![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/05\/62aa6489f1e4da31aac8cb6c2edfba6c.jpeg\")
<\/p>\n<\/p>\n
N\u00e4in juuri ehk\u00e4 kev\u00e4\u00e4n hienoimman elokuvan. Girlhoodin<\/em>\u00a0(2014) ohjanneen C\u00e9line Sciamman<\/strong> uusi draamaelokuva Portrait of a Lady on Fire<\/em> on jumalaisen kaunis kertomus katseesta, kielloista, pelosta ja rakkaudesta.<\/p>\n Elokuva esitettiin Cannesin kilpasarjassa ja pid\u00e4n t\u00e4ysin varmana, ett\u00e4 se voittaa festivaalilla v\u00e4hint\u00e4\u00e4n jotain.<\/p>\n Elet\u00e4\u00e4n 1700-lukua Bretagnessa, Ranskan l\u00e4nsirannikolla. Taiteilija Marianne (No\u00e9mie Merlant<\/strong>) saapuu italialaisen aatelisen\u00a0(Valeria Golino<\/strong>) kotiin maalaamaan muotokuvaa t\u00e4m\u00e4n tytt\u00e4rest\u00e4, jonka on m\u00e4\u00e4r\u00e4 menn\u00e4 naimisiin. Tyt\u00e4r H\u00e9lo\u00efse (Ad\u00e8le Haenel<\/strong>) on herk\u00e4ss\u00e4 tilassa. H\u00e4n on palannut vasta luostarista ja suree siskonsa kuolemaa, joka oli ehk\u00e4 itse aiheutettu.<\/p>\n Mariannen saa teht\u00e4v\u00e4kseen salata todellinen ty\u00f6nkuvansa, viett\u00e4\u00e4\u00a0H\u00e9lo\u00efsen kanssa aikaa ja maalata sitten muotokuvan n\u00e4iden kohtaamisten pohjalta.<\/p>\n Nuoret naiset k\u00e4yv\u00e4t k\u00e4velyill\u00e4 ja uimassa, ja kiintyv\u00e4t. Koska Mariannen on m\u00e4\u00e4r\u00e4 painaa mieleen kaikki\u00a0H\u00e9lo\u00efsen piirteet, h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 varastaa\u00a0t\u00e4lt\u00e4 niin monta katsetta kuin mahdollista.\u00a0H\u00e9lo\u00efse on alkuun varautunut, mutta vapautuu p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. Vaikuttaa silt\u00e4, ettei kukaan ole katsonut h\u00e4nt\u00e4 n\u00e4in tarkkaan.<\/p>\n Muotokuvan ensimm\u00e4inen versio ep\u00e4onnistuu.\u00a0H\u00e9lo\u00efse huomauttaa, ettei se el\u00e4. Kuva saattaa muistuttaa h\u00e4nt\u00e4, mutta siin\u00e4 ei\u00a0ole\u00a0<\/em>h\u00e4nt\u00e4 \u2013 eik\u00e4 varsinkaan taiteilijaa itse\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on k\u00e4\u00e4nnekohta. Marianne ei voi kuin paljastaa ammattinsa. H\u00e9lo\u00efse pahastuu, mutta antautuu sitten kuvattavaksi, katsottavaksi.<\/p>\n En muista hetkeen katsoneeni elokuvaa n\u00e4in intensiivisesti, n\u00e4in lumoutuneena. Se johtuu ainakin osin Merlantin ja Haenelin uskomattomasta l\u00e4sn\u00e4olosta. Heid\u00e4n katseensa tuntuvat porautuvan kaiken l\u00e4vitse.<\/p>\n Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa naiset lukevat Orfeuksesta ja Eurydikeest\u00e4 ja miettiv\u00e4t, miksi Orfeus katsoi rakkaaseensa, vaikka tiesi t\u00e4m\u00e4n j\u00e4\u00e4v\u00e4n silloin Manalan vangiksi. T\u00e4llainenko on rakastajan katse?<\/p>\n Claire Mathonin<\/strong> kamera katsoo hartaasti ensin taulua, sitten\u00a0H\u00e9lo\u00efsen el\u00e4vi\u00e4 kasvoja, sitten taas taulua. \u00d6ljyv\u00e4rit eiv\u00e4t tunnu vangitsevan H\u00e9lo\u00efsesta mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n The Guardianin Peter Bradshaw<\/strong> kuvaili Portrait of a Lady on Firea<\/em> naiskatseen, female gazen, kautta, ja vertasi elokuvaa Hitchcockiin<\/a>. Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 elokuvaa voi katsoa miettien, miten erilaiselta se tuntuisi, jos puikoissa olisi ollut Vertigon\u00a0<\/em>ohjaaja \u2013 tai vaikka Abdellatif Kechiche\u00a0<\/strong>(Adelen el\u00e4m\u00e4: osat 1 ja 2<\/em>), joka h\u00e4nkin on Cannesin kilpasarjassa uuden elokuvansa kanssa. Toisaalta en tied\u00e4, miksi kukaan t\u00e4llaista haluaisi mietti\u00e4.<\/p>\n Vertaus Hitchcockiin on p\u00e4tev\u00e4 my\u00f6s siksi, ett\u00e4 parissa kohdassa tunnelma on suorastaan hyyt\u00e4v\u00e4.<\/p>\n