{"id":1591,"date":"2021-12-30T11:49:36","date_gmt":"2021-12-30T09:49:36","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/?p=1591"},"modified":"2021-12-30T12:05:03","modified_gmt":"2021-12-30T10:05:03","slug":"vuoden-2021-parhaat-elokuvat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/vuoden-2021-parhaat-elokuvat\/","title":{"rendered":"Vuoden 2021 parhaat elokuvat"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Taas on yksi elokuvavuosi taputeltu. Toisaalta t\u00e4n\u00e4 vuonna palattiin normaaliin (tervetuloa Cannes ja Marvelin miljardituotot<\/a>!), toisaalta ei ollenkaan. Koronapandemia teki elokuvien levitt\u00e4misest\u00e4 yh\u00e4 ep\u00e4kiitollista puuhaa. Kirjoitushetkell\u00e4 elokuvateatterit on p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla taas suljettu, ja moni ensi-ilta siirretty hamaan tulevaisuuteen. Teppo Airaksisen<\/strong> jenkkikomedian Supercool<\/em>\u00a0piti tulla loppuvuodesta 2020, nyt ensi-ilta on alustavasti helmikuussa 2022.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4t\u00f6iden vuoksi katsoin t\u00e4n\u00e4 vuonna aiempaa v\u00e4hemm\u00e4n elokuvia (n. 250), ja koska en p\u00e4\u00e4ssyt paikan p\u00e4\u00e4lle Cannesiin tai Venetsian elokuvajuhlille, on monta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 nimikett\u00e4 viel\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Odotan erityisesti Ry\u00fbsuke Hamaguchin<\/strong> filmitroikaa: Berlinalessa debytoinutta G\u00fbzen to s\u00f4z\u00f4a<\/em> (Wheel of Fortune and Fantasy<\/em>) ja Cannesiin tuotua Doraibu mai k\u00e2ta<\/em> (Drive My Car<\/em>) sek\u00e4 Kiyoshi Kurosawan<\/strong> ohjaamaa ja yhdess\u00e4 Hamaguchin kanssa kirjoittamaa, Venetsiassa palkittua Supai no tsumaa<\/em> (Wife of a Spy<\/em>).<\/p>\n

Kun katson listaani ja muutamaa sielt\u00e4 karsiutunutta nimikett\u00e4, tekee mieli sanoa, ett\u00e4 elokuva voi aika hyvin (lol). Teattereihin tuotiin pandemian keskell\u00e4kin haastavaa ja kunnianhimoista arthouse-elokuvaa (kuten Paul Verhoevenin<\/strong> mahtava Benedetta<\/em> ja Julia Ducournaun<\/strong> ristiriitainen Titane<\/em> \u2013 j\u00e4lkimm\u00e4inen saa enskarinsa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022), ja isot ohjaajanimet ottivat muiden rahoilla riskej\u00e4. The Matrix Resurrections<\/em> ja House of Gucci<\/em> olivat vuoden ilahduttavimpia teatterikokemuksia.<\/p>\n

Hienoja kotimaisiakin n\u00e4htiin. Kaksi niist\u00e4 ylsi listalleni, kolmas ei ihan.<\/p>\n

Muutamia keskeiselt\u00e4 tuntuvia elokuvia, joita en viel\u00e4 ole n\u00e4hnyt: Memoria<\/em>, Quo vadis, Aida?<\/em>, West Side Story<\/em>, Bergman Island<\/em>, A Glitch in the Matrix<\/em>, No Sudden Move<\/em>, Venom: Let There Be Carnage<\/em>, All Light, Everywhere<\/em> ja koko liuta elokuvia, joita ei Suomessa ole esitetty.<\/p>\n

Alla on mielest\u00e4ni vuoden 20 parasta elokuvaa sek\u00e4 muutama bonusmaininta. Kaikki t\u00e4hdet l\u00f6ytyv\u00e4t Letterboxdin puolelta<\/a>.<\/p>\n

<\/h2>\n

BONUKSET:<\/h2>\n

David Prior: The Empty Man<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: David Priorin<\/strong> pitk\u00e4 esikoiselokuva The Empty Man<\/em> n\u00f6k\u00f6tti vuosia valmiina studion holveissa, ennen kuin se julkaistiin keskelle koronapandemiaa. Yleens\u00e4 panttaus on merkki huonoudesta, nyt pikemminkin outoudesta. Miten t\u00e4llaista voi markkinoida? Elokuvassa el\u00e4m\u00e4n potkima ex-kytt\u00e4 (James Badge Dale<\/strong>) selvitt\u00e4\u00e4 tapausta, jossa nuorten manaama “tyhj\u00e4 mies” vaikuttaa olevan totta. Slender Manin<\/em> kaltaisen kummitustarinan sijaan kyse on jostain isommasta. Spoilata en halua, enk\u00e4 oikein voikaan, koska paljon j\u00e4i tajuamatta. The Empty Man<\/em> ei ole omaper\u00e4inen mestariteos, vaan kiinnostava ja kunnianhimoinen kokeilu. 137 minuutin aikana kirjoitin yl\u00f6s muun muassa seuraavat referenssit: Candy Man<\/em>, Ring<\/em>, Kuudes aisti<\/em>, Cure for Wellness<\/em>, The Wicker Man<\/em>, The Ritual<\/em>, Get Out<\/em> ja Us<\/em>.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=tk6u9X1bW30]<\/p>\n

Lana Wachowski: The Matrix Resurrections<\/h3>\n

Konteksti selitt\u00e4\u00e4 osin nautintoa, jonka Matrix-sarjan nelj\u00e4nnest\u00e4 osasta sain. Olin muutamaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aiemmin n\u00e4hnyt Spider-Man: No Way Homen<\/em>, joka eteni kuin rumalla CGI:ll\u00e4 kuvitettu versio Disneyn johtoryhm\u00e4n kokousp\u00f6yt\u00e4kirjasta. Katselukokemus oli kyynist\u00e4v\u00e4. The Matrix Resurrectionsissa<\/em> kyynisyys on itse tekstiss\u00e4. Se on metakomedia, joka soimaa Hollywoodin jatko-osa-ajattelua ja Matrix-faneja, jotka janoavat elokuviltaan bullet timea ja teknoeksistentialismia. Ensimm\u00e4inen tunti on melkein uskomaton \u2013 Warner maksoi 200 miljoonaa dollaria t\u00e4st\u00e4<\/em>?! J\u00e4lkimm\u00e4inen puolisko on t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pieni pettymys: huonosti ohjattua (!) toimintaa ja loppu, joka voisi hyvin pedata uusia jatko-osia.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=9ix7TUGVYIo]<\/p>\n

<\/h3>\n

Ridley Scott: House of Gucci & The Last Duel<\/h3>\n

Ollapa 84 vuotta ja julkaista kaksi eeppist\u00e4 elokuvaa muutaman kuukauden v\u00e4lein. The Last Duel<\/em> on raiskauksen ymp\u00e4rille sommiteltu 1300-luvun Ranskaan sijoittuva Rashomon<\/em>-mukaelma, House of Gucci<\/em> taas muotitalon vesan naivaa Patrizia Reggiania<\/strong> (Lady Gaga<\/strong>) kasarilta ys\u00e4rille seuraava true crime -draama. Molemmat ovat isoja, paikoin l\u00f6ysi\u00e4 ja paikoin mestarillisia teoksia. Molemmissa on my\u00f6s vahvoja tyylivalintoja. The Last Duel<\/em> on leukapartojen juhlaa, mink\u00e4 lis\u00e4ksi Ben Affleck<\/strong> tulkitsee freddurstmaista kreivi\u00e4 erikoisella bostoninbrittil\u00e4isell\u00e4 aksentilla. House of Guccissa<\/em> on hidastuksia, mustavalkokuvaa, George Michaelia<\/strong> ja ihan Super Mariona vetelev\u00e4 Jared Leto<\/strong>. Molemmissa on my\u00f6s hurjan hienot naishahmot: Jodie Comer<\/strong> pit\u00e4\u00e4 The Last Duelin<\/em> aina kiinnostavana, Lady Gaga<\/strong> taas ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 House of Guccin<\/em> camp-tyylin t\u00e4ydellisesti ja ansaitsisi roolistaan Oscarin.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=pGi3Bgn7U5U]<\/p>\n

<\/h2>\n

VUODEN PARHAAT:<\/h2>\n

20. Julia Ducournau: Titane<\/h3>\n

En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4, onko Julia Ducournaun<\/strong> Cannes-voittaja varsinaisesti hyv\u00e4 elokuva. Juonta on ollut hauskaa selitt\u00e4\u00e4 kavereille: tytt\u00f6 joutuu auto-onnettomuuteen, saa p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ter\u00e4slaatan, alkaa himoita menopelej\u00e4, murhaa ihmisi\u00e4 hiuspiikill\u00e4\u00e4n ja tulee raskaaksi auton\u00e4yttelyn amerikanraudalle \u2013 ja sitten alkaa tapahtua. Ducournau astuu samaan miinaan kuin Jordan Peele<\/strong> pari vuotta aiemmin: Ensimm\u00e4inen elokuva on kirkas ja hallittu yhden idean elokuva (Raw<\/em> ja Get Out<\/em>). Seuraavan kohdalla k\u00e4det ovat olleet vapaat, ja elokuvassa on siksi kaikki mahdolliset ideat, ajatukset ja havainnot (Us<\/em> ja Titane<\/em>). Lopputulos on liikaa kaikkea, mutta haittaako se?<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=Q5_w2W5G9OM]<\/p>\n

<\/h3>\n

19. James Wan: Malignant<\/h3>\n

Onkohan t\u00e4ss\u00e4 vuoden aliarvostetuin kauhuelokuva? Tietyiss\u00e4 piireiss\u00e4 ainakin. Hesarissa Juho Typp\u00f6<\/strong> l\u00f6i Malignantille kaksi t\u00e4hte\u00e4 eik\u00e4 edes yritt\u00e4nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 tehtyj\u00e4 valintoja. Typp\u00f6 kuvaili elokuvaa my\u00f6s tahattoman huvittavaksi, mik\u00e4 on kummasti sanottu, koska kaikki Malignantissa<\/em> tuntuu t\u00e4ysin tarkoitukselliselta. Elokuva n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 usein halvalta ja “huonolta”, toki, mutta pit\u00e4isik\u00f6 meid\u00e4n uskoa, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset The Conjuringit<\/em>, Fast & Furious 7:n<\/em> ja Aquamanin<\/em> ohjannut Wan on yht\u00e4kki\u00e4 hukannut taitonsa? Malignant<\/em> on sivistyneen kauhufanaatikon rakkauskirje italialaiselle giallo-kauhulle. Elementtej\u00e4 on my\u00f6s Saw’n<\/em> kidutuspornosta (Wan ohjasi ensimm\u00e4isen Saw’n<\/em>), NCIS:n<\/em> ja CSI:n<\/em> kaltaisista kytt\u00e4sarjoista ja P\u00e4ivien viem\u00e4\u00e4<\/em> -tason saippuaoopperoista. Juoni on \u00fcberkreisi, eik\u00e4 siit\u00e4 kannata paljastaa mit\u00e4\u00e4n. Laskelmoitujen franchise-tuotteiden aikakaudella on ilo n\u00e4hd\u00e4 valkokankailla t\u00e4llaista t\u00e4ysin omistautunutta sekoilua.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=Gczt0fhawDs]<\/p>\n

<\/h3>\n

18. Miranda July: Kajillionaire<\/h3>\n

Harvakseltaan elokuvia ohjaavan Julyn kolmas pitk\u00e4 elokuva seuraa v\u00e4h\u00e4n samanlaista yhteiskunnan marginaalissa el\u00e4v\u00e4\u00e4 perhett\u00e4 kuin Hirokazu Kore-edan<\/strong> Shoplifters<\/em> ja Bong Joon-hon<\/strong> Parasite<\/em>. Vanhemmat (Richard Jenkins<\/strong> & Debra Winger<\/strong>) ja aikuinen tyt\u00e4r (Evan Rachel Wood<\/strong>) asuvat nuhjuisessa toimistorakennuksessa ja el\u00e4v\u00e4t varastetuilla postipaketeilla sek\u00e4 lahjakorttihuijauksilla, koska ty\u00f6nteko ei kiinnosta. Oravanpy\u00f6r\u00e4n- ja rahanvastaisuus on johtanut siihen, ett\u00e4 raha \u2013 tai sen puute \u2013 hallitsee oikeastaan ihan kaikkea. Kajillionaire<\/em> on \u00e4lyk\u00e4s komedia, jolle enemm\u00e4nkin ny\u00f6kyttelee kuin nauraa.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=xiMPCevu8Wk]<\/p>\n

<\/h3>\n

17. Florian Zeller: Is\u00e4<\/h3>\n

Yhden n\u00e4yt\u00f6ksen elokuva, joka liikkuu kaikkiin suuntiin, laajenee ja luhistuu, kerrostaa aikajanoja kuin surullinen yhden asunnon versio Inceptionista<\/em>. Alzheimeria sairastavan l\u00e4heiselle Is\u00e4<\/em> voi olla liiankin raastava kokemus, niin tarkasti se kuvaa hidasta kuolemaa sek\u00e4 potilaan ett\u00e4 omaisten n\u00e4k\u00f6kulmista. Anthony Hopkinsin<\/strong> roolisuoritus on ilmi\u00f6m\u00e4inen.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=4TZb7YfK-JI]<\/p>\n

<\/h3>\n

16. Hannaleena Hauru: Fucking with Nobody<\/h3>\n

Hannaleena Haurun<\/strong> toinen pitk\u00e4 valkokangaselokuva on hyvin meta, mutta ei ollenkaan \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tai itseriittoisella tavalla. Hauru tekee nokkelia havaintoja sukupuolirooleista, sosiaalisesta mediasta, elokuva-alasta ja aika spesifeist\u00e4 suomalaisen kulttuuriskenen kulmauksista. Elokuvallisesti olisin ollut avoin enemm\u00e4llekin kokeilulle, mutta eip\u00e4 t\u00e4t\u00e4 t\u00e4llaisenakaan voi kovin perinteisen\u00e4 kokoillan elokuvana pit\u00e4\u00e4. Olen iloinen, ettei Hauru l\u00e4htenyt taloudellisesti flopanneen Lauri M\u00e4ntyvaaran tuuheet ripset<\/em> -komedian j\u00e4lkeen tekem\u00e4\u00e4n lasten elokuvaa, vaikka kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4kemyksens\u00e4 Risto R\u00e4pp\u00e4\u00e4j\u00e4st\u00e4 kiinnostaisi.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=G51Ldrv8b0M]<\/p>\n

<\/h3>\n

15. Chlo\u00e9 Zhao: Nomadland<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: Voimala lopettaa toimintansa ja kokonainen kyl\u00e4 Nevadassa joutuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n uusia t\u00f6it\u00e4. Yksi heist\u00e4 on Frances McDormandin<\/strong> n\u00e4yttelem\u00e4 Fern, joka on menett\u00e4nyt miehens\u00e4 sairaudelle, el\u00e4\u00e4 asuntovaunussa ja ty\u00f6skentelee Amazonin varastolla keikkaty\u00f6l\u00e4isen\u00e4. Kollegan suosituksesta Fern matkaa etel\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6lliselle asuntovaunualueelle, jota johtaa tosiel\u00e4m\u00e4n nomadi Bob Wells<\/strong>, mutta yhteis\u00f6\u00f6n asettuminen ja ihmisiin kiinnittyminen tuntuu vaikealta. Nomadland<\/em> on suurenmoinen kuvaus vapaudesta, l\u00e4heisyydest\u00e4 ja kapitalismista. Jotkut ovat ihmetelleet, miksei Amazonin kaltaisia hirvi\u00f6yrityksi\u00e4 panna tiukemmalle, mutta siin\u00e4 miss\u00e4 Ken Loachin<\/strong> keikkaty\u00f6l\u00e4iskuvaus Kiitos tilauksestasi<\/em> (2019) oli raastavaa tendenssielokuvaa, Chlo\u00e9 Zhaon<\/strong> fokus on yht\u00e4 kapitalismin oiretta isommissa kysymyksiss\u00e4. Lopputulos on v\u00e4h\u00e4n Zhaon edellist\u00e4, meill\u00e4kin teattereissa py\u00f6rinytt\u00e4 The Rideria<\/em> sentimentaalisempi, mutta ihan yht\u00e4 vaikuttava.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=6sxCFZ8_d84]<\/p>\n

<\/h3>\n

14. David Lowery: The Green Knight<\/h3>\n

Loweryn kertomus nuoresta kiimaisesta ritarista (Dev Patel<\/strong>), joka matkaa kohti omaa teloitustaan, on syksyn kahdesta ritarielokuvasta vakuuttavampi. 1300-luvun ritarirunoelmaan perustuva The Green Knight<\/em> on huuruinen kertomus valinnoista, tarinoista, kohtalosta, sankaruudesta, petollisista noidista ja myrkkysienist\u00e4. Viimeisist\u00e4 15 minuutista on kohkattu paljon, mutta taikaa on elokuvassa joka puolella Andrew Droz Palermon<\/strong> kameraty\u00f6skentelyst\u00e4 erikoistehosteisiin (vain CGI-kettu v\u00e4h\u00e4n t\u00f6kkii) ja Dev Patelin roolisuoritukseen. Erityismaininta leikkaukselle, joka meni ilmeisesti pandemian isketty\u00e4 kokonaan uusiksi.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=sS6ksY8xWCY]<\/p>\n

<\/h3>\n

13. Andrei Kont\u0161alovski: Dear Comrades!<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: Tehtaan ty\u00f6ntekij\u00e4t ryhtyv\u00e4t lakkoon Novot\u0161erkasskin kaupungissa Lounais-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 1962. Armeija ja KGB tukahduttavat mellakat v\u00e4kivalloin, kymmeni\u00e4 kuolee tarkka-ampujan luoteihin. KGB rahtaa valtaosan ruumiista muovis\u00e4keiss\u00e4 pois kaupungista ja k\u00e4tkee ne vanhoihin hautoihin. Yhdess\u00e4 s\u00e4keist\u00e4 saattaa olla kaupunginhallituksen ty\u00f6ntekij\u00e4n ja puolueen vankkumattoman j\u00e4senen Ljudmilan (Julia Visotskaja<\/strong>) tyt\u00e4r, jota kiinnostavat ihmisoikeudet ja demokratia. Ljudmila ryhtyy k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi neuvostokoneiston eri kerroksia selvitt\u00e4\u00e4kseen tytt\u00e4rens\u00e4 kohtalon. Pitk\u00e4n uran tehneen Andrei Kont\u0161alovskin<\/strong> Dear Comrades!<\/em> kertoo todellisesta historiallisesta tapahtumasta kliinisell\u00e4 ja kriittisell\u00e4 otteella. J\u00e4hme\u00e4t, huolella valaistut mustavalkokuvat ja ahdas 4:3-kuvasuhde tuovat elokuvaan dokumentin ja arkistomateriaalin s\u00e4vyj\u00e4. Visotskaja, jonka hahmo joutuu kyseenalaistamaan uskoaan ja uskollisuutaan Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, on p\u00e4\u00e4osassa ilmestys.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=XdBp0KktXpk]<\/p>\n

<\/h3>\n

12. Lance Oppenheim: Some Kind of Heaven<\/h3>\n

Oppitunti kaikille dokumentaristeille: viet\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti aikaa seniorikyl\u00e4ss\u00e4 Floridassa, ja l\u00f6yd\u00e4t tarinan 47 vuotta avioliitossa el\u00e4neest\u00e4 miehest\u00e4, joka trippailee menem\u00e4\u00e4n, t\u00f6rm\u00e4ilee golfk\u00e4rryll\u00e4 munasillaan sprinklereihin, j\u00e4\u00e4 kiinni kannabiksen ja kokaiinin hallussapidosta ja puolustaa sitten itse\u00e4\u00e4n oikeudessa vaimon h\u00e4vetess\u00e4. Kuplissa el\u00e4vist\u00e4 ihmisist\u00e4 kiinnostuneen Lance Oppenheimin<\/strong> elokuva on hauska ja traaginen potretti yhteis\u00f6st\u00e4, jossa viihty\u00e4kseen t\u00e4ytyy uskoa, ettei sateenkaaren p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ole golf-ratoja ja buffetruokailua kummempaa.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=BHVTQjSGjHU]<\/p>\n

<\/h3>\n

11. Spike Lee: David Byrne’s American Utopia<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: Vilpitt\u00f6myys-sanan kohdalle voisi sanakirjassa painaa David Byrnen<\/strong> kuvan. Talking Heads -yhtyeen keulahahmo huokuu vilpit\u00f6nt\u00e4 uteliaisuutta maailmaa kohtaan. T\u00e4llaisia tyyppej\u00e4 haluan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni aina. American Utopia<\/em> -albumin (2018) kiertueesta Broadway-musikaaliksi kehittynyt, Spike Leen<\/strong> elokuvaksi dokumentoima spektaakkeli juhlistaa ihmist\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n kyky\u00e4 muutokseen. Konteksti on presidentinvaaleihin valmistautuva Yhdysvallat, jota rasismi ja v\u00e4kivalta repiv\u00e4t kahtia. Opetus on t\u00e4m\u00e4: aivojemme synapsit v\u00e4henev\u00e4t ik\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6t\u00e4, mutta voimme paikata vajetta muodostamalla yhteyksi\u00e4 toisiin ihmisiin. Esityksen katsominen on korona-ajassa katkeransuloista. T\u00e4llaista kollektiivista hurmosta emme p\u00e4\u00e4se viel\u00e4 hetkeen turvallisesti kokemaan.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=lg4hcgtjDPc]<\/p>\n

<\/h3>\n

10. Magnus von Horn: Sweat<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: Ruotsalaisen Magnus von Hornin<\/strong> upea kakkoselokuva k\u00e4sittelee sosiaalista mediaa, huomiotaloutta, kapitalismia sek\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 seuraavia yksin\u00e4isyyden ja tyhjyyden tunteita ter\u00e4v\u00e4sti ja kyynisesti. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on puolalainen fitness-vaikuttaja Sylwia (Magdalena Kolesnik<\/strong>), joka on tehnyt kehostaan ja kasvoistaan ammatin. Keskeinen kontrasti tehd\u00e4\u00e4n selviksi heti: avauskohtaus on kiihke\u00e4 jumppasessio kymmenille Sylwiaa palvoville ihmisille, mutta sen j\u00e4lkeen influensseri viett\u00e4\u00e4 aikaa l\u00e4hinn\u00e4 yksin tai pienen koiransa kanssa. Arki rullaa Instagramin, liikunnan ja br\u00e4ndiyhteist\u00f6iden keh\u00e4rataa. Puleeratun pinnan alla Sylwia k\u00e4rsii, ja kun kotitalon etupihalle parkkeeraa stalkkeri, alkaa somet\u00e4hden olemus rakoilla. Von Horn kysyy elokuvallaan, onko someajassa kaikki kaupan. H\u00e4n petaa \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti suurta emotionaalisesti palkitsevaa finaalia, ja vet\u00e4\u00e4 lopuksi viel\u00e4 kerran maton katsojan alta.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=aRBdroodQbg]<\/p>\n

<\/h3>\n

9. Thomas Vinterberg: Yhdet viel\u00e4<\/h3>\n

Olenkohan nauranut t\u00e4n\u00e4 vuonna yhdellek\u00e4\u00e4n elokuvakohtaukselle niin paljon kuin sille, jossa Martin (Mads Mikkelsen<\/strong>) ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t k\u00e4nniss\u00e4 kalakaupoille? Thomas Vinterbergin<\/strong> Oscar-palkittu draamakomedia k\u00e4sittelee yleisinhimillisi\u00e4 teemoja, kuten yksin\u00e4isyytt\u00e4, maskuliinisuutta, ik\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 ja surua, mutta tuntuu my\u00f6s osuvalta kuvaukselta tanskalaisesta juomakulttuurista. Se on hauska, synkk\u00e4 ja lopulta voimaannuttavakin elokuva, jonka ankkurina toimivat Mads Mikkelsen ahavoituneet kasvot.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=bj8Jmz_srDg]<\/p>\n

<\/h3>\n

8. Janicza Bravo: Zola<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: Er\u00e4s amerikkalaiskriitikko sanoi, ett\u00e4 jos silm\u00e4t laittaa elokuvateatterissa kiinni, voi Zolasta<\/em> kuulla internetin. K\u00e4y j\u00e4rkeen, koska ohjaaja \u200b\u200bJanicza Bravon<\/strong> ja Jeremy O. Harrisin<\/strong> k\u00e4sikirjoittama elokuva perustuu twiittiketjuun ja sen pohjalta kirjoitettuun lehtiartikkeliin. Iso osa repliikeist\u00e4 on otettu suoraan Aziah “Zola” Kingin<\/strong> viesteist\u00e4, jotka kertaavat kahden stripparin kreisin viikonloppumatkan Floridaan. Zola (Taylour Paige<\/strong>) luulee l\u00e4hteneens\u00e4 tanssimaan, mutta Stefanilla (Riley Keough<\/strong>) onkin mukanaan h\u00e4nen pahasuinen parittajansa (Colman Domingo<\/strong>), joka yritt\u00e4\u00e4 v\u00e4rv\u00e4t\u00e4 Zolan remmiins\u00e4. Hahmot kokevat viikonlopun aikana kauheita asioita, mutta Zolan \u2013 ja ohjaaja Bravon \u2013 kerrontatyyli on niin vastaanpanematon, ettei kamaluuksille ja \u00e4kkiv\u00e4\u00e4rille k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksille voi kuin nauraa. Mit\u00e4 muuta voi odottaa elokuvalta (ja twiittiketjulta), joka alkaa n\u00e4in: \u201cY’all wanna hear a story about why me & this bitch here fell out???????? It’s kind of long but full of suspense \ud83d\ude02\ud83d\ude2d\u201d<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=24KbaKlCDDI]<\/p>\n

<\/h3>\n

7. Jane Campion: The Power of the Dog<\/h3>\n

Kampa, keng\u00e4t, takin auki napsuvat napit. Satula, kaulahuivi, pianon koskettimet. Viina, kukat, lenkkarit. Veitsi, hansikkaat, k\u00f6ysi. Jane Campionin<\/strong> l\u00e4nnenelokuva keskittyy vaatteisiin, esineisiin ja ihmiskehon eri osiin sellaisella tarkkuudella ja intiimiydell\u00e4, ett\u00e4 voin melkein tuntea ne ihollani. Paitsi taktiilinen ihme, The Power of the Dog<\/em> on my\u00f6s hienon karsitusti kerrottu, hiljaisuutta ja maiseman karua tyhjyytt\u00e4 taiten hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4 kuvaus yksin\u00e4isyydest\u00e4. On s\u00e4\u00e4li, ettei elokuvaa p\u00e4\u00e4ssyt Suomessa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n valkokankaalta.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=LRDPo0CHrko]<\/p>\n

<\/h3>\n

6. Bo Burnham: Inside<\/h3>\n

Muistatteko viel\u00e4 kes\u00e4n 2021, kun koko internet tuntui puhuvan Bo Burnhamista<\/strong>? No, min\u00e4 muistan. Inside<\/em> on parhaita n\u00e4kemi\u00e4ni komediaspesiaaleja vuosiin: \u00e4lyk\u00e4s diagnoosi Yhdysvalloista ja v\u00e4h\u00e4n muustakin maailmasta, mutta my\u00f6s raastava kuvaus yksin\u00e4isyydest\u00e4 ja l\u00e4heisyyden-\/huomionkaipuusta, joita pandemian pakottama eristys on tehokkaasti ruokkinut. Inside<\/em> on my\u00f6s mielet\u00f6n musikaali, jonka kappaleita olen kuunnellut Spotifysta pitkin vuotta.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=Hio87bsTopM]<\/p>\n

<\/h3>\n

5. Radu Jude: Bad Luck Banging or Loony Porn<\/h3>\n

Romanialaiskomedia seksivideokohun keskelle joutuneesta opettajasta on ehk\u00e4 paras n\u00e4kem\u00e4ni pandemiaelokuva. Rakastin eritoten n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 I ja II. Ensimm\u00e4isess\u00e4 opettaja l\u00e4hinn\u00e4 k\u00e4velee ymp\u00e4ri Bukarestia ja hoitaa asioita. Kamera tarkentaa sattumanvaraisilta tuntuviin detaljeihin, jotka kertovat romanialaisesta \u2013 ja eurooppalaisesta \u2013 yhteiskunnasta. T\u00e4llaisista elokuvista min\u00e4 pid\u00e4n! Toisessa listataan ehk\u00e4 puolen tunnin ajan hauskoja kaskuja historiasta, yhteiskunnasta, humanismista ja seksist\u00e4. Kolmannessa n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 oppilaiden vanhemmat keskustelevat opettajien kanssa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n mahdollisesta erottamisesta. Jakso on hauskin ja eniten “kirjoitetun” oloinen, mutta lipsahtaa my\u00f6s omaan makuuni liikaa genre-elokuvan puolelle. T\u00e4m\u00e4 on hyvin pieni moite elokuvassa, joka tekee sit\u00e4 mit\u00e4 eniten teatterin penkiss\u00e4 istuessani toivon: yll\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=jMzbkqg6IJA]<\/p>\n

<\/h3>\n

4. Panah Panahi: Hit the Road<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: Jo ensimm\u00e4inen otos kertoo, ett\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 on jotain erityist\u00e4. Pieni lapsi istuu autossa ja n\u00e4pp\u00e4ilee is\u00e4ns\u00e4 kipsattuun jalkaan piirrettyj\u00e4 koskettimia \u00e4\u00e4niraidalla soivan kappaleen tahtiin. Kamera k\u00e4\u00e4ntyy ja esittelee perheen, joka on ajamassa aikuista poikaansa Iranin pohjoisrajalle. Syyn kertominen t\u00e4ss\u00e4 olisi kuin spoilaisi kunnon j\u00e4nn\u00e4rin. Panah Panahin<\/strong> esikoispitk\u00e4 liikkuu suvereenisti genrest\u00e4 toiseen. Se on tie-elokuva, pakoelokuva, yhteiskunnallinen draama, hillit\u00f6n perhekomedia ja musikaalikin. L\u00e4ht\u00f6asetelmaltaan se muistuttaa ohjaajan is\u00e4st\u00e4 Jafar Panahista<\/strong>, joka on ohjannut viime vuodet kotiarestissa elokuvia, joissa ollaan l\u00e4hinn\u00e4 auton kyydiss\u00e4. Nytkin ollaan, mutta koska vain mielikuvitus on elokuvissa rajana, nostaa Panahi hahmonsa juuri oikeilla hetkill\u00e4 irti maasta. Hit the Road<\/em> sai ensi-iltansa Cannesin ulkopuolisessa sivusarjassa. Seuraava voi hyvin kisata Kultaisesta palmusta.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=l03OVNdbpRs]<\/p>\n

<\/h3>\n

3. Todd Haynes: The Velvet Underground<\/h3>\n

P\u00e4\u00e4llimm\u00e4inen ajatukseni: miksei useampi musiikkidokumentti n\u00e4yt\u00e4 ja kuulosta n\u00e4in hyv\u00e4lt\u00e4? Todd Haynesin<\/strong> elokuva protopunk-yhtye The Velvet Undergroundista on kaunis ja \u00e4lyk\u00e4s, tarkkakatseinen ja virkist\u00e4v\u00e4n tietoinen t\u00e4llaisten muistelukollaasien allikoista. Melkein koko ajan kahteen jaettu kuva tekee kunniaa Andy Warholille, mutta muistuttaa my\u00f6s siit\u00e4, miten historiak\u00e4sityksemme riippuu aina kertojasta ja valitusta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kameran eteen on tuotu viisaasti vain ihmisi\u00e4, jotka olivat oikeasti paikalla silloin kun tapahtui. Ei Dave Grohlia<\/strong> tai Bonoa<\/strong> tai kolmekymppisi\u00e4 rock-journalisteja.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=hWq7a8Tin8g]<\/p>\n

<\/h3>\n

2. Viktor Kossakovski: Gunda<\/h3>\n

Puolentoista tunnin ajan seuraamme maatilan el\u00e4imi\u00e4, erityisesti porsaita, jotka syntyv\u00e4t, huutavat, ottavat ensiaskelensa, juovat maitoa, nukkuvat, telmiv\u00e4t ja… no, mit\u00e4 nyt possuille k\u00e4y. Gunda<\/em> on konkreettinen esimerkki siit\u00e4, miten tietoisiksi olemme el\u00e4inten oikeuksista ja huonosta kohtelusta tulleet: vaikka dokumentin possuilla on tilaa olla ja el\u00e4\u00e4, on elokuvaa mahdotonta katsoa miettim\u00e4tt\u00e4 tehotuotantoa ja suomalaisten absurdia lihann\u00e4lk\u00e4\u00e4. Viktor Kossakovski<\/strong> laskee kameran possujen tasolle, pakottaa katsojan seuraamaan el\u00e4imi\u00e4 heid\u00e4n vertaisenaan. Kertoja\u00e4\u00e4nt\u00e4, tekstiplansseja tai muita temppuja ei tarvita. Lopputulos on vangitseva ja kamalan koskettava.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=ByyDV5ElOlw]<\/p>\n

<\/h3>\n

1. Juho Kuosmanen: Hytti nro 6<\/h3>\n

N\u00e4in kirjoitin Imageen: Juho Kuosmasen<\/strong> Hytti nro 6<\/em> on pieni mestariteos. N\u00e4in herkk\u00e4\u00e4, humaania ja t\u00e4ytel\u00e4ist\u00e4 elokuvaa ei Suomessa joka vuosi synny. Juuri humaanius perustelee vertaukset Aki Kaurism\u00e4keen<\/strong>, Suomen kansainv\u00e4lisesti palkituimpaan elokuvantekij\u00e4\u00e4n, vaikka elokuvan kieli on muuten aika erilaista. Kaurism\u00e4ell\u00e4 hahmot istuvat seisahtaneissa huoneissa, Kuosmasella hoippuvat pitkin kolisevan junan sis\u00e4\u00e4np\u00e4in kaatuvia k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4. Rosa Liksomin<\/strong> romaaniin perustuvassa elokuvassa kolmekymppinen Laura (Seidi Haarla<\/strong>) matkaa Pietarista Murmanskiin katsomaan petroglyfej\u00e4. Junassa h\u00e4n tutustuu nuoreen Ljohaan (Juri Borisov<\/strong>), joka vaikuttaa alkuun juopolta nulikalta, mutta onkin ihminen. Painostava tunnelma taittuu uteliaisuuden kautta l\u00e4mm\u00f6ksi. Matka petroglyfeille on matka l\u00e4helle toista ihmist\u00e4 ja lopulta omaa itse\u00e4. Johonkin vuosituhannen vaihteen tuntumaan sijoittuva elokuva n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kuulostaa taivaalliselta, ahtaissa kuvissa voi haistaa tupakan ja maistaa katkeran mustan teen. Haarlan ja Borisovin v\u00e4lill\u00e4 on harvinaislaatuista fyysist\u00e4 kemiaa.<\/p>\n

[youtube https:\/\/www.youtube.com\/watch?v=4R7oLxFFm9A]<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Nippa nappa listan ulkopuolelle j\u00e4iv\u00e4t: Annette<\/em>, Benedetta<\/em>, Promising Young Woman<\/em>, Slalom<\/em>,\u00a0Shirley <\/em>ja Sokea mies, joka ei halunnut n\u00e4hd\u00e4 Titanicia<\/em>. Tykk\u00e4sin kamalasti my\u00f6s The Suicide Squadista<\/em> ja Bad Tripist\u00e4<\/em>!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taas on yksi elokuvavuosi taputeltu. Toisaalta t\u00e4n\u00e4 vuonna palattiin normaaliin (tervetuloa Cannes…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":1597,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[73,74,3,129,179],"acf":[],"platta":{"numLikes":4,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["televisio-ja-elokuvat"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2021\/12\/gunda1.jpeg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/113\/2021\/12\/gunda1.jpeg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1591"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=1591"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1591\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1601,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/1591\/revisions\/1601"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media\/1597"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=1591"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=1591"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=1591"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}