{"id":1543,"date":"2019-11-30T12:28:16","date_gmt":"2019-11-30T10:28:16","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/?p=1543"},"modified":"2019-11-30T12:28:16","modified_gmt":"2019-11-30T10:28:16","slug":"poff-2019-synchronic-on-nokkela-tieteistrilleri-ja-mahdollinen-lapimurto-hyytava-immortal-kuvaa-venalaiskylaa-joka-palvelee-vakivaltakoneistoa-keskella-ei-mitaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/poff-2019-synchronic-on-nokkela-tieteistrilleri-ja-mahdollinen-lapimurto-hyytava-immortal-kuvaa-venalaiskylaa-joka-palvelee-vakivaltakoneistoa-keskella-ei-mitaan\/","title":{"rendered":"P\u00d6FF 2019: Synchronic on nokkela tieteistrilleri ja mahdollinen l\u00e4pimurto \u2013 hyyt\u00e4v\u00e4 Immortal kuvaa ven\u00e4l\u00e4iskyl\u00e4\u00e4, joka palvelee v\u00e4kivaltakoneistoa keskell\u00e4 ei-mit\u00e4\u00e4n"},"content":{"rendered":"<p>Ohjaaja-k\u00e4sikirjoittajien\u00a0<strong>Aaron Moorheadin<\/strong>\u00a0ja <strong>Justin Bensonin<\/strong>\u00a0esikoinen\u00a0<em>Resolution<\/em>\u00a0(2012) teki aikanaan ison vaikutuksen. Se oli pienell\u00e4 rahalla tehty kauhu, jossa oli monimutkainen ja kunnianhimoinen juoni. Keskeinen mysteeri oli niin kiehtova, ett\u00e4 se paikkasi tekij\u00f6iden kokemattomuutta. <em>Primerin<\/em> (2004) rinnalla <em>Resolution<\/em> on 2000-luvun parhaita indietieteiselokuvia. En ole tosin n\u00e4hnyt sit\u00e4 uudestaan.<\/p>\n<p>Ne harvat, jotka elokuvan n\u00e4kiv\u00e4t, pitiv\u00e4t siit\u00e4. Silti Moorhead ja Benson ovat saaneet tehd\u00e4 elokuviaan pikkurahalla. Italian maaseudulle sijoittunut <em>Spring<\/em> (2014) oli kaunis ja hyyt\u00e4v\u00e4 rakkaustarina, maailmanlopun kultista kertonut <em>The Endless<\/em> (2017) suorastaan nerokas tieteistrilleri, joka nivoi itsens\u00e4 viel\u00e4p\u00e4 ovelasti osaksi <em>Resolutionin<\/em> universumia.<\/p>\n<p>Olen pyrkinyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Moorheadin ja Bensonin elokuvat aina heti kun mahdollista. Night Visions on esitt\u00e4nyt ne kaikki (mukaanlukien loistavan kauhuantologian V\/H\/S, jossa kaksikolla on lyh\u00e4ri), niin my\u00f6s tuoreen\u00a0<em>Synchronicin.\u00a0<\/em>NV j\u00e4i itsell\u00e4ni v\u00e4liin, mutta onneksi elokuva esitettiin Tallinnan P\u00d6FFiss\u00e4 viikkoa my\u00f6hemmin.<\/p>\n<h3>Synchronic<\/h3>\n<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"aligncenter size-full wp-image-1544\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/11\/synchronic-review.jpg\" alt=\"\" width=\"948\" height=\"435\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/11\/synchronic-review.jpg 948w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/11\/synchronic-review-300x138.jpg 300w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/11\/synchronic-review-768x352.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 948px) 100vw, 948px\" \/><\/p>\n<p>Torontossa ensi-iltansa saanut <em>Synchronic<\/em> saattaa olla tekij\u00e4kaksikon l\u00e4pimurto. Budjetti on n\u00e4kyv\u00e4sti isompi: otokset ovat hiotumpia, erikoisefektit laadukkaampia. P\u00e4\u00e4osissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kaksi Hollywood-t\u00e4hte\u00e4 <strong>Anthony Mackie<\/strong> ja <strong>Jamie Dornan<\/strong>. Elokuva p\u00e4\u00e4see n\u00e4ill\u00e4 n\u00e4kymin teatterilevitykseen Yhdysvalloissa vuoden 2020 puolella.<\/p>\n<p><em>Synchronicin<\/em> konsepti on kutkuttava. Ensihoitajat Steve (Mackie) ja Dennis (Dornan) l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t omituisesti kuolleita tai haavoittuneita ihmisi\u00e4 ymp\u00e4ri New Orleansia. Yksi on saanut miekan rintansa l\u00e4pi, toinen virnist\u00e4\u00e4 palasina hissikuilussa, kolmas on leimahtanut liekkeihin keskell\u00e4 ei-mit\u00e4\u00e4n. Uhreja yhdist\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 jokainen on k\u00e4ytt\u00e4nyt uutta design-huumetta nimelt\u00e4 Synchronic.<\/p>\n<p>Huume naksauttaa ihmisaivot niin, ettei k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 en\u00e4\u00e4 koe aikaa lineaarisesti. T\u00e4m\u00e4n enemp\u00e4\u00e4 ei juonesta kannata sanoa, mutta todettakoon, ett\u00e4 se on samaan aikaan nerokas ja totaalisen h\u00f6lm\u00f6.\u00a0<em>Synchronic<\/em> on ohjaaja-k\u00e4sikirjoittajien elokuvista kiistatta valtavirtaisin ja viihteellisin. Huono puoli on se, ett\u00e4 katsojan tulkittavaksi j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kovin v\u00e4h\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Hyv\u00e4 puoli: kelkasta ei voi pudota.<\/p>\n<p>Makuasia on, kaipaako Moorhead\u2013Benson-elokuvaan Anthony Mackieta, jonka hahmo h\u00f6lisee kuin <strong>Will Smith<\/strong> parhaimmillaan tahi pahimmillaan. Minua nauratti, kun Steve totesi &#8220;the past fucking sucks!&#8221; ja kommentoi kohtaamaansa hahmoa sanoilla &#8220;dick-ass conquistador&#8221;. Useimpia P\u00d6FFin puolilleen myydyss\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 ei naurattanut.<\/p>\n<p>Tekij\u00f6iden vaikutteet ovat selvi\u00e4. <em>True Detectiven<\/em> 1. kauden tapaan <em>Synchronic<\/em> sijoittuu Louisianaan ja k\u00e4sittelee ajan rakennetta. Yhden uhrin sein\u00e4\u00e4n on tussattu teksti &#8220;time is a lie&#8221;. Efektit muistuttavat parin vuoden takaisesta <em>H\u00e4vityksest\u00e4<\/em>. Lopun sentimentaalisemmat osiot ovat silkkaa <em>Interstellaria<\/em>. <em>2001: Avaruusseikkailuakin<\/em> kai on, mutta miss\u00e4p\u00e4 sci-fiss\u00e4 ei olisi.<\/p>\n<blockquote><p>Nerokasta ja totaalisen h\u00f6lm\u00f6\u00e4.<\/p><\/blockquote>\n<p><em>Synchronic<\/em> ei ole t\u00e4ydellinen. Vaikutteiden runsaus saa sen tuntumaan paikoin pastissilta ja juonen logiikassa on selkeit\u00e4 aukkoja. Steve ja Dennis eiv\u00e4t hahmoina saa ihan sellaista syvyytt\u00e4 kuin mit\u00e4 elokuvan lopetus vaatisi. Heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tuntuvat my\u00f6s tapahtuvan kummassa tyhji\u00f6ss\u00e4: haastatteluissa Moorhead ja Benson ovat puhuneet New Orleansista elokuvan sykkiv\u00e4n\u00e4 syd\u00e4men\u00e4, mutta laajoista ulkokuvista huolimatta se tuntuu pienelt\u00e4 ja autiolta, melkein lavasteelta.<\/p>\n<p>Toisaalta\u00a0teknisesti ja kerronnallisesti <em>Synchronic<\/em> on kiistatta iso askel eteenp\u00e4in. Kuvaus (Moorhead) sek\u00e4 leikkaus (Moorhead, Benson, <strong>Michael Felker<\/strong>) ovat ensiluokkaista ja mukana on nokkelia visuaalisia jippoja, jotka eiv\u00e4t tunnu p\u00e4\u00e4lle l\u00e4tk\u00e4istyilt\u00e4. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden v\u00e4lille kirjoitettu (Benson) naljaileva dialogi on riemukasta.<\/p>\n<p>Jossain rinnakkaistodellisuudessa Moorhead ja Benson ovat tehneet saman mit\u00e4 <strong>Rian Johnson\u00a0<\/strong>(<em>Brick<\/em>, <em>Star Wars: The Last Jedi<\/em>). Edenneet pienest\u00e4 isoimpaan mahdolliseen. En tied\u00e4, kiinnostaako kaksikkoa t\u00e4llainen, mutta <em>Synchronic<\/em> on hyv\u00e4 osoitus siit\u00e4, ett\u00e4 he voisivat kunnon rahoituksella saada aikaan hienoja asioita.<\/p>\n<h3>Immortal<\/h3>\n<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"aligncenter size-full wp-image-1545\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/11\/immortal_scrshot_7_main.jpg\" alt=\"\" width=\"1200\" height=\"973\"><\/p>\n<p>Yksi P\u00d6FFin kohokohdista oli\u00a0<strong>Ksenia Okhapkinan<\/strong> <em>Immortal<\/em>, joka palkittiin kes\u00e4ll\u00e4 parhaan dokumentin Grand Prix -palkinnolla Karlovy Varyn elokuvajuhlilla. Kyseess\u00e4 on poikkeuksellisen komea, esteettisesti ehyt ja kylm\u00e4\u00e4v\u00e4 kuvaus ideologiasta, sortavasta yhteiskunnasta ja koneistosta, joka on luotu jyll\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ikuisesti.<\/p>\n<p><em>Immortal<\/em> seuraa tunnin ajan Apatityn kyl\u00e4\u00e4 Murmanskissa Luoteis-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Vuonna 1930 perustettu kyl\u00e4 toimi ty\u00f6leirin\u00e4 Stalinin vastustajille. Stalin kuoli ja gulagin portit avattiin, mutta ihmiset j\u00e4iv\u00e4t. Apatityssa asuu yh\u00e4 kymmeni\u00e4 tuhansia ihmisi\u00e4. Aikuiset ty\u00f6skentelev\u00e4t kaivoksilla ja viett\u00e4v\u00e4t iltansa ryypiskellen. Poikalapsista koulutetaan sotureita, tyt\u00f6ist\u00e4 balettitanssijoita. Kaikkien teht\u00e4v\u00e4 on palvella koneistoa, joka perustuu sankaritarinoihin ja tiukkoihin hierarkioihin.<\/p>\n<p>V\u00e4lill\u00e4 Okhapkina vangitsee palasen rutikuivaa tilannekomiikkaa, kuten tanssitunnilla, jonka \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vaativan opettajan paidassa lukee &#8220;optimism as a lifestyle&#8221;. Usein kuvat ovat vain surkeita: Kun ala-asteik\u00e4iset pojat opettelevat ampumaan pistooleilla, voimat eiv\u00e4t tahdo riitt\u00e4\u00e4 liipaisimen vet\u00e4miseen. Sein\u00e4\u00e4n on spreijattu t\u00e4gi &#8220;good war is better than bad peace&#8221;.<\/p>\n<p>Elokuvassa n\u00e4hdyt ihmiset tuntuvat tietenkin julman systeemin alistamilta, mutta heist\u00e4 kerrotaan kovin v\u00e4h\u00e4n. Kyseess\u00e4 on seurantadokumentti, jossa ihmisi\u00e4 ei haastatella eik\u00e4 heist\u00e4 kerrota mit\u00e4\u00e4n, edes nimi\u00e4. Elokuvan todellinen aihe ei ole niink\u00e4\u00e4n Apatity kuin se isompi vallan koneisto, jonka osasena kyl\u00e4 jatkaa py\u00f6rimist\u00e4\u00e4n keskell\u00e4 ei-mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Kaikki <em>Immortalissa<\/em> on harmaata, kuin ikiroutaan tai menneeseen j\u00e4\u00e4tynytt\u00e4. Kuvissa on jylh\u00e4n tieteisfiktion henke\u00e4. Tarkovski, Carpenter ja Scott olisivat voineet hyvin ottaa vaikutteita Apatityn hyyt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 pakkasmaisemassa louhivista masiinoista, joiden silkka koko tuntuu rikkovan mittakaavan.<\/p>\n<p>Viimeisess\u00e4 kuvassa p\u00e4iv\u00e4kotilapsi makaa s\u00e4ngyss\u00e4 ja toljottaa tyhjyyteen. Paljoa ei n\u00e4y edess\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ohjaaja-k\u00e4sikirjoittajien\u00a0Aaron Moorheadin\u00a0ja Justin Bensonin\u00a0esikoinen\u00a0Resolution\u00a0(2012) teki aikanaan ison vaikutuksen. Se oli pienell\u00e4 rahalla&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[7,354,390,231,232,389],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["televisio-ja-elokuvat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/11\/synchronic-review.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1543"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1543"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1543\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1551,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1543\/revisions\/1551"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1543"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1543"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1543"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}