{"id":1290,"date":"2019-03-16T09:12:27","date_gmt":"2019-03-16T07:12:27","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/?p=1290"},"modified":"2019-03-16T12:13:42","modified_gmt":"2019-03-16T10:13:42","slug":"season-film-festival-2019-vox-lux-on-kylma-teennainen-ja-jumalaisen-kaunis-popsatiiri-jossa-soivat-sian-musiikki-ja-pyssyjen-pauke","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/season-film-festival-2019-vox-lux-on-kylma-teennainen-ja-jumalaisen-kaunis-popsatiiri-jossa-soivat-sian-musiikki-ja-pyssyjen-pauke\/","title":{"rendered":"Season Film Festival 2019: Vox Lux on kylm\u00e4, teenn\u00e4inen ja jumalaisen kaunis popsatiiri, jossa soivat Sian musiikki ja pyssyjen pauke"},"content":{"rendered":"

Vuosituhannen alussa tuntui hetken aikaa silt\u00e4, ettei maailmaan mahtunut muuta kuin Donnie Darko\u00a0<\/em>(2001). Nuoren Jake Gyllenhaalin<\/strong> t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 pienen rahan tieteisfiktio oli kulttihitti, jota oli helppo rakastaa. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 oli murjottava emo, aikamatkustusjuoni oli “syv\u00e4llinen” ja \u00e4\u00e4niraidalla kuultiin 1980-lukulaista popmusiikkia Joy Divisionista Echo and the Bunnymeniin.<\/p>\n

Teattereissa Donnie Darko<\/em> ei tehnyt rahaa. Sit\u00e4 ei oikein markkinoitu, elokuva kun k\u00e4ynnistyy lento-onnettomuudesta ja WTC:n tornit olivat vasta romahtaneet. DVD:ll\u00e4 se l\u00f6ysi kuitenkin yleis\u00f6ns\u00e4 ja kriitikot nostivat sen vuoden \u2013 ja my\u00f6hemmin kaikkien aikojen<\/a> \u2013 parhaiden elokuvien listoilleen.<\/p>\n

Donnie Darkon<\/em> j\u00e4lkeen sen ohjaajalla Richard Kellyll\u00e4<\/strong> oli kultainen avain Hollywoodiin. Kaikki halusivat ty\u00f6skennell\u00e4 h\u00e4nen kanssaan. Parikymppist\u00e4 Kelly\u00e4 pidettiin nerona ja yhten\u00e4 aikansa t\u00e4rkeimmist\u00e4 elokuvantekij\u00f6ist\u00e4. 2000-luvun Quentin Tarantinona<\/strong> tai Steven Soderberghina<\/strong>.<\/p>\n

Kellyn seuraava elokuva oli Southland Tales<\/em>. Draamakomediamusikaali, johon Kelly tuntui \u00e4nkeneen kaikki ideat, joita h\u00e4nell\u00e4 oli maailmasta ja elokuvasta. Southland Tales<\/em> oli Dwayne “The Rock” Johnsonin<\/strong>, Sarah Michelle Gellarin<\/strong> ja Seann William Scottin<\/strong> t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4 tieteisdraama, mutta se oli my\u00f6s satiiri politiikasta ja mediasta ja tietoyhteiskunnasta. Kaiken keskell\u00e4 elokuvan kertoja, Irakin sodan veteraani Abilene (Justin Timberlake<\/strong>), lauloi kameralle The Killersin pop-hymnin\u00a0All These Things That I’ve Done<\/em>.<\/p>\n

Southland Tales<\/em> sai ensi-iltansa Cannesin kilpasarjassa 160-minuuttisena raakaversiona. Sit\u00e4 vihattiin. Teatterilevityst\u00e4 varten elokuvasta leikattiin vartti pois, vaan ei auttanut. Southland Tales<\/em> oli kamala floppi, josta Kellyn ura ei koskaan toipunut, vaikka my\u00f6hemmin elokuva on saanut my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n

Vuonna 2009 Kelly ohjasi\u00a0trillerin nimelt\u00e4 The Box<\/em>, joka oli kuin tympe\u00e4 jakso The Twilight Zonesta<\/em>. Se on yh\u00e4 h\u00e4nen viimeisin pitk\u00e4 elokuvansa.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Season Film Festivalilla n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 Vox Lux<\/em> tuo mieleen Southland Talesin<\/em>. Sen ohjaaja on 30-vuotias Brady Corbet<\/strong>, jonka esikoinen The Childhood of a Leader<\/em> esitettiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla vuonna 2016. Kyseess\u00e4 oli Jean-Paul Sartren<\/strong> novelliin perustunut kaunis ja kiehtova epookki Ranskan maaseudulla varttuvasta lapsesta. Elokuvassa is\u00e4 laati Versailles’n rauhaa, kun poika istui kotona ja kiukutteli kuten vain etuoikeutettu yl\u00e4luokan vesa voi. Arvoitus oli elokuvan nimess\u00e4: kenen tai millaisen tulevaisuuden johtajan lapsuutta t\u00e4ss\u00e4 kuvataan?<\/p>\n

The Childhood of a Leader<\/em> ei ollut Donnie Darkon<\/em> veroinen ilmi\u00f6, mutta osoitti, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 (Funny Games<\/em>, Simon Killer<\/em>) paremmin tunnettu Brady Corbet on lahjakas elokuvantekij\u00e4. Ei siis ihme, ett\u00e4 h\u00e4nen seuraava elokuvansa on mittakaavaltaan paljon suurempi.<\/p>\n

Vox Lux<\/em> on sekin epookki. Alaotsikko on suhteellisen pomp\u00f6\u00f6si “A 21st Century Portrait”.<\/p>\n

Elokuva alkaa vuodesta 1999. 14-vuotias Celeste (Raffey Cassidy<\/strong>) selvi\u00e4\u00e4 kouluammuskelusta ja s\u00e4velt\u00e4\u00e4 siskonsa (Stacy Martin<\/strong>) kanssa uhrien muistoksi kappaleen, josta tulee hitti. (Jos kuulostaa tutulta, niin Diablo Codyn<\/strong> k\u00e4sikirjoittamassa Jennifer’s Bodyssa<\/em> k\u00e4y v\u00e4h\u00e4n samoin.)<\/p>\n

Manageri (Jude Law<\/strong>) \u00e4kk\u00e4\u00e4 Celesten t\u00e4htipotentiaalin ja k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n uran. Pian tehd\u00e4\u00e4n biisej\u00e4 tukholmalaisen tuottajan kanssa ja kuvataan musiikkivideota Los Angelesissa. Agentti (Jennifer Ehle<\/strong>) pitelee ohjaksista.<\/p>\n

Toisessa n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n vuoteen 2017. Celeste (Natalie Portman<\/strong> superherkullisessa roolissa), yksi maan tunnetuimmista poppareista, valmistautuu paluukonserttiinsa vanhoilla kotiseuduillaan. Mik\u00e4\u00e4n A Star is Bornin\u00a0<\/em>Ally h\u00e4n ei ole. Celeste\u00a0on saanut lapsen (taas Raffey Cassidy), julkaissut kourallisen levyj\u00e4 ja aiheuttanut h\u00e4mminki\u00e4 t\u00f6rtt\u00f6ilyll\u00e4\u00e4n p\u00e4ihteiden kanssa. CV:st\u00e4 l\u00f6ytyy pahoinpitely ja rasistisia solvauksia, jotka ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kuulostaneet erityisen h\u00e4ijyilt\u00e4 Celesten rujolla New Yorkin aksentilla.<\/p>\n

Corbetin toisessa pitk\u00e4ss\u00e4 elokuvassa on paljon yhtym\u00e4kohtia Southland Talesiin<\/em>. Molemmissa on teenn\u00e4inen kertoja\u00e4\u00e4ni \u2013 Vox Luxin<\/em> tapauksessa Willem Dafoe<\/strong>. Molemmissa on tunnettuja Hollywood-n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Ja molemmat ovat tupaten t\u00e4ynn\u00e4 ajatuksia siit\u00e4, millaista nykyaika on ja kuinka pieleen asiat ovat menneet ja tulevat ehk\u00e4 viel\u00e4 menem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Consequence of Soundin<\/em> Michael Roffman kirjoitti hyvin kriittisess\u00e4 arviossaan<\/a>, ettei Vox Lux<\/em> tajua olevansa elokuva eik\u00e4 Twitter-tili. Hauskasti sanottu.<\/p>\n

Aivan kuten Kelly vuosikymment\u00e4 aiemmin, my\u00f6s Corbet satirisoi pinnallista popkulttuuria ja uutisten viihteellistymist\u00e4. Ennen suurta paluukonserttiaan Celeste toteaa p\u00e4\u00e4sev\u00e4ns\u00e4 kuin koira ver\u00e4j\u00e4st\u00e4, teki h\u00e4n mit\u00e4 kamaluuksia tahansa. Repliikki tuntuu suoralta viittaukselta Yhdysvaltain nykypolitiikkaan, jossa hallitsijoiden tekem\u00e4t kamaluudet ovat etunen\u00e4ss\u00e4 meemimateriaalia. Sitten Celeste astuu kokaiinip\u00e4iss\u00e4\u00e4n 30 tuhannen kiljuvan fanin eteen esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00f6mpp\u00e4popiaan, koska\u00a0show must go on<\/em>.<\/p>\n

H\u00f6mpp\u00e4poppibiisit on muuten tehnyt Sia<\/strong>,\u00a0yksi elokuvan tuottajista ja aikamme lahjakkaimmista pops\u00e4velt\u00e4jist\u00e4. Ne ovat oiva esimerkki siit\u00e4, kuinka huolella tekij\u00e4t ovat keskittyneet jokaiseen detaljiin rakentaessaan Vox Luxin<\/em> maailmaa.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=hgBj5b1TTDQ&w=560&h=315]<\/p>\n

Southland Tales<\/em> tukehtui omiin ideoihinsa, mutta\u00a0Vox Lux<\/em> hengitt\u00e4\u00e4. Se on romuluinen ja pahimmillaan teenn\u00e4inen, mutta ainakin se jaksaa vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 koko kestonsa ajan. Corbet ei pelk\u00e4\u00e4 kokeilla asioita ep\u00e4onnistumisenkaan uhalla. Arpapeli kannattaa, sill\u00e4 heti Celesten kouluun sijoittuva kylm\u00e4\u00e4v\u00e4 prologi ja sit\u00e4 seuraavat alkutekstit ovat vuoden 2018 kauneinta yhdysvaltalaista elokuvaa. Ne muistuttavat Gus van Santin<\/strong> Elephantista<\/em>, Bertrand Bonellon<\/strong>\u00a0Nocturamasta\u00a0<\/em>ja Paul Schraderin<\/strong> First Reformedista<\/em>. V\u00e4kivalta pirskahtelee ehk\u00e4 itsetietoisen raisusti, mutta tunnereaktio katsojassa on ehdoton.<\/p>\n

Kuvaaja Lol Crawley<\/strong> on kuvannut aiemmin mm. Chris Morrisin Four Lionsin<\/em> ja Andrew Haigh’n 45 Yearsin.<\/em><\/p>\n

Paikoin tyylikokeiluilla selv\u00e4sti peitell\u00e4\u00e4n alhaista budjettia. Vuoden 2001 New Yorkia ja Tukholmaa ei ole ollut varaa lavastaa tai luoda digitaalisesti, joten Manhattanilla kuvataan l\u00e4hinn\u00e4 pilvenpiirt\u00e4ji\u00e4 alaviistosta ja Tukholma-jakso on nopeutettu niin, ettei anakronismeja ehdi huomata.<\/p>\n

Elokuvan riippakivi on t\u00e4m\u00e4. Corbet tuntuu vakuuttelevan, ett\u00e4 jokaisella tyylikokeilulla on syvempi merkitys. Kun kamera yht\u00e4kki\u00e4 tarkentaa vanhojen WTC-tornien tilalle rakennettuun One World Trade Centeriin, ohjaaja vaikuttaa melkein kalastelevan journalisteilta think piecej\u00e4<\/em>\u00a0siit\u00e4, kuinka Vox Lux<\/em> kertoo oikeastaan… Yhdysvalloista.<\/p>\n

No, toki kertookin, onhan mukana pitk\u00e4 rivi kulttuurisia virstanpylv\u00e4it\u00e4 kouluammuskeluista WTC-iskuihin ja Trumpiin. Eri asia on, sanooko Vox Lux<\/em> niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kovin erityist\u00e4.<\/p>\n

Ei aina sano, mutta ainakin se pit\u00e4\u00e4 katsojan varpaillaan loppuun saakka ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 upealta. J\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 johtuen suosittelen vahvasti katsomaan\u00a0Vox Luxin\u00a0<\/em>Season Film Festivalilla<\/a>, jossa se esitet\u00e4\u00e4n kahdesti 30. ja 31. maaliskuuta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuosituhannen alussa tuntui hetken aikaa silt\u00e4, ettei maailmaan mahtunut muuta kuin Donnie…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":1293,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[3,7,346,348,347,4],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["televisio-ja-elokuvat","tapahtumat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/03\/vox-lux-review.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/03\/vox-lux-review.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1290"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1290"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1290\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1309,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1290\/revisions\/1309"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media\/1293"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1290"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1290"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1290"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}