![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/12\/qt9_r_00167_.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Elokuvavuosi 2019 oli huikean hieno. T\u00e4llaisia subjektiivisia n\u00e4kemyksi\u00e4 ihmisill\u00e4 on tapana elokuvavuodesta ilmaista riippuen siit\u00e4, mit\u00e4 he ovat sattuneet n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja\/tai mitk\u00e4 elokuvat ovat nousseet Oscar-veikkausten k\u00e4rkisijoille.<\/p>\n
Oikeasti jokainen elokuvavuosi on hieno. On hienoa, ett\u00e4 maailmassa tehd\u00e4\u00e4n elokuvia, joista satoja tuodaan Suomen valkokankaille ja tuhansia eri suoratoisto- ja vuokrauspalveluihin. Elokuva on itseisarvoisesti upea asia. Onko parempaa kuin istua tunteja pime\u00e4ss\u00e4 salissa, yksin ja yhdess\u00e4, imeyty\u00e4 muihin maailmoihin ja katsoa niist\u00e4 k\u00e4sin peilikuvaa t\u00e4st\u00e4 meid\u00e4n omastamme? No ei ole.<\/p>\n
Minun elokuvavuoteeni on kuulunut muun muassa kolme n\u00e4yt\u00f6st\u00e4 Once Upon a Time in Hollywoodista<\/em>, The Criterion Channelin kuukausitilaus sek\u00e4 #52FilmsByWomen-haaste<\/a>. Olen kirjoitushetkeen menness\u00e4 katsonut 216 elokuvaa, joista noin 200 pitki\u00e4.<\/p>\n Kokosin alle 20+2 n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni elokuvaa, jotka ovat saaneet ensi-iltansa t\u00e4n\u00e4 vuonna Suomessa tai maailmalla. Osa on n\u00e4hty meill\u00e4 teattereissa, osa on niihin tulossa ja osa on t\u00e4ytynyt katsoa kotitallenteelta tahi suoratoistosta. Listan j\u00e4rjestys on harkittu, mutta ei kiveen hakattu. Suosittelen kaikkia n\u00e4it\u00e4 elokuvia ja niit\u00e4 kymmeni\u00e4 muita vuoden aikana n\u00e4kemi\u00e4ni kiinnostavia, joita en t\u00e4ss\u00e4 syyst\u00e4 tai toisesta nime\u00e4.<\/p>\n Jos haluat seurata katseluitani laajemmin, l\u00f6yd\u00e4t minut Letterboxdista<\/a>. Ja viime vuoden parhaiden elokuvien listan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n p.s. J\u00e4tin Climaxin<\/em> listalta pois, koska n\u00e4in sen jo viime vuonna, vaikkakin vuoden 2018 listan kokoamisen j\u00e4lkeen. Se on viiden t\u00e4hden mestariteos.<\/p>\n Steven Soderbergh<\/strong> ei ole tehnyt perinjuurin t\u00e4ydellist\u00e4 elokuvaa ehk\u00e4 ikin\u00e4, mutta\u00a0kiinnostavia\u00a0<\/em>h\u00e4nen ohjauksensa ovat melkein aina. Kuluneen vuosikymmenen aikana Soderbergh on ohjannut\u00a0\u00e4lykk\u00e4\u00e4n stripparimusikaalin (Magic Mike<\/em>), suoraviivaisen toimintatrillerin (Haywire<\/em>) ja dokumentin n\u00e4yttelij\u00e4 Spalding Graysta<\/strong>\u00a0(And Everything is Going Fine<\/em>). H\u00e4n on j\u00e4\u00e4nyt elokuvista el\u00e4kkeelle, luonut interaktiivisen tv-sarjan (Mosaic<\/em>) ja palannut elokuvien pariin. T\u00e4n\u00e4 vuonna sai ensi-iltansa kaksi Netflix-elokuvaa. High Flying Bird<\/em> on iPhonella kuvattu puhelias draama diileist\u00e4 NBA:n ty\u00f6sulun aikana, The Laundromat<\/em> kertoo Panaman papereista verojaan kiert\u00e4neiden miljon\u00e4\u00e4rien (rooleissa mm. Gary Oldman<\/strong> ja Antonio Banderas<\/strong>) ja tavan talliaisten (Meryl Streep<\/strong>, David Schwimmer<\/strong>) n\u00e4k\u00f6kulmasta. Ensimm\u00e4inen on kiehtova, mutta vain, jos pidit Moneyballia<\/em> yhten\u00e4 vuosikymmenen parhaista elokuvista. J\u00e4lkimm\u00e4inen on onnistunut, mutta vain, jos sied\u00e4t huonoja aksentteja ja nelj\u00e4nnen sein\u00e4n r\u00f6yhke\u00e4\u00e4 rikkomista.<\/p>\n Netflixiss\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=wuBRcfe4bSo]<\/p>\n “Us<\/em>\u00a0on melkein joka mittarilla edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 onnistuneempi teos.\u00a0Se on elokuvallisesti kauniimpi ja hallitumpi, referensseilt\u00e4\u00e4n hienostuneempi ja tematiikaltaan runsaampi”, kirjoitin maaliskuussa. Lue koko teksti t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>. Toisella katselukerralla elokuvan arvo putosi jonkin verran, mutta pid\u00e4n sit\u00e4 silti tavattoman kiinnostavana tapauksena.<\/p>\n Teatteriensi-ilta maaliskuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=hNCmb-4oXJA]<\/p>\n Bait<\/em>\u00a0kertoo kalastajamiehest\u00e4 pieness\u00e4 cornwallilaisessa rannikkokyl\u00e4ss\u00e4. Se k\u00e4sittelee perhesuhteita, yhteis\u00f6j\u00e4, rakkautta ja kalastamista.\u00a0Mark Jenkin<\/strong>\u00a0on tehnyt paljon itse: ohjannut, leikannut, kuvannut ja s\u00e4velt\u00e4nyt musiikit. Sodankyl\u00e4n elokuvajuhlilla kes\u00e4ll\u00e4 Jenkin puhui \u00e4\u00e4niraidan suunnittelusta. Siit\u00e4, kuinka h\u00e4n kerros kerrokselta nappasi elementtej\u00e4 pois ja kasasi niit\u00e4 sitten takaisin.\u00a0Bait<\/em>\u00a0on siis kokeellinen elokuva, mik\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4\/v\u00e4syneess\u00e4 mielentilassa se voi\u00a0 uuvuttaa. Itse vaivuin sen \u00e4\u00e4rell\u00e4 transsiin ja kikattelin hiljaa nerokkaille leikkauksille ja tavalle, jolla kuva ja \u00e4\u00e4ni k\u00e4viv\u00e4t usein riitasointuista viestinvaihtoa.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=eVlPl0SXFiE]<\/p>\n “Ema<\/em>\u00a0juhlistaa hetki\u00e4, jotka ovat silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 ohi. Kuvaaja\u00a0Sergio Armstrong<\/strong>\u00a0taltioi Valparaison arkkitehtuurin ja v\u00e4rit, nuorten tanssiman reggaetonin liikkeen. Leikkaaja\u00a0Sebasti\u00e1n Sep\u00falveda<\/strong>\u00a0pit\u00e4\u00e4 huolen, ettei n\u00e4ihin kuviin j\u00e4\u00e4d\u00e4 asumaan. \u2013 \u2013\u00a0Ema<\/em>\u00a0on samaan aikaan hypertrendik\u00e4s ja 43-vuotiaan ohjaajansa n\u00e4k\u00f6inen. Nuoret pukeutuvat v\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6tt\u00f6m\u00e4sti, tanssivat muodikkaiden lattaribiittien tahtiin.\u00a0Nicolas Jaarin<\/strong>\u00a0elokuvas\u00e4vellys keskustelee upeasti\u00a0Jos\u00e9 Vidalin<\/strong>\u00a0laatimien koreografioiden kanssa”, kirjoitin Tallinnan P\u00d6FFiss\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4ni Emasta<\/em> marraskuussa. Lue koko teksti t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=kPwXkr3F7VU]<\/p>\n “Vox Lux<\/em>\u00a0hengitt\u00e4\u00e4. Se on romuluinen ja pahimmillaan teenn\u00e4inen, mutta ainakin se jaksaa vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4 koko kestonsa ajan. Corbet ei pelk\u00e4\u00e4 kokeilla asioita ep\u00e4onnistumisenkaan uhalla. Arpapeli kannattaa, sill\u00e4 heti Celesten kouluun sijoittuva kylm\u00e4\u00e4v\u00e4 prologi ja sit\u00e4 seuraavat alkutekstit ovat vuoden 2018 kauneinta yhdysvaltalaista elokuvaa. Ne muistuttavat\u00a0Gus van Santin<\/strong>\u00a0Elephantista<\/em>,\u00a0Bertrand Bonellon<\/strong>\u00a0Nocturamasta\u00a0<\/em>ja\u00a0Paul Schraderin<\/strong>\u00a0First Reformedista<\/em>. V\u00e4kivalta pirskahtelee ehk\u00e4 itsetietoisen raisusti, mutta tunnereaktio katsojassa on ehdoton”, kirjoitin Vox Luxista<\/em> maaliskuussa. Lue koko teksti t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=dolxUIZzb3w]<\/p>\n On ihanaa, ett\u00e4 paikallisuus saa kuulua suomalaisessa elokuvassa ihan eri tavalla kuin ennen. En ole asiantuntija, mutta Auroran ja h\u00e4nen l\u00e4hipiirins\u00e4 murre tuntuu tismalleen oikealta, ja Rovaniemi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Rovaniemelt\u00e4 (vaikka osa olikin kuvattu Kemiss\u00e4). Hauska ja \u00e4lyk\u00e4s Aurora on muutenkin virkist\u00e4v\u00e4: alkoholiriippuvaisia nuoria naisia ei olla suomalaisessa elokuvassa juuri n\u00e4hty, ja Chike Ohanwen<\/strong> ei-valkoinen Juha muistuttaa, ett\u00e4 ennakkoluuloja on meill\u00e4 kaikilla. Mimosa Willamo<\/strong> kannattelee ensimm\u00e4isen selke\u00e4n elokuvap\u00e4\u00e4roolinsa suvereenisti.<\/p>\n Teatteriensi-ilta tammikuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=iH_zs9E-LCA]<\/p>\n “Stand up -koomikkona paremmin tunnetun 28-vuotiaan Bo Burnhamin<\/strong> draamadebyytti\u00a0on hurja, popmusiikkia itsevarmasti hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4 ja aikaansa t\u00e4ydellisesti ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 elokuva. Nuoruuskuvaus, joka hakee vertaistaan\u00a0Lady Birdist\u00e4<\/em>,\u00a010 Things I Hate About Yousta<\/em>\u00a0ja\u00a0The Breakfast Clubista<\/em>“, kirjoitin Eighth Gradesta<\/em> maaliskuussa. Lue koko teksti t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=y8lFgF_IjPw]<\/p>\n Pieneen alabamalaiskaupunkiin sijoittuvaa elokuvaa olisi helppo kutsua “kokeelliseksi”, mutta se tuntuisi halventavalta. Koripallovalmentajaksi ja valokuvauksen opettajaksi Hale Countyyn muuttanut RaMell Ross<\/strong> kertoo k\u00f6yh\u00e4st\u00e4 afroamerikkalaisten asuttamasta seudusta ja sen asukkaista runollisella kuvakollaasilla, jonka esteettiset valinnat ja rytmitys kiehtovat. Osa kuvista on klassisempia, osa suorastaan vimmaisia. Hikiset otokset er\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n koripallotreeneist\u00e4 ovat itsess\u00e4\u00e4n mestariteoksia.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=DlOeSyl-zZk]<\/p>\n Noah Baumbach<\/strong> tekee periaatteessa samaa elokuvaa uudelleen. Marriage Storyn<\/em> asetelma on tuttu vaikkapa The Squid and the Whalesta<\/em>: newyorkilainen kulttuuriperhe eroaa ja lasten t\u00e4ytyy valita puolensa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa is\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelee Adam Driver<\/strong>, \u00e4iti\u00e4 Scarlett Johansson<\/strong> ja poikaa Azhy Robertson<\/strong>. Elokuvassa on kyse kertomuksista, joilla nivomme itsemme toisiimme ja pyristelemme my\u00f6hemmin irti. Teema tiivistyy oikeussaliin, jossa osapuolten juristit koettelevat tarinoiden rajoja: kuinka h\u00e4rskisti avioliiton kuopista voi kertoa edist\u00e4\u00e4kseen omaa asiaansa? Kramer vs. Krameriin<\/em> viitataan tietenkin paljon. Baumbach hallitsee j\u00e4nnitteen hauskan ja pohjattoman surullisen v\u00e4lill\u00e4 mestarillisesti. Johansson on osassaan loistava, Driverilla on ainakin kolme showstopperia, jotka voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen In Memoriam -koosteessaan sitten joskus, kun aika n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Netflixiss\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=BHi-a1n8t7M]<\/p>\n “Kyseess\u00e4 ei ole niink\u00e4\u00e4n juonielokuva kuin hiljainen ja hienovarainen tutkielma miesten johtamasta kulttuurista, joka on t\u00e4ynn\u00e4 paradokseja ja kaksinaismoralismeja. Ohjaajan oma kotikyl\u00e4 on otollinen milj\u00f6\u00f6 teeman tarkasteluun. Siell\u00e4 miehet istuvat teell\u00e4 ja puhuvat, naiset pysyv\u00e4t kodeissaan”, kirjoitin Helsingin Sanomiin huhtikuussa<\/a>.<\/p>\n Teatteriensi-ilta huhtikuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=TTwB4dVxZ-M]<\/p>\n “Once Upon a Time in Hollywood<\/em>\u00a0on elokuva, johon haluaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 asumaan”, kirjoitin Helsingin Sanomiin elokuussa. (Lue koko arvio t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.) Olen n\u00e4hnyt Tarantinon uuden elokuvan sittemmin viel\u00e4 kolmannen kerran, ja odotan jo seuraavaa. Se on syd\u00e4mellinen (seksistinen), komea (laahaava), viihdytt\u00e4v\u00e4 (ultrav\u00e4kivaltainen) ja kunnioittava (misogynistinen) suurteos.<\/p>\n Teatteriensi-ilta elokuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=ELeMaP8EPAA]<\/p>\n Nuori elokuvaopiskelija (Honor Swinton Byrne<\/strong>) rakastuu ulkoministeri\u00f6ss\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4\u00e4n mieheen (Tom Burke<\/strong>) 1980-luvun Lontoossa. Nainen on rahaton ja lahjakas, miehell\u00e4 on rahaa ja riippuvuus. Joanna Hoggin<\/strong> pienimuotoinen, hiljainen ja s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti informaatiota annosteleva draama on todellinen helmi ja vuoden parhaita luokkakuvauksia. Byrne ja Burke ovat rooleissaan mielett\u00f6mi\u00e4. Jatko-osa on jo teossa.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=t9Al2nC0vzY]<\/p>\n Under the Silver Lake<\/em> lienee 2010-luvun paras Los Angeles -elokuva. Typerrytt\u00e4v\u00e4n tyylik\u00e4s, viihdytt\u00e4v\u00e4 ja ihanan vinkkurainen neo-noir kertoo varattomasta slackerista (Losin loputtomassa auringossa ruskettunut Andrew Garfield<\/strong>), joka panee, trippailee, haisee pahalta (it\u00e4inen Los Angeles on ilmeisesti t\u00e4ynn\u00e4 haisun\u00e4\u00e4ti\u00e4), vakoilee marilynmaista naapuriaan ja ryhtyy t\u00e4m\u00e4n kadottua salapoliisiksi. Elokuvassa on hyvin v\u00e4h\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 mutta kamalasti syd\u00e4nt\u00e4. Ja yksi parhaista kuulemistani kapitalismisalaliittoteorioista. Elokuva sai Suomessa teatterilevityksen mutta j\u00e4i rikollisen v\u00e4h\u00e4iselle huomiolle. Varmaankin siksi, ett\u00e4 se on tosi outo ja kest\u00e4\u00e4 2,5 tuntia.<\/p>\n Teatteriensi-ilta huhtikuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=mwgUesU1pz4]<\/p>\n Mafiaelokuva, jollaista en tiennyt kaivanneeni. 77-vuotias Martin Scorsese<\/strong> kertoo newyorkilaisista mafiosoista, jotka juonivat, r\u00e4j\u00e4yttelev\u00e4t, kuristavat, ampuvat p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja viruvat sitten py\u00f6r\u00e4tuoleissa n\u00e4m\u00e4 kaikki kamaluudet harteillaan \u2013 ja pakottaa katsojan virumaan mukana. The Irishmanin<\/em> poikkeuksellinen kesto (kolme ja puoli tuntia) on kerronnallisesti perusteltu. Rytmitys on suorastaan nerokas. Kaksi tuntia poljetaan aikalaisjatsin tahtiin eteenp\u00e4in, kunnes elokuvan dramaattinen kliimaksi painaa jarrua ja leikkaa musiikin kokonaan pois. On aika huikeaa, kuinka paljon Scorsese tuntuu yh\u00e4 nauttivan elokuvien tekemisest\u00e4. Ja kuinka paljon h\u00e4n saa irti Robert DeNirosta<\/strong>!<\/p>\n Netflixiss\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=WHXxVmeGQUc]<\/p>\n The Lighthouse<\/em> on saanut Suomessa reilussa kuukaudessa yli 15 000 katsojaa. Se on valtava luku, kun otetaan huomioon, mit\u00e4 elokuva on: surrealistinen, mustavalkoinen, 35-milliselle filmille 1.19:1-kuvasuhteella kuvattu painajainen, jossa Willem Dafoen<\/strong> ja Robert Pattinsonin<\/strong> n\u00e4yttelem\u00e4t majakanvartijat juovat, haisevat, painivat, tanssivat, masturboivat ja ly\u00f6v\u00e4t lokkeja. Majakan valo vet\u00e4\u00e4 molempia puoleensa, merest\u00e4 nousee rapuja ja jotain kovin karmivaa. The Witchin<\/em> ohjaajan uutuus her\u00e4tti Cannesissa kuohuntaa ja syyst\u00e4. Kyseess\u00e4 on poikkeuksellinen taidonn\u00e4yte, joka loihtii pienist\u00e4 elementeist\u00e4 jotain kokoaan paljon isompaa.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=Hyag7lR8CPA]<\/p>\n Teatteriensi-ilta marraskuussa.<\/p>\n Monos<\/em> on vuoden vangitsevimpia elokuvia. Se kertoo teineist\u00e4 kootusta armeijasta, joka k\u00e4y yksin\u00e4ist\u00e4 sotaa viidakon siimeksess\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 vankinaan yhdysvaltalaista l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 (Julianne Nicholson<\/strong>), josta ei kerrota edes nime\u00e4. Maantieteellisesti ollaan jossain p\u00e4in Etel\u00e4-Amerikkaa. Keski\u00f6ss\u00e4 on kidnappaus, mutta tapahtumia kiinnostavampaa on se, miten kamaliin tekoihin kykenev\u00e4t lapset on ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 ehdollistettu ja mit\u00e4 kaikkea he joutuvat kokemaan. Asetelma tuo tietenkin mieleen K\u00e4rp\u00e4sten herran<\/em>, pulssia nostattava toiminta taas on kaikkea sit\u00e4 mit\u00e4 executive-tuottajana toimineen J. C. Chandorin<\/strong> Triple Frontierin<\/em> piti tarjota. “Ilmestyskirja. Nyt<\/em> sieniss\u00e4”, kuvaili The Guardianin<\/em> Peter Bradshaw<\/strong> Monosta<\/em>. Jetsulleen.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=disclpVzoMQ]<\/p>\n On aika saavutus kanavoida Kubrickia, Tarkovskia, Carpenteria sek\u00e4 Scottia ja saada kokonaisuus silti tuntumaan omaleimaiselta. Claire Denis’n<\/strong> uutuus on vuoden paras tieteiselokuva ja hyv\u00e4 muistutus siit\u00e4, ettei avaruuselokuvan tarvitse noudattaa mit\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ollakseen uskottava. Eik\u00e4 varsinkaan sellaista s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4, joka kielt\u00e4\u00e4 kohtaukset, joissa Robert Pattinson<\/strong> ja Andr\u00e9 3000<\/strong> puutarhoivat ja juttelevat hullun tohtorin (Juliette Binoche<\/strong>) k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 panolaatikosta. Sellaisia kohtauksia tarvitaan maailmaan enemm\u00e4nkin.<\/p>\n Ei teatterilevityst\u00e4.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=AtOwfo1ypOw]<\/p>\n Toisella katselukerralla tajusin, kuinka hauskasta elokuvasta on kyse. Midsommar<\/em> on komedia jenkkikarikatyyreista, jotka matkaavat lihapullastripparien luvattuun maahan, Ruotsiin, ja p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t kultin tuhoamiksi. Siin\u00e4 miss\u00e4 Ari Asterin<\/strong> esikoisohjaus Hereditary<\/em> kompressoi tapahtumat h\u00e4myisiin taloihin, Midsommar<\/em> haahuilee ikuisessa auringonpaisteessa (elokuvan ainut miinus on se, ettei valo n\u00e4yt\u00e4 pohjoisen y\u00f6tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 y\u00f6lt\u00e4 \u2013\u00a0Midsommar<\/em> kuvattiin Unkarissa). Se on houreuni, josta ei her\u00e4\u00e4, vaikka kuinka nipistelisi. Kompromissiton (no, melkein: Aster julkaisi my\u00f6hemmin kes\u00e4ll\u00e4 pidemm\u00e4n director’s cutin) mestariteos, jollaisia n\u00e4hd\u00e4\u00e4n laajassa teatterilevityksess\u00e4 hyvin harvoin.<\/p>\n Teatteriensi-ilta hein\u00e4kuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=1Vnghdsjmd0]<\/p>\n Herkk\u00e4, sensuelli ja emotionaalisesti t\u00e4ysin rikki pist\u00e4v\u00e4 rakkaustarina 1970-luvun Harlemista. Typer\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 on verrata Moonlightiin<\/em>, mutta Jenkins ottaa t\u00e4ss\u00e4 monella tapaa viel\u00e4 ison askeleen eteenp\u00e4in elokuvantekij\u00e4n\u00e4. Intiimit, herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kasvojen mikroeleet vangitsevat l\u00e4hikuvat ja Nicholas Britellin<\/strong> musiikki tuottavat jotain taianomaista. Regina King<\/strong> on sivuosassaan huima, Brian Tyree Henry<\/strong> varastaa shown yhden kohtauksen ajaksi t\u00e4ysin.<\/p>\n Teatteriensi-ilta helmikuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=CQXSforT_qQ]<\/p>\n \u201dGirlhoodin<\/em>\u00a0(2014) ohjanneen\u00a0C\u00e9line Sciamman<\/strong>\u00a0uusi draamaelokuva\u00a0Portrait of a Lady on Fire<\/em>\u00a0on jumalaisen kaunis kertomus katseesta, kielloista, pelosta ja rakkaudesta\u201d, kirjoitin toukokuussa elokuvasta, joka on parasta t\u00e4n\u00e4 vuonna n\u00e4kem\u00e4\u00e4ni. Lue koko teksti\u00a0t\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/a>.<\/p>\n Teatteriensi-ilta joulukuussa 2019.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=R-fQPTwma9o]<\/p>\n \u00c4lyk\u00e4s, hauska ja hurjan viihdytt\u00e4v\u00e4 luokkasatiiritrilleri. Kuin vertikaalinen versio Bongin muutaman vuoden takaisesta\u00a0Snowpiercerist\u00e4<\/em>. Tematiikka tuo mieleen\u00a0Jordan Peelen<\/strong>\u00a0Usin<\/em>, joka kysyi aiemmin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, voiko luokkahierarkiassa edet\u00e4 huijaamalla (lue t\u00e4\u00e4lt\u00e4 kirjoitukseni elokuvasta<\/a>).\u00a0Parasite<\/em>\u00a0on tietyilt\u00e4 elementeilt\u00e4\u00e4n varsin korealainen, mutta sen isot kysymykset resonoivat katsojissa ymp\u00e4ri maailman. Elokuva tekee monta hurjaa u-k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 k\u00e4sitelless\u00e4\u00e4n yhteiskuntaluokkia ja niiden v\u00e4list\u00e4 liikkuvuutta \u2013 tai sen mahdottomuutta. Bong kuljettaa monipolvista tarinaansa suorastaan h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n varmalla otteella. Visuaalisesti elokuva on rikas ja huoliteltu. Mestarin ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n Teatteriensi-ilta tammikuussa 2020.<\/p>\n [youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=5xH0HfJHsaY]<\/p>\n Muita hyvi\u00e4 n\u00e4kemi\u00e4ni ovat muun muassa Koirat eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 housuja<\/em>, A Hidden Life<\/em>,\u00a0Avengers: Endgame<\/em>,\u00a0Bacurau<\/i>, Immortal<\/em>, Atlantics<\/em>, Tottumiskysymys<\/em>, The Nightingale<\/em>, K\u00e4rsimys ja kunnia<\/em>, Don’t Be a Dick About It<\/em>, Lux Aeterna<\/em>, Deerskin<\/em>, Midnight Family<\/em>, Koko-di Koko-da<\/em> ja The Report<\/em>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Elokuvavuosi 2019 oli huikean hieno. T\u00e4llaisia subjektiivisia n\u00e4kemyksi\u00e4 ihmisill\u00e4 on tapana elokuvavuodesta…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[3,346,179,336],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":"kulttuuri","themes":["televisio-ja-elokuvat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2019\/12\/qt9_r_00167_.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1552"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1552"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1552\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1561,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1552\/revisions\/1561"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1552"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1552"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1552"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}BONUS: Steven Soderbergh: The Laundromat & High Flying Bird<\/h3>\n
20. Jordan Peele: Us<\/h3>\n
19. Mark Jenkin: Bait<\/h3>\n
18. Pablo Larra\u00edn: Ema<\/h3>\n
17. Brady Corbet: Vox Lux<\/h3>\n
16. Miia Tervo: Aurora<\/h3>\n
15. Bo Burnham: Eighth Grade<\/h3>\n
14. RaMell Ross: Hale County This Morning, This Evening<\/h3>\n
13. Noah Baumbach: Marriage Story<\/h3>\n
12. Jafar Panahi: Kolme naista<\/h3>\n
11. Quentin Tarantino: Once Upon a Time in Hollywood<\/h3>\n
10. Joanna Hogg: The Souvenir<\/h3>\n
9. David Robert Mitchell: Under the Silver Lake<\/h3>\n
8. Martin Scorsese: The Irishman<\/h3>\n
7. Robert Eggers: The Lighthouse<\/h3>\n
6. Alejandro Landes: Monos<\/h3>\n
5.\u00a0Claire Denis: High Life<\/h3>\n
4. Midsommar<\/h3>\n
3. Barry Jenkins: If Beale Street Could Talk<\/h3>\n
2.\u00a0Celine Sciamma: Nuoren naisen muotokuva<\/h3>\n
1. Bong Joon-ho: Parasite<\/h3>\n