{"id":443,"date":"2016-01-21T10:29:01","date_gmt":"2016-01-21T08:29:01","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/katsoja\/?p=443"},"modified":"2016-01-21T10:29:01","modified_gmt":"2016-01-21T08:29:01","slug":"ensi-illassa-jattilainen-pekka-pera-vajoaa-suohonsa-mestarillisessa-talvivaara-elokuvassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/ensi-illassa-jattilainen-pekka-pera-vajoaa-suohonsa-mestarillisessa-talvivaara-elokuvassa\/","title":{"rendered":"Ensi-illassa J\u00e4ttil\u00e4inen: Pekka Per\u00e4 vajoaa suohonsa mestarillisessa Talvivaara-elokuvassa"},"content":{"rendered":"
\"Pekka<\/a>
Pekka Per\u00e4 (Jani Volanen) ei voi hyvin Talvivaara-elokuvassa J\u00e4ttil\u00e4inen (2016).<\/figcaption><\/figure>\n

Pid\u00e4n Aleksi Salmenper\u00e4\u00e4<\/strong> ehk\u00e4 lahjakkaimpana suomalaisena nykyohjaajana, mutta J\u00e4ttil\u00e4inen <\/em>j\u00e4nnitti silti. Miten tehd\u00e4 kuivakasta, suomalaista byrokratiaa tihkuvasta taloussopasta kiinnostava ja katsottava elokuva? Pekko Pesosen<\/strong> k\u00e4rikirjoittama, journalistisestikin ansiokas lopputulos sel\u00e4tt\u00e4\u00e4 haasteet ja on luultavasti vuoden paras kotimainen elokuva. T\u00e4llaista ei ole meill\u00e4 ennen tehty.<\/p>\n

J\u00e4ttil\u00e4inen kuvaa hyv\u00e4veliverkostoja ja ns. all male panel -j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on virkamieheksi Pohjois-Suomen Aluehallintovirastoon l\u00e4htev\u00e4 Jussi (Joonas Saartamo<\/strong>), joka saa ensit\u00f6ikseen p\u00f6yd\u00e4lleen alueelle suunnitellun valtavan nikkelikaivoksen \u2013 Talvivaaran \u2013 luvat. Ne nostavat esiin paljon kysymyksi\u00e4 kaivoksen uudesta bioliuotusprosessista sek\u00e4 alueella piilevist\u00e4 uraanivarannoista, joihin kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n virkamieskoneistossa ei ole aikaa eik\u00e4 mielenkiintoa pureutua. Kaikkein v\u00e4hiten Jussin esimiehell\u00e4, Peter Franz\u00e9nin <\/strong>ihanan inhottavasti henkil\u00f6im\u00e4ll\u00e4 Raimolla.<\/p>\n

Virastossa ainoat potentiaaliset sora\u00e4\u00e4net ovat alkoholisoitunut ja t\u00e4ten passivoitunut ymp\u00e4rist\u00f6neuvos Eino (Pertti Sveholm<\/strong>) sek\u00e4 miesten p\u00f6yd\u00e4st\u00e4 sivuun sys\u00e4tty biologi Ulla (Minna Suuronen<\/strong>). Muut tuntuvat ajavan asiaa, josta seuraa kaikille mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n harmia, ja joka ei ainakaan vaaranna kenenk\u00e4\u00e4n ty\u00f6paikkaa.<\/p>\n

J\u00e4ttil\u00e4isen kuvaama korruptio on nimenomaisesti edell\u00e4 mainittua kotikutoista sorttia, jossa yritet\u00e4\u00e4n vaan turvata oma arki. Siin\u00e4 ei liiku miljoonilla t\u00e4ytettyj\u00e4 salkkuja eik\u00e4 siin\u00e4 nuuskita kokaiinia lasip\u00f6ydilt\u00e4. Talvivaara-projektia vet\u00e4v\u00e4 pukumies Pekka Per\u00e4 (Jani Volanen<\/strong>) juo kaljaa VR:n junavaunussa ja soittaa puheluita Nokiallaan. H\u00e4n huutaa alamaisilleen p\u00e4tkiv\u00e4n Skype-yhteyden l\u00e4pi ja puskee eteenp\u00e4in sokealla vimmalla, vailla selke\u00e4\u00e4 visiota tulevasta. Tuotanto t\u00e4ytyy tuplata, triplata, nelinkertaistaa \u2013 ihan mit\u00e4 vaan, kunhan kaivos saataisiin tuottavaksi. Ja nopeasti, ennen kuin se on pakko ymp\u00e4rist\u00f6syist\u00e4 sulkea.<\/p>\n

Pesosen k\u00e4sikirjoitus on tarkka ja runsaan informatiivinen, mutta v\u00e4ist\u00e4\u00e4 \u00e4hkyn. Yhdess\u00e4 aihetta tutkineiden journalistien Juha Kauppisen <\/strong>ja Hanna Nikkasen <\/strong>sek\u00e4 k\u00e4sikirjoittaja Anna Brotkinin <\/strong>kanssa Pesonen on veist\u00e4nyt tiiviin, olennaiset faktat koristelematta esiin nostavan kertomuksen siit\u00e4, kuinka pieless\u00e4 suomalainen(kin) p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko on ja kuinka vaikea sille on tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Elokuvaa katsoessa kannattaa pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4 kysymys: tapahtuuko t\u00e4ss\u00e4 rikos, vai onko t\u00e4m\u00e4 vain eettisesti perseest\u00e4?<\/p>\n

Ainut r\u00f6nsy 97 minuutin mittaisessa elokuvassa on Jussin koti. Vaimo Eeva (Elena Leeve<\/strong>) synnytt\u00e4\u00e4 lapsen ja j\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kanssa yksin kotiin, kun mies omistautuu ty\u00f6lleen. Olin katsoessa kahden vaiheella sivujuonteen tarpeellisuudesta, mutta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n oman moraalisen turbulenssin kannalta sen t\u00e4ytyy ehk\u00e4 olla mukana. Eeva ja lapsi edustavat konkreettisesti sit\u00e4 tienhaaraa, jolla Jussi ottaa ty\u00f6ns\u00e4 “vain ty\u00f6n\u00e4” ja antaa v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten tapahtua. Ja pystyy lyhent\u00e4m\u00e4\u00e4n asuntolainaansa jatkossakin.<\/p>\n

Surullisen J\u00e4ttil\u00e4isest\u00e4 tekee se, kuinka pienest\u00e4 sen keskeiset pelurit ovat valmiita hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n moraalisen kompassinsa. Syyksi riitt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 voidaan muuttaa omakotitaloon ja maksaa lainat. Eik\u00e4 kyse ole edes omakotitalosta Westendiss\u00e4, vaan _Oulussa_.<\/p>\n

Ilmassa kummittelee totuus muuttuvasta maailmasta, johon kankea virkamieskoneisto ei halua uskoa. Vakaus, ura, el\u00e4kevirka ovat asioita joiden varaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ripustavat itse\u00e4\u00e4n, sen sijaan ett\u00e4 he tarttuisivat ymp\u00e4rist\u00f6n esitt\u00e4miin haasteisiin ja kehitt\u00e4isiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n sek\u00e4 maailmaa. Ep\u00e4vakaus, projekti- ja prosessikeskeisyys ahdistavat. On niin paljon helpompi ummistaa silm\u00e4ns\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 ty\u00f6huone.<\/p>\n

J\u00e4ttil\u00e4isen kuvaama vyyhti on liian iso ja liian kompleksinen yhdess\u00e4 (tai useammassakaan) jutussa avattavaksi. Lis\u00e4ksi ne isoimmat ongelmat ovat rakenteellisia. Niiss\u00e4 ei ole selkeit\u00e4 syyp\u00e4it\u00e4 tai selkeit\u00e4 yhdensuuntaisia mekanismeja. Paljon on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n

Juuri tunne siit\u00e4, ettei kaikkea n\u00e4hd\u00e4 \u2013 eik\u00e4 voida n\u00e4hd\u00e4 \u2013 on J\u00e4ttil\u00e4isen suurin voimavara. T\u00e4h\u00e4n liittyy olennaisesti leikkaus. Nelj\u00e4sti Jussilla palkittu Samu Heikkil\u00e4 <\/strong>vy\u00f6rytt\u00e4\u00e4 kohtauksia eteenp\u00e4in vauhdilla, ja iso osa otoksista tuntuu katkeavan kesken. Her\u00e4\u00e4 kysymys siit\u00e4, mit\u00e4 kaikkea saumoista pilkist\u00e4\u00e4, ja mit\u00e4 kaikkea leikkausp\u00f6yd\u00e4lle on j\u00e4tetty. Kohtaukset jatkuvat pidemm\u00e4lle kuin mit\u00e4 meille n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kuka editoi, ja kenen intressein?<\/p>\n

N\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 esiin on syyt\u00e4 nostaa Jani Volanen, joka tekee Pekka Per\u00e4n\u00e4 ikimuistoisen roolisuorituksen. Elokuvan asia- ja systeemikeskeiseen tulokulmaan sis\u00e4ltyy se, ettei Per\u00e4n taustoja tai edes psykologiaa juuri avata. H\u00e4n tekee asioita joilla on seurauksia. H\u00e4nell\u00e4 on perhe, jota elokuvassa ei n\u00e4ytet\u00e4. H\u00e4n on yksin\u00e4inen antisankari; surullinen, valjussa lasikopissa l\u00e4pp\u00e4rilleen meuhkaava lyllykk\u00e4, jonka hartiat vajoavat lysyyn ja silm\u00e4t uppoavat kuoppiinsa jokaisen uuden vastoink\u00e4ymisen my\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Pekka Per\u00e4 ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole paha, mutta ei kyll\u00e4 j\u00e4rin hyv\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 kuvaavin sana on lopulta se ihan ensimm\u00e4inen: “pukumies”.<\/p>\n

J\u00e4ttil\u00e4inen ensi-illassa pe 22.1.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pid\u00e4n Aleksi Salmenper\u00e4\u00e4 ehk\u00e4 lahjakkaimpana suomalaisena nykyohjaajana, mutta J\u00e4ttil\u00e4inen j\u00e4nnitti silti. Miten…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[40,101,150,170,227,291],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/d3vsgec5pd3juy.cloudfront.net\/wp-content-new\/uploads\/sites\/10\/2016\/01\/jattilainen_pressi14.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/443"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=443"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/443\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=443"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=443"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=443"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}