K\u00e4sittelen t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 lyhyesti kolme merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kilpasarjan elokuvaa. \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, en spoilaa.<\/p>\n
Kirjoitin jo aiemmin\u00a0Pedro Almod\u00f3varin<\/strong> Pain & Gainista<\/em><\/a>, jolle voisin ennustaa vaikkapa parhaan miesp\u00e4\u00e4osan palkintoa, sek\u00e4\u00a0C\u00e9line Sciamman\u00a0<\/strong>mestariteoksesta\u00a0Portrait of a Lady on Fire<\/em><\/a>, jolle toivon yh\u00e4 Kultaista palmua. Lis\u00e4ksi pidin J-P Valkeap\u00e4\u00e4n<\/strong> uutta kamalan hyv\u00e4n\u00e4<\/a>, Nicolas Winding Refnin<\/strong> tv-sarjaa lupaavana<\/a> ja tuoretta Maradona<\/em>-dokkaria, no, pitk\u00e4n\u00e4<\/a>.<\/p>\n Useimmat kollegani innostuivat Once Upon a Time in Hollywoodista<\/em> v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. The Guardianin Peter Bradshaw<\/strong> antoi elokuvalle\u00a0t\u00e4ydet viisi t\u00e4hte\u00e4<\/a>, Helsingin Sanomien Veli-Pekka Lehtonen<\/strong> sanoi sen olevan l\u00e4hell\u00e4 ohjaajansa parhaita<\/a>.<\/p>\n Olen v\u00e4ltellyt elokuvasta kirjoittamista, koska en ole oikein saanut siit\u00e4 otetta. En kolmen y\u00f6n hauduttelun j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4, onko kyseess\u00e4 hyv\u00e4, hieno vai upea elokuva.<\/p>\n Ensitunne oli kuitenkin pettymys, sill\u00e4 odotukset olivat korkealla. Once Upon a Time in Hollywood<\/em> sijoittuu hurjan kiinnostavaan aikaan ja paikkaan: vuoden 1969 Hollywoodiin, jossa lsd ja vapaa rakkaus olivat nuorison drug of choice<\/em>, studiokausi teki kuolemaa ja Charles Manson<\/strong> lietsoi seuraajiaan veritekoihin. 9. elokuuta Mansonin “Perheen” j\u00e4senet surmasivat n\u00e4yttelij\u00e4 Sharon Taten<\/strong>\u00a0ja nelj\u00e4 muuta.<\/p>\n Tarantinon elokuva keskittyy muutamaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ennen Taten kuolemaa. Sill\u00e4 on n\u00e4enn\u00e4isesti kolme p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4:<\/p>\n Rick Dalton (DiCaprio) on tv-l\u00e4nkk\u00e4reiss\u00e4 uraa luonut filmit\u00e4hti, joka on vaarassa valahtaa hasbeeniksi<\/em>. Tuottaja (Al Pacino<\/strong>) kehottaa Daltonia tekem\u00e4\u00e4n spagettiwesternej\u00e4, mutta Dalton ei ideasta innostu. Sen sijaan h\u00e4n purkaa identiteettikriisins\u00e4 vereslihaiseen konnan rooliin kotimaisessa tusinawesterniss\u00e4.<\/p>\n Cliff Booth (Pitt) on Daltonin stunttimies ja henkil\u00f6kohtainen assistentti. H\u00e4n on huoleton, hommat asiallisesti hoitava komistus. Boothilla on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n hyvin v\u00e4h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n omaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Hahmoa varjostaa sitke\u00e4 huhu, jonka mukaan h\u00e4n olisi tappanut vaimonsa.<\/p>\n Sharon Tate (Robbie) asuu Daltonin naapurissa miehens\u00e4 Roman Polanskin<\/strong> (Rafal Zawierucha<\/strong>) kanssa, mutta viett\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n aikaa stylisti Jay Sebringin<\/strong> (Emile Hirsch<\/strong>) seurassa. Taten roolista elokuvassa ei kannata sanoa enemp\u00e4\u00e4, mutta kuvailisin tapaa, jolla Tarantino h\u00e4nt\u00e4 kohtelee, nerokkaaksi.<\/p>\n Once Upon<\/em> on hidastempoinen ja haahuileva kuvaus maailmasta, joka on tulossa loppuunsa. Sill\u00e4 on historiallinen kiintopiste \u2013 Taten kuolema \u2013 joka tuntuu melkein unohtuvan, kun Tarantino kuljettaa katsojaa elokuvan sis\u00e4isist\u00e4 elokuvakohtauksissa. Seuraamme minuuttitolkulla Daltonin roolisuorituksia elokuvissa ja tv-sarjoissa. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa Sharon Tate menee elokuvateatteriin katsomaan Dean Martin<\/strong> -hupailua Matt Helm kultaloukussa<\/em>, jossa h\u00e4n n\u00e4ytteli toiseksi viimeist\u00e4 kertaa.<\/p>\n Yhdellek\u00e4\u00e4n katsojalle ei varmasti j\u00e4\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi, kuinka paljon Tarantino rakastaa elokuvia.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n rakkauden nurja puoli on tietty itserakkaus ja -kritiikitt\u00f6myys. Tarantino haluaa esitell\u00e4 meille maailman, joka on pian mennytt\u00e4, jokaista piirtoaan my\u00f6ten. Se on sympaattista, mutta voi kysy\u00e4, olisiko v\u00e4hempi riitt\u00e4nyt. Kestoa kun on kaksi tuntia 45 minuuttia. (Tarantinon vastaus: ei olisi<\/a>.)<\/p>\n Toisaalta Once Uponin<\/em> viimeinen n\u00e4yt\u00f6s kertoo samasta rakkaudesta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n koskettavalla ja viisaalla tavalla. Lopetus saattaa olla Tarantinon uran paras.<\/p>\n Ohjaaja on erikseen pyyt\u00e4nyt, ettei sit\u00e4 paljastettaisi ennakkoon. Toivetta on helppo totella.<\/p>\n Elokuvan Suomen-ensi-ilta on 16. elokuuta.<\/p>\n Menetin otteeni Terrence Malickiin<\/strong> Berliinin elokuvajuhlilla 2015. Siell\u00e4 sai ensi-iltansa Knight of Cups<\/em>, Los Angelesissa ja Las Vegasissa haahuillut kaksituntinen draama k\u00e4sikirjoittajasta (Christian Bale<\/strong>), joka etsii el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tarkoitusta tai jotain. Pidin elokuvaa ryhditt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja likimain yhdentekev\u00e4n\u00e4, vaikka kuvakerronta olikin samaan tapaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti vaikuttavaa kuin The Tree of Lifessa<\/em>.<\/p>\n Kokemukseen saattoi vaikuttaa se, ett\u00e4 olin v\u00e4synyt ja istuin valtavan Berlinale Palastin portailla ylimm\u00e4ll\u00e4 piippuhyllyll\u00e4, mutta sellaista se festivaaleilla usein on.<\/p>\n Berlinalen j\u00e4lkeen laitoin suhteeni Malickiin katkolle ja skippasin kokonaan h\u00e4nen seuraavansa\u00a0Song to Song<\/em>.<\/p>\n Malick oli ennakkoon luvannut palaavansa jo vuonna 2016 kuvatulla\u00a0A Hidden Lifella<\/em> strukturoidumpaan elokuvaan.\u00a0Tavallaan t\u00e4m\u00e4 pit\u00e4\u00e4kin paikkansa: elokuva etenee kronologisesti ja suhteellisen lineaarisesti seuraten historiallista tarinaa, joka on tosi.<\/p>\n 1940-luvulle sijoittuva draama kertoo Franz J\u00e4gerst\u00e4tterist\u00e4<\/strong>\u00a0(August Diehl<\/strong>), joka el\u00e4\u00e4 vaimonsa Franziskan (Valerie Pachner<\/strong>) ja lastensa kanssa pieness\u00e4 Radegundin kyl\u00e4ss\u00e4 Yl\u00e4-It\u00e4vallassa. Hetken se on paratiisi, mutta sitten syttyy sota.<\/p>\n J\u00e4gerst\u00e4tter kielt\u00e4ytyy vannomasta uskollisuuttaan\u00a0Adolf Hitlerille<\/strong> ja p\u00e4\u00e4tyy ensin kyl\u00e4yhteis\u00f6n hylki\u00f6ksi, sitten vangituksi.<\/p>\n Tarina on paperilla kutkuttava, mutta juonta ei kannata juuri odottaa. Malick tarkentaa tutun impressionistisella tyylill\u00e4\u00e4n J\u00e4gerst\u00e4tterin moraaliseen dilemmaan ja siihen, kuinka h\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tehty\u00e4\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sielulleen rauhan. Paljon on p\u00e4\u00e4nsis\u00e4ist\u00e4 monologia, jota Malick k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 taustalla kuin ambientmusiikkia. Tekstiin, joka toistaa samoja ajatuksia (ja viisauksia, jotka ovat joskus tyhmyyksi\u00e4), ei parane liiaksi takertua.<\/p>\n Kamera rynt\u00e4ilee villisti aikuisten ja telmivien pikkulasten per\u00e4ss\u00e4 ja pys\u00e4htyy v\u00e4lill\u00e4 puihin, ruohoon ja vuoristoon. Kuvaaja on J\u00f6rg Widmer<\/strong>, joka ty\u00f6skenteli jo The Tree of Lifen<\/em> kuvausryhm\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4kuvaaja Emmanuel Lubezkin<\/strong> rinnalla, mutta kuvasto on leimallisesti nimenomaan Malickia.<\/p>\n Huomasin tiistain my\u00f6h\u00e4isillassa yll\u00e4tt\u00e4en antautuvani A Hidden Lifelle<\/em> t\u00e4ysin. Olin v\u00e4synyt, ja elokuvan junnaava rytmi tuntui ihanasti vakuuttavan, ettei minua ainakaan hoputettaisi yht\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Pid\u00e4n erityisen liikuttavana sit\u00e4, kuinka Malick suo t\u00e4lle pienelle, historian mittakaavassa mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle ihmiselle suurimman mahdollisen valkokankaan ja pyrkii kolmen tunnin aikana kuvaamaan J\u00e4gerst\u00e4tterin psykologiaa mahdollisimman pieteetill\u00e4. A Hidden Life<\/em> on suuri, hiljainen ja haikea elokuva.<\/p>\n Erityisesti viimeinen tunti on todella koskettava, ja valkokankaan viimein pimetess\u00e4 tuntui hetken vaikealta hengitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Elokuvalla on levitt\u00e4j\u00e4, mutta Suomen-ensi-ilta ei ole viel\u00e4 tiedossa.<\/p>\nOnce Upon a Time in Hollywood (Quentin Tarantino)<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/05\/d1a43c505e1b7697fd05899c747d53e5.jpeg\")
Quentin Tarantinon<\/strong> uusi elokuva pelasti Cannesin ainakin n\u00e4kyvyysmieless\u00e4, sill\u00e4 se toi kaupunkiin paitsi ohjaajansa, my\u00f6s ehdat filmit\u00e4hdet Leonardo DiCaprion<\/strong>, Brad Pittin<\/strong> ja Margot Robbien<\/strong>. Tabloidit ja julkkisblogit ovat nauttineet eritoten DiCapriosta, joka on promeneerannut punaisella matolla viikon aikana useaan otteeseen, elokuvajournalistit taas ovat mehustelleet Tarantinon yhdeks\u00e4nnell\u00e4 \u2013 ja ehk\u00e4 toiseksi viimeisell\u00e4<\/a> \u2013 elokuvalla.<\/p>\nA Hidden Life (Terrence Malick)<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/05\/1e63210059f01f7825bf4e5d0352683d.jpeg\")
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/05\/0406df109cf6171d7cb1ec49d676069c.jpeg\")
<\/p>\n