavalasti kiepauttaa uuden elokuvansa riipaisevaksi henkil\u00f6kuvaukseksi. Dokudraaman ja intiimin sairaskertomuksen yhdistelm\u00e4 toimii saumatta.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=UVAw7JfTqBU]<\/p>\n <\/p>\n 13. Ruben \u00d6stlund: The Square<\/strong><\/p>\n T\u00e4rkeilev\u00e4lle nykytaideskenelle\u00a0naureskelua, rakenteellisen rasismin auki perkaamista ja\u00a0hurja\u00a0juhlav\u00e4ke\u00e4 piinaava ihmisgorilla. Ruben \u00d6stlund<\/strong> on Ruotsin t\u00e4m\u00e4n hetken kiinnostavimpia elokuvantekij\u00f6it\u00e4 ja The Square<\/em> liki t\u00e4ysosuma. Se ripottelee koko kestonsa ajalle toinen toistaan hienompia kohtauksia, joista jokaisessa tuntuu olevan uusi \u00e4lyk\u00e4s havainto siit\u00e4, miten ihmiset ja maailma toimivat. \/\/\u00a0Lue koko arvio t\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/a> (Bonus:\u00a0Elisabeth Mossin haastattelu<\/a>!)<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=zKDPrpJEGBY]<\/p>\n <\/p>\n 12. Luca Guadagninon. Call Me By Your Name<\/strong><\/p>\n N<\/b>iin kaunis ja niin ihanan vaivaton, ettei\u00a0elokuvasta voi olla pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Nuori poika (Timoth\u00e9e Chalamet<\/strong>) ja vanhempi mies (Armie Hammer<\/strong>) tapaavat Italian maaseudulla 1980-luvulla, tyk\u00e4styv\u00e4t toisiinsa, ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n rakastuvat. Kuvat ovat kuin muistoja ensirakkaudesta, haalistuneita postikortteja joihin mestarikuvaaja Sayombhu Mukdeeprom<\/strong> (Set\u00e4 Boonmeen edelliset el\u00e4m\u00e4t<\/em>) lataa jotain selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Konkreettinen havainto: luonnonvaloa on harvoin k\u00e4ytetty n\u00e4in hyvin. Toinen konkreettinen havainto: elokuvassa on ehk\u00e4 paras kaksoislopetus ikin\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=5rgO_TyyOoU]<\/p>\n <\/p>\n 11. Patty Jenkins: Wonder Woman<\/strong><\/p>\n Trailerien ja DC:n aiempien elokuvien perusteella tuomitsin Wonder Womanin<\/em> ep\u00e4onnistumaan. Kuinka ihanaa olikaan olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4! Huikea amatsoonien planeetta, fyysisesti karismaattinen Gal Gadot<\/strong> ja riitt\u00e4v\u00e4sti nykyp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4kin resonoiva juoni tekev\u00e4t Wonder Womanista<\/em> vuoden parhaan supersankarielokuvan. Patty Jenkins<\/strong> ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mik\u00e4 pohjatekstiss\u00e4 on arvokasta ja osaa tehd\u00e4 suurta, visuaalisesti kutkuttavaa viihde-elokuvaa. H\u00e4nen edellisest\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 elokuvastaan on muuten 14 vuotta. Huima paluu.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=INLzqh7rZ-U]<\/p>\n <\/p>\n 10. Hannaleena Hauru: Lauri M\u00e4ntyvaaran tuuheet ripset<\/strong><\/p>\n Ilo on ensimm\u00e4inen sana, joka tulee mieleen\u00a0Hannaleena Haurun<\/strong> uutuuselokuvaa katsoessa.\u00a0Lauri M\u00e4ntyvaaran tuuheet ripset\u00a0<\/em>on viime vuosien virkeimpi\u00e4 nuortenelokuvia ja komedia, jonka pienet kauneusvirheet kuuluvat asiaan.\u00a0\u00a0\/\/\u00a0Lue koko arvio t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=GvBhJPcxK4k]<\/p>\n <\/p>\n 9. <\/strong>Andrei Zvjagintsev: Loveless<\/strong><\/p>\n Vaikka Andrei Zvjagintsevin<\/strong> (Leviathan<\/em>) kylm\u00e4 ja suurenmoinen\u00a0Loveless<\/i>\u00a0kertoo kadonneesta lapsesta ja flirttailee kaappausjuonen kanssa, on se ennen kaikkea kuvaus kahdesta asiasta: katkeruudesta, joka periytyy sukupolvelta toiselle, ja yhteiskunnasta, joka vaatii miehilt\u00e4 sek\u00e4 naisilta paljon. Tarinan tasolla vastakkain ovat (avio-)mies ja (avio-)nainen, taistelu on\u00a0siis\u00a0kodin sis\u00e4inen. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6temppu, sill\u00e4 oikea vihollinen on j\u00e4lleen Ven\u00e4j\u00e4. \/\/\u00a0Lue koko arvio t\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/a><\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=mLegoO4NdD8]<\/p>\n <\/p>\n 8. Olivier Assayas: Personal Shopper<\/strong><\/p>\n Tapa, jolla Olivier Assayas<\/strong> kuvaa Kristen Stewartia<\/strong>, on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n fetisoiva. Personal Shopperissa<\/em> Stewart pukee ja riisuu itse\u00e4\u00e4n luksusalusvaatteisiin ja on rasvaisessa polkkatukassaan aina totaalisen chic. Kun h\u00e4n ei ty\u00f6skentele julkkiksen avustajana ja shoppaile trendivaatteita pariisilaisista putiikeista, Maureen (Stewart) mets\u00e4st\u00e4\u00e4 kummituksia ja yritt\u00e4\u00e4 muodostaa yhteyden kuolleeseen veljeens\u00e4. On puhetta ektoplasmasta. On tolkuttoman pitk\u00e4 ja j\u00e4nnitteet\u00f6n kohtaus, jossa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 istuu junassa ja tekstailee mystisen toisen kanssa. On kohtauksia, joista en ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mutta joissa leijuu jotain pahaenteist\u00e4. Ja sitten on lopetus, jossa on yht\u00e4kki\u00e4 niin paljon tunnetta, ett\u00e4 se ly\u00f6 ilmat pihalle.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=dSqMpkGOW9g]<\/p>\n <\/p>\n 7. Kenneth Lonergan: Manchester by the Sea<\/strong><\/p>\n Suurinta mahdollista menetyst\u00e4 ja sen ihmissuhteisiin ly\u00f6mi\u00e4 railoja kuvaava Manchester by the Sea<\/em> on kokoaan suurempi elokuva. Kenneth Lonergan<\/strong>, jonka edellinen elokuva Margaret<\/em> on saanut osakseen silkkaa suitsutusta, ohjaa\u00a0n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4\u00e4n taiten ja upottaa sek\u00e4 p\u00e4\u00e4- ett\u00e4 sivuhahmoihin niin paljon informaatiota ja ihmisyytt\u00e4, ett\u00e4 lopputulos tuntuu… kokonaiselta. Ja puhtaalta. N\u00e4yttelij\u00e4t (Casey Affleck\u00a0<\/strong>ja\u00a0Michelle Williams<\/strong>) ovat uskomattomassa vedossa.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=-7GvOXoGY3k]<\/p>\n <\/p>\n 6. Jordan Peele: Get Out<\/strong><\/p>\n Vuoden yll\u00e4tyshitin ohjanneen ja k\u00e4sikirjoittaneen Jordan Peelen<\/strong> suurin ansio on se, kuinka hyvin h\u00e4n tuo arkip\u00e4iv\u00e4n rakenteellisen rasismin n\u00e4kyv\u00e4ksi. Get Out<\/em> naureskelee \u2013 ja v\u00e4h\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 \u2013 valkoiselle ylemm\u00e4n keskiluokan \u00e4lymyst\u00f6lle, joka ylpeilee suvaitsevaisuudellaan ja pit\u00e4\u00e4 Yhdysvaltoja edistyksen mallimaana. Se muistuttaa, ettei mustan presidentin valitseminen pyyhi pois 200 vuoden v\u00e4\u00e4ryyksi\u00e4\u00a0eik\u00e4 korjaa sit\u00e4 kielt\u00e4 ja niit\u00e4 tapoja, joihin orjuuden ja rotusorron pitk\u00e4 historia on j\u00e4tt\u00e4nyt j\u00e4lkens\u00e4.\u00a0Get Out<\/em> on my\u00f6s aivan hirve\u00e4n hauska, viihdytt\u00e4v\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n pelottavakin genre-elokuva, jonka tekij\u00f6ilt\u00e4 voi odottaa viel\u00e4 suuria.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=sRfnevzM9kQ]<\/p>\n <\/p>\n 5. Julia Ducournau: Raw<\/strong><\/p>\n Justine (Garance Marillier<\/strong>) on kasvissy\u00f6j\u00e4, mutta el\u00e4inl\u00e4\u00e4kiksen fuksiaisissa on pakko sy\u00f6d\u00e4 raaka kanin munuainen. Pian Justineen iskee himo, jonka vain raaka liha voi tyydytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Julia Ducournaun<\/strong> ensimm\u00e4inen pitk\u00e4 elokuva on vuoden \u00e4ll\u00f6tt\u00e4vimpi\u00e4 ja kauneimpia. Se on kuvaus sisaruudesta, lihansy\u00f6nnin eettisyydest\u00e4 ja siit\u00e4, millaista on olla nuori. Raw’n<\/em> teinit harrastavat k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 seksi\u00e4, asuvat sotkuisissa asuntoloissa, sy\u00f6v\u00e4t huumeita, pukeutuvat “hutsuiksi” ja v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t hyvin v\u00e4h\u00e4n hygieniasta. Sit\u00e4 katsoessa mietin omaa fuksivuottani ja olin hyvin iloinen siit\u00e4, ett\u00e4 olen 29 ja kouluni k\u00e4ynyt.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=gFlXVX2af_Y]<\/p>\n <\/p>\n 4. Greta Gerwig: Lady Bird<\/strong><\/p>\n Kun n\u00e4yttelij\u00e4 ryhtyy ohjaajaksi, on aina riski, ett\u00e4 elokuva n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liikaa esikuviltaan \u2013 Ryan Goslingin<\/strong>\u00a0Lost River<\/em> on yh\u00e4 tuoreessa muistissa. Siksi on niin helpottavaa, ett\u00e4 Greta Gerwigin<\/strong> ohjaama Lady Bird<\/em> n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain itselt\u00e4\u00e4n. Ja 2000-luvulta: Vihdoin nuoruusnostalgiaa omalle ik\u00e4polvelleni! Simpukkapuhelimet! 9\/11-pelkopolitiikka! Justin Timberlaken<\/strong> Cry Me a River<\/em>!<\/p>\n Ja p\u00e4\u00e4lle viel\u00e4 huikeat n\u00e4yttelij\u00e4t:\u00a0Saoirse Ronan<\/strong>\u00a0katolisessa koulussa viruvana vanhana sieluna ja Laurie Metcalf\u00a0<\/strong>t\u00e4m\u00e4n kaikenlaista paskaa siet\u00e4v\u00e4n\u00e4 \u00e4itin\u00e4. Kaksikon suhteesta tulee v\u00e4h\u00e4n mieleen tv-sarja\u00a0Better Things<\/em><\/a>, jossa\u00a0Pamela Adlonin\u00a0<\/strong>n\u00e4yttelem\u00e4 Sam on ep\u00e4reilu, vittumainen ja paras mahdollinen \u00e4iti.<\/p>\n Lady Bird<\/em> saa teatteriensi-iltansa 6. huhtikuuta. En malta odottaa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sen n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen uusiksi!<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=cNi_HC839Wo]<\/p>\n <\/p>\n 3. Barry Jenkins: Moonlight<\/strong><\/p>\n Olen n\u00e4hnyt Moonlightin<\/em> kahdesti valkokankaalta, ja toivon, ett\u00e4 saan tilaisuuden n\u00e4hd\u00e4 sen viel\u00e4 kolmannen kerran. Kyseess\u00e4 on poikkeuksellinen Oscar-voittaja ja aika poikkeuksellinen elokuva, jossa ihaninta on, ettei se sijaintinsa, hahmojensa tai teemojensa puolesta suoraan puhuttele minua \u2013 keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ja keskinkertaista valkoista heterokatsojaa.<\/p>\n Silti siin\u00e4 on paljon sellaista joka resonoi: kasvukivut, ensirakkaus ja siihen liittyv\u00e4t ihan liian isot tunteet, oman nahan luominen uudestaan ja uudestaan. Se on universaali ja spesifi kertomus rakkaudesta ja identiteetist\u00e4. Se on my\u00f6s ehdottoman queer.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=9NJj12tJzqc]<\/p>\n <\/p>\n 2. Sean Baker: The Florida Project<\/strong><\/p>\n The Florida Projectin<\/em> kamera juoksee kuusivuotiaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 per\u00e4ss\u00e4 kuin kaveri, joka yritt\u00e4\u00e4 pysytell\u00e4 johtajansa vauhdissa. Alexis Zaben<\/strong> kuvissa on paljon samaa kuin Terrence Malickin<\/strong> Tree of Lifessa<\/em>, mutta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 n\u00e4iden lasten el\u00e4mi\u00e4 ei selosta t\u00e4rkeilev\u00e4 kertoja, eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n ole lupausta mist\u00e4\u00e4n \u201disommasta kertomuksesta\u201d. V\u00e4rikk\u00e4\u00e4st\u00e4 milj\u00f6\u00f6st\u00e4 tulee my\u00f6s mieleen samaan osavaltioon sijoittunut Moonlight<\/em>.<\/p>\n Jos ohjaaja Sean Bakerin<\/strong> edellinen elokuva Tangerine<\/em> oli suoraviivainen kostokertomus \u2013 joskis ilahduttavan romuluinen ja fokusoimaton \u2013 The Florida Projectissa<\/em> Sean Baker on kiinnostunut ennen kaikkea paikasta<\/em>. Cannesin n\u00e4yt\u00f6ksen alla Baker toivoi elokuvan avaavan silm\u00e4t Yhdysvaltojen \u201dn\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mille kodittomille\u201d \u2013 ihmisille, joilla on katto p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta joilta puuttuu oikea koti. \/\/\u00a0Lue koko arvio t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n The Florida Project<\/em> saa teatteriensi-iltansa 2. helmikuuta. Jee!<\/p>\n