![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/03\/2511_d011_00179_rv3_crop.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
N\u00e4in perjantaina yhden vuosikymmenen hienoimmista kauhuelokuvista. Kyseess\u00e4 on\u00a0Jordan Peelen\u00a0<\/strong>toinen pitk\u00e4 elokuva\u00a0Us<\/em>, ja se kannattaa menn\u00e4 katsomaan niin, ett\u00e4 siit\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 ei spoilata elokuvan juonta, mutta teemoja kyll\u00e4kin.<\/p>\n Varoitus: elokuva on pelottava, tosin enemm\u00e4n piinaavalla kuin shokkis\u00e4ikyttelev\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n Peelen kahden vuoden takainen Get Out<\/em> on yksi kaikkien aikojen kauhuesikoisista. Huima vuoristorata, joka pelottaa, viihdytt\u00e4\u00e4 ja k\u00e4sittelee rakenteellista rasismia niin spesifill\u00e4 katseella, ett\u00e4 iso osa symboliikasta viuhuu etuoikeutetulta, valkoisessa kuplassa el\u00e4neelt\u00e4 keskiluokkaiselta yli hilseen.<\/p>\n N\u00e4in kirjoitin toissakev\u00e4\u00e4n\u00e4 elokuvasta, Dear White Peoplesta<\/em> (jonka 2. kausi on muuten yht\u00e4 hyv\u00e4 kuin ensimm\u00e4inenkin!) ja Kari Salmisesta<\/strong><\/a>.<\/p>\n Get Out<\/em> oli sek\u00e4 taiteellinen ett\u00e4 taloudellinen t\u00e4ysosuma ja siksi Peelen seuraavaa elokuvaa odotettiin kieli pitk\u00e4ll\u00e4. Us<\/em> avasi SXSW-festivaalit pari viikkoa sitten, ja maailmanlaajuinen ensi-ilta oli viime perjantaina. Yhdysvalloissa se tuotti viikonloppuna uskomattomat 70 miljoonaa dollaria<\/a>, eli yli tuplasti sen mit\u00e4 Get Out<\/em>.<\/p>\n Us<\/em> on melkein joka mittarilla edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 onnistuneempi teos.<\/strong> Se on elokuvallisesti kauniimpi ja hallitumpi, referensseilt\u00e4\u00e4n hienostuneempi ja tematiikaltaan runsaampi.<\/p>\n Kinopalatsin penkiss\u00e4 perjantai-iltana k\u00e4vi my\u00f6s selv\u00e4ksi, millainen Troijan hevonen<\/em> on kyseess\u00e4. Minut ymp\u00e4r\u00f6i nuoriso, joka oli selv\u00e4sti tullut viihtym\u00e4\u00e4n kauhun parissa, ja jolla oli silminn\u00e4hden vaikeuksia keskitty\u00e4 heti kun asiat meniv\u00e4t oudoiksi tai vaikeiksi.<\/p>\n Jossain vaiheessa selk\u00e4ni takaa kuului parahdus: “M\u00e4 en tajuu t\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n!”<\/p>\n Sin\u00e4ns\u00e4 hassua, koska vaikka Us<\/em> on monitulkintainen ja “\u00e4lyk\u00e4s”, on se my\u00f6s todella hauska ja pelottava. Siis t\u00e4ydellinen perjantai-illan elokuva.<\/p>\n Us<\/em> k\u00e4ynnistyy takaumalla vuodesta 1986.<\/strong> Nuori Adelaide Wilson on vanhempiensa kanssa rantahuvipuistossa, eksyy peilisaliin ja kohtaa jotain<\/em>. Sitten hyp\u00e4t\u00e4\u00e4n nykyhetkeen, jossa Adelaide (Lupita Nyong’o<\/strong>) k\u00e4ynnistelee kes\u00e4lomaa kalifornialaisessa rantatalossa miehens\u00e4 Gaben (Winston Duke<\/strong>) sek\u00e4 lastensa Zoran (Shahadi Wright Joseph<\/strong>) ja Jasonin (Evan Alex<\/strong>) kanssa.<\/p>\n Heti ensimm\u00e4isen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 rantaidylli luisuu raiteiltaan, kun etupihalle ilmestyy perhe, jonka j\u00e4senet ovat Adelaiden ja muiden kaksoisolentoja. Heill\u00e4 on yll\u00e4\u00e4n punaiset haalarit ja k\u00e4siss\u00e4\u00e4n sakset.<\/p>\n Juonesta ei kannata kertoa enemp\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kuten Get Out<\/em>, my\u00f6s Us<\/em> on yll\u00e4tyksi\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4. Kaksituntiseen mahtuu juonenk\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ja tunnelmanvaihdoksia. Peele on hyvin tietoinen siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 odotetaan, ja leikittelee katsojien odotuksilla.<\/p>\n Toisaalta h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s, mit\u00e4 afroamerikkalaiselta elokuvalta odotetaan.\u00a0Us<\/em> seuraa ei-valkoista perhett\u00e4 ja katsojan oletus on, ett\u00e4 nyt puhutaan rasismista. No, tavallaan puhutaankin, mutta Peele maalaa paljon Get Outia\u00a0<\/em>leve\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 pensselill\u00e4. Us<\/em> on poliittinen paranoiakuvaus ja satiiri luokkaeroista, mutta ennen kaikkea se on muistutus siit\u00e4, kuinka orjat rakensivat Yhdysvallat kansanmurhan p\u00e4\u00e4lle ja kuinka pakkomielteisesti maa pyyhkii, kielt\u00e4\u00e4 ja unohtaa omaa historiaansa. (T\u00e4t\u00e4 avataan muun muassa Voxin erinomaisessa analyysissa<\/a>, joka kannattaa lukea elokuvan n\u00e4hty\u00e4\u00e4n.)<\/p>\n Us<\/em> pakottaa yleis\u00f6n kohtaamaan oman peilikuvansa, asettumaan kielell\u00e4 tehdyn ja rakenteilla yll\u00e4pidetyn “toisen” nahkoihin.<\/p>\n Levitt\u00e4j\u00e4n pressisivuilla Usin<\/em> nimi on (kai vahingossa) “Yhdysvallat”, mik\u00e4 kertoo paljon.<\/p>\n Nihke\u00e4 n\u00e4kemys olisi<\/strong>, ett\u00e4 Peele yritt\u00e4\u00e4 mahduttaa yhteen kokonaisuuteen monta elokuvaa, joiden saumoja h\u00e4n ei saa kokonaan peittoon. Osa kriitikoista on ollut t\u00e4t\u00e4 mielt\u00e4<\/a>, ja ymm\u00e4rr\u00e4n pointin. Jos\u00a0Us\u00a0<\/em>olisi editoimani lehtiartikkeli, kirjoittaisin marginaaleihin: karsi, karsi, kiteyt\u00e4.<\/p>\n Mutta Us\u00a0<\/em>ei ole lehtiartikkeli vaan elokuva, ja joskus parhaat elokuvat ovat sellaisia, jotka nitisev\u00e4t liitoksistaan ja jotka t\u00e4ytyy katsoa useaan kertaan.\u00a0Us<\/em>\u00a0on hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla runsas, moniulotteinen ja -tulkintainen. T\u00e4ytel\u00e4inen\u00a0<\/em>elokuva, joka tuskin t\u00e4ysin tyhjenee merkityksist\u00e4 ajankaan kanssa.<\/p>\n The Big Picture<\/em> -podcastissa Peele my\u00f6nsi<\/a>, ett\u00e4 runsas symboliikka on osa h\u00e4nen tyyli\u00e4\u00e4n. Ei liene sattumaa, ett\u00e4 elokuvan doppelg\u00e4ngerit pukeutuvat vankihaalareihin<\/a>. Tai ett\u00e4 doppelg\u00e4ngerit liikkuvat maan alla<\/a>. Tai ett\u00e4 valkoisen naapuriperheen tytt\u00e4ret ovat kaksoset, ja ett\u00e4 tappajat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aseinaan saksia<\/a>.<\/p>\n Historiallisia kiintopisteit\u00e4 on loputtomasti. Elokuvareferensseist\u00e4 tulevat nopeasti mieleen ainakin\u00a0Hohto<\/em>,\u00a0Twilight Zone<\/em>,\u00a0Funny Games<\/em>, Night of the Living Dead<\/em>, Jaws<\/em>, Scream<\/em>, Invasion of the Body Snatchers<\/em>, Suspiria<\/em>\u00a0ja \u2013 kyll\u00e4 \u2013 National Lampoon’s Vacation<\/em>.<\/p>\n Listoja voisi jatkaa loputtomiin. Usista<\/em> kirjoittaessa on kova hinku korostaa, kuinka paljon siit\u00e4 itse tajusi.<\/p>\n <\/p>\n On my\u00f6s ihanaa tajuta<\/strong>, etten edes voi “tajuta” elokuvaa kokonaan. Usin<\/em> tekij\u00e4t ovat afroamerikkalaisia ja vaikka kyseess\u00e4 on “kaikille” suunnattu valtavirtaelokuva, on minun mahdotonta arvioida, millaisia samastumisen kokemuksia elokuva ei-valkoisille katsojille tarjoaa. Tai ei tarjoa. Eri yleis\u00f6t huomioon ottavia elokuvia ja tv-sarjoja tehd\u00e4\u00e4n vuosi vuodelta enemm\u00e4n, ja se on hienoa.<\/p>\n N\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen huomasin taas harmittelevani sit\u00e4, kuinka yksiv\u00e4rist\u00e4 suomalainen kulttuurijournalismi on. Useampi<\/a> kriitikko<\/a>\u00a0Suomessa on k\u00e4sitellyt Usia<\/em> ansiokkaasti elokuvaviittausten ja yhteiskunnallisten teemojen tasolla, mutta ihonv\u00e4riin liittyv\u00e4 identiteettipolitiikka on selke\u00e4 sokea piste. Mietin t\u00e4t\u00e4 viimeksi Barry Jenkinsin<\/strong>\u00a0hienon ja herk\u00e4n If Beale Street Could Talkin<\/em> aikaan. Sen tavassa k\u00e4sitell\u00e4 mustaa maskuliinisuutta oli jotain poikkeuksellista, johon harvalla oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 rahkeita tarttua.<\/p>\n