{"id":1533,"date":"2019-11-29T12:16:53","date_gmt":"2019-11-29T10:16:53","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/?p=1533"},"modified":"2019-11-29T12:16:53","modified_gmt":"2019-11-29T10:16:53","slug":"poff-2019-pablo-larrainin-vavahduttava-tanssidraama-roisi-venalainen-vahemmistokuvaus-ja-peter-stricklandin-heiluvat-heijarit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/poff-2019-pablo-larrainin-vavahduttava-tanssidraama-roisi-venalainen-vahemmistokuvaus-ja-peter-stricklandin-heiluvat-heijarit\/","title":{"rendered":"P\u00d6FF 2019: Pablo Larrainin vavahduttava tanssidraama, roisi ven\u00e4l\u00e4inen v\u00e4hemmist\u00f6kuvaus ja Peter Stricklandin heiluvat heijarit"},"content":{"rendered":"

23. kertaa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4\u00a0Pimedate \u00d6\u00f6de Filmifestival, eli P\u00d6FF, on l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 loppuaan. Tulin Tallinnaan keskiviikkona, ja olen ehtinyt n\u00e4hd\u00e4 muutaman erinomaisen elokuvan sek\u00e4 kourallisen huonompia.<\/p>\n

Festivaalin ohjelmisto on erikoinen. Isoimman huomion saavat kilpasarjojen elokuvat, joista on etuk\u00e4teen mahdotonta sanoa mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ne saavat ensi-iltansa t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja koska festivaali ei ole profiililtaan isosisarustensa tasolla, kilpasarjat houkuttavat harvoin ns. nimitekij\u00f6it\u00e4. Onneksi on Screen Daily raportoimassa<\/a>.<\/p>\n

Kilpasarjojen ulkopuolella py\u00f6rii v\u00e4h\u00e4n kaikenlaista. On piskuista taide-elokuvaa (kuten taiwanilaisen Kunlin Wangin<\/strong> dialogiton maalaisdraama Obscure<\/em>), tulevia Oscar-voittajia (Taika Waititin<\/strong> Jojo Rabbit<\/em>, joka on valitettavasti v\u00e4h\u00e4n pannukakku) ja kaikkea silt\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4.<\/p>\n

Suomalaisista pitkist\u00e4 elokuvista mukana ovat Rax Rinnekankaan<\/strong> haastava Once Upon a Time in Sad Hill<\/em> (jonka lehdist\u00f6n\u00e4yt\u00f6ksen noin puolet j\u00e4ttiv\u00e4t kesken), Tonislav Hristovin<\/strong> t\u00e4rke\u00e4 ja koskettava Veeran maaginen el\u00e4m\u00e4<\/em> sek\u00e4 Iiris H\u00e4rm\u00e4n<\/strong> superkiinnostava teko\u00e4lydokkari Outouden laakso<\/em>. N\u00e4m\u00e4 kaikki ovat jo saaneet ensi-iltansa Suomessa.<\/p>\n

Sattumalta alkup\u00e4ivien teemaksi omalta osaltani nousivat intohimo, seksi, v\u00e4kivalta ja sen semmoiset jutut.<\/p>\n

Ema<\/h3>\n

\"\"<\/p>\n

Miten kuvata huonoa \u00e4iti\u00e4 sortumatta niihin misogynistisiin, miehen kyn\u00e4st\u00e4 usein l\u00e4hteviin kliseisiin ja stereotypioihin, joita aiheeseen tavataan liitt\u00e4\u00e4? Chilel\u00e4inen Pablo Larrain<\/strong>\u00a0(The Club<\/em>, Jackie<\/em>) on l\u00f6yt\u00e4nyt yhden keinon. Lopputulos, p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 nime\u00e4 kantava Ema<\/em> (2019), on vuoden vavahduttavimpia elokuvia.<\/p>\n

Ensimm\u00e4iset kohtaukset kertovat Emasta (Mariana di Girolamo<\/strong> l\u00e4pimurtoroolissaan) paljon, vaikka tietoa annostellaan katsojalle kitsaasti. Ensin n\u00e4emme h\u00e4net Valparaison autiolla kadulla k\u00e4dess\u00e4\u00e4n valtava liekinheitin. Tien yll\u00e4 riippuva liikennevalo on ilmiliekeiss\u00e4, Ema valuu palavaa bensaa.<\/p>\n

So metaphorical!<\/em><\/p>\n

Seuraavassa kohtauksessa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 marssii rakennukseen, joka paljastuu sosiaalitoimistoksi. Emalla on asiaa virkailijalle, joka on hoitanut h\u00e4nelle adoptiolapsen \u2013 ja nyt saattanut t\u00e4m\u00e4n lapsen eteenp\u00e4in, todenn\u00e4k\u00f6isesti uuteen perheeseen. Naisten v\u00e4linen keskustelu on kiivas, niin kuin my\u00f6hemmin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n ja h\u00e4nen paljon vanhemman koreografimiehens\u00e4 Gast\u00f3nin (Gael Garc\u00eda Bernal<\/strong>) v\u00e4liset kohtaamiset. Ema ja Gast\u00f3n heittelev\u00e4t syyt\u00f6ksi\u00e4 puolin toisin. Is\u00e4 ei rakastanut lastaan, \u00e4iti k\u00e4ytt\u00e4ytyi t\u00e4m\u00e4n edess\u00e4 sopimattomasti.<\/p>\n

Ema, jonka ik\u00e4 on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 kolmeakymppi\u00e4, mutta joka k\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin teini, tuntuu her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vahvoja tunteita kohtaamissaan ihmisiss\u00e4.<\/p>\n

Asetelma muistuttaa hieman Andrei Zvjagintsevin<\/strong> parin vuoden takaisesta perhedraamasta Rakkautta vailla<\/em>, jossa paljon riitelev\u00e4n pariskunnan lapsi katoaa. Poliisi etsii lasta, is\u00e4 ja \u00e4iti moittivat toisiaan ja heitt\u00e4ytyv\u00e4t uusiin suhteisiin, kun vihdoin voivat. Mutta siin\u00e4 miss\u00e4 Zvjagintsevin elokuvassa rakkautta ei perheess\u00e4 riitt\u00e4nyt kenellek\u00e4\u00e4n, Emassa<\/em> kyse on enemm\u00e4n siit\u00e4, miten kanavoida rakkaus oikein.<\/p>\n

Jos nimihenkil\u00f6ss\u00e4 jotain on, niin tunnetta. Raakaa, pitelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 intohimoa. Ema ei laiminly\u00f6 velvollisuuksiaan pahuuttaan (tai jonkin sielussa ammottavan rei\u00e4n vuoksi), vaan koska h\u00e4n ei osaa kohdistaa vahvoja tunteitaan oikein. Ensin h\u00e4n sanoo, ettei Polo ole oikea lapsi (koska h\u00e4n on adoptoitu? koska h\u00e4n ei ole syntyj\u00e4\u00e4n chilel\u00e4inen?), sitten h\u00e4n kehitt\u00e4\u00e4 monimutkaisen juonen saadakseen Polon takaisin kainaloonsa.<\/p>\n

Larrainin k\u00e4sittelyss\u00e4 Eman intohimo ei taivu koherenttiin muotoon. Elokuva pomppii paikasta ja tunnelmasta toiseen. Kuvat ovat t\u00e4ynn\u00e4 informaatiota, mutta juonitason tietoa annostellaan kitsaasti. Mit\u00e4 Eman, Gast\u00f3nin ja Polon kodissa on tapahtunut? Millainen suhde Emalla on tanssiryhm\u00e4ns\u00e4 muihin j\u00e4seniin tai \u00e4itiins\u00e4? En tied\u00e4. Onko sill\u00e4 v\u00e4li\u00e4?<\/p>\n

Sen opimme, ett\u00e4 Ema purkaa\u00a0jotain\u00a0<\/em>tanssin ja seksin kautta. Ensimm\u00e4inen johtaa usein toiseen, eritoten yhdess\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 jaksossa, joka onnistuu olemaan tavattoman kiihke\u00e4 eik\u00e4 yht\u00e4\u00e4n \u00e4ll\u00f6. Mik\u00e4\u00e4n Abdellatif Kechiche<\/strong>\u00a0Larrain ei totisesti ole. Jos Cannesissa n\u00e4kem\u00e4ni 3,5-tuntinen twerkkausjuhla<\/a>\u00a0Mektoub, My Love: Intermezzo<\/em>\u00a0turrutti toistollaan, Ema<\/em> juhlistaa hetki\u00e4, jotka ovat silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 ohi. Kuvaaja Sergio Armstrong<\/strong>\u00a0taltioi Valparaison arkkitehtuurin ja v\u00e4rit, nuorten tanssiman reggaetonin liikkeen. Leikkaaja\u00a0Sebasti\u00e1n Sep\u00falveda<\/strong> pit\u00e4\u00e4 huolen, ettei n\u00e4ihin kuviin j\u00e4\u00e4d\u00e4 asumaan.<\/p>\n

Ema<\/em> juhlistaa hetki\u00e4, jotka ovat silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 ohi.<\/p><\/blockquote>\n

Ema<\/em> on samaan aikaan hypertrendik\u00e4s ja 43-vuotiaan ohjaajansa n\u00e4k\u00f6inen. Nuoret pukeutuvat v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6tt\u00f6m\u00e4sti, tanssivat muodikkaiden lattaribiittien tahtiin.\u00a0Nicolas Jaarin<\/strong>\u00a0elokuvas\u00e4vellys keskustelee upeasti\u00a0Jos\u00e9 Vidalin<\/strong> laatimien koreografioiden kanssa.<\/p>\n

Tanssijoiden yleis\u00f6ss\u00e4 on miehi\u00e4, mutta nuoret tekev\u00e4t selv\u00e4ksi, ettei liike ole heille. Gast\u00f3n toimii ehk\u00e4 ohjaajan tai k\u00e4sikirjoittajien (Guillermo Calder\u00f3n<\/strong> ja Alejandro Moreno<\/strong>) \u00e4\u00e4nen\u00e4 kyseenalaistaessaan nuorisomusiikin ja kaiken siihen liittyv\u00e4n. H\u00e4nen mukaansa reggaet\u00f3n on halpaa ja helppoa \u2013 musiikkia vangeille, jotta he unohtaisivat olevansa vankeja.<\/p>\n

(Er\u00e4s Letterboxd-k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 totesi, ett\u00e4 elokuvassa kuultu reggaet\u00f3n on “varakkaiden n\u00e4kemys siit\u00e4, mit\u00e4 reggaet\u00f3nin pit\u00e4isi olla”<\/a>. T\u00e4m\u00e4 voi olla yksi osoitus siit\u00e4, ettei ohjaaja t\u00e4ysin ymm\u00e4rr\u00e4 kuvaamaansa maailmaa.)<\/p>\n

Pablo Larrainin edellinen pitk\u00e4 elokuva, Jackie Kennedyst\u00e4<\/strong> (Natalie Portman<\/strong>) kertonut Jackie<\/em> (2016) py\u00f6ri Suomessa elokuvateattereissa, mutta h\u00e4nen muut elokuvansa (Tony Manero<\/em>, No<\/em>, Neruda<\/em>) ovat olleet festivaalitavaraa. Emaa<\/em> ei t\u00e4m\u00e4n syksyn R&A:ssa n\u00e4hty. Toivottavasti se tuodaan valkokankaille jossain kohtaa.<\/p>\n

Outlaw<\/h3>\n

\"\"<\/p>\n

Himoa ja liikett\u00e4 kuvaa my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isen\u00a0Ksenia Ratushnajan<\/strong> Outlaw<\/em>, joka sai P\u00d6FFiss\u00e4 maailmanensi-iltansa. Kyseess\u00e4 on yksi harvoista seksuaaliv\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 esitt\u00e4vist\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iselokuvista ja ensimm\u00e4inen, jonka yksi p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ist\u00e4 on transsukupuolinen. Vuonna 2013 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 asetettiin voimaan laki, joka kielt\u00e4\u00e4 homouden esitt\u00e4misen positiivisessa valossa.<\/p>\n

Yksityisesti rahoitettu Outlaw<\/em> (Ratushnajalla on mainostoimisto, jonka asiakkaita ovat muun muassa Gazprom Neft ja Lukoil) ottaa kaiken irti siit\u00e4, ettei sen tarvitse edes yritt\u00e4\u00e4 kotimaiseen teatterilevitykseen. Elokuva alkaa roiseista bakkanaaleista, joissa vanhat ja nuoret miehet, naiset sek\u00e4 muut nussivat kaikissa eri asennoissa. Vastaavaa aloitusta en muista ennen n\u00e4hneeni.<\/p>\n

Outlaw’n<\/em> arvo on pitk\u00e4lti siin\u00e4, ett\u00e4 se tekee n\u00e4kyv\u00e4ksi kaiken, mit\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 elokuvassa yritet\u00e4\u00e4n juuri nyt painaa piiloon. Se ilakoi seksin koko skaalalla suihkurunkkauksesta verisiin perversioihin. Valitettavasti kolmea eri ihmiskohtaloa seuraava, nykyp\u00e4iv\u00e4n ja 1980-luvun Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4lille pingottuva juoni on kuvastolle pahasti alisteinen ja sen k\u00e4sittely paikoin melkein amat\u00f6\u00f6rim\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n

On itsess\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 seksuaali- ja sukupuoliv\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n elokuvassa, vaikka se tarkoittaisikin valtionrahoituksen ev\u00e4\u00e4mist\u00e4. Tuoreessa muistissa on\u00a0Kirill Serebrennikov<\/strong>, jonka Tsaikovski-el\u00e4m\u00e4kerta meni j\u00e4ihin, koska tekij\u00e4t eiv\u00e4t ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti halunneet pyyhki\u00e4 elokuvasta mestaris\u00e4velt\u00e4j\u00e4n homoutta. Serebrennikov istuu parhaillaan kotiarestissa kavalluksesta syytettyn\u00e4.<\/p>\n

Ehk\u00e4 Outlaw<\/em> l\u00f6yt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6ns\u00e4? Toivottavasti. P\u00d6FFin n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 hurmoshenke\u00e4 ei syntynyt.<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

GUO4<\/h3>\n

\"\"<\/p>\n

Kukaan ei festivaalilla ole kuvannut seksi\u00e4, v\u00e4kivaltaa ja pitelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 liikett\u00e4 paremmin kuin Peter Strickland<\/strong>. P\u00d6FFiss\u00e4 esitettiin brittiohjaajan tuore GUO4<\/em>, joka osoittaa, ettei elokuva tarvitse onnistuakseen kuin yhden hyv\u00e4n idean.<\/p>\n

Kyseess\u00e4 on kolmeminuuttinen stop-motion-elokuva, jossa kahden miehen kiista penkkitilasta uimahallin pukuhuoneessa johtaa tappeluun. Miehet ovat ns. munasillaan, mik\u00e4 tarkoittaa paljon heiluvia heijareita ja mahojen v\u00e4liin puristuvia kulkusia. Taustalla kolisee GUO-nimisen yhtyeen meluisa \u00e4\u00e4niraita.<\/p>\n

GUO4 on vuoroin v\u00e4kivaltainen, hauska ja kiihottava. Sen pys\u00e4ytyskuvissa on asetelmallisuutta ja sattumanvaraisuutta. Konteksti on tappelu, mutta usein asennot muistuttavat seksist\u00e4. Mieleen tulee trooppi, jossa miesten v\u00e4linen seksi kuvataan v\u00e4kivaltaisena vastustelun ja murjomisen painina. Niin kuin vaikka Brokeback Mountainissa<\/em>.<\/p>\n

Stricklandin aiempia elokuvia (The Duke of Burgundy<\/em>, In Fabric<\/em>) katsoneet tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4nelle seksi ja v\u00e4kivalta ovat usein l\u00e4hell\u00e4 toisiaan.<\/p>\n

GUO4<\/em> esitettiin Homecoming-nimisess\u00e4 lyh\u00e4riohjelmistossa. Samaan sarjaan kuului my\u00f6s Yorgos Lanthimosin<\/strong> (The Lobster<\/em>, The Favourite<\/em>) viisto kauhukomedia Nimic<\/em>. Se kertoo sellistist\u00e4 (Matt Dillon<\/strong> sellaisena v\u00e4ssykk\u00e4n\u00e4, joita Colin Farrellilla<\/strong> on tapana Lanthimosin elokuvissa esitt\u00e4\u00e4), jonka paikan perheenis\u00e4n\u00e4 vie nuori imitaattori (Daphne Patakia).<\/p>\n

Ohjelmistossa n\u00e4htiin niinik\u00e4\u00e4n\u00a0Teemu Nikin<\/strong> Cannesiinkin viety All Inclusive<\/em>, jossa p\u00e4\u00e4h\u00e4n potkittu konttorirotta (Lauri Maijala<\/strong>) saa maagisen rannekkeen, jolla hallita muita. Lopputulos vastaa kysymykseen “mit\u00e4 jos Bruce Almighty<\/em> olisi ollut superpahis?”<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

23. kertaa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4\u00a0Pimedate \u00d6\u00f6de Filmifestival, eli P\u00d6FF, on l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 loppuaan. Tulin Tallinnaan…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[65,7,108,388,230,231,232],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["televisio-ja-elokuvat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/11\/ema-1.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1533"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1533"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1533\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1541,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1533\/revisions\/1541"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1533"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1533"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1533"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}