{"id":62,"date":"2015-04-30T09:17:05","date_gmt":"2015-04-30T07:17:05","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/katsoja\/?p=62"},"modified":"2015-04-30T09:17:05","modified_gmt":"2015-04-30T07:17:05","slug":"ensi-illassa-toinen-mahdollisuus-mita-susanne-bierille-oikein-tapahtui","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/ensi-illassa-toinen-mahdollisuus-mita-susanne-bierille-oikein-tapahtui\/","title":{"rendered":"Ensi-illassa Toinen mahdollisuus \u2013 Mit\u00e4 Susanne Bierille oikein tapahtui?"},"content":{"rendered":"
\"Hullu<\/a>
Hullu nainen!<\/figcaption><\/figure>\n

Ensi-iltansa perjantaina saava Toinen mahdollisuus <\/em>ja syyst\u00e4kin haudattu Serena <\/em>ovat ihan kamalia elokuvia. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 niiss\u00e4 oikein tapahtui?<\/p>\n

Susanne Bier<\/strong> on yksi Tanskan juhlituimmista nykyohjaajista. Veljekset <\/em>(2004), H\u00e4iden j\u00e4lkeen<\/em> (2006) ja erityisesti Kosto <\/em>(2010) olivat kiiteltyj\u00e4 tanskalaistuotantoja, joista ensimm\u00e4inen tehtiin uusiksi Hollywood-t\u00e4hdill\u00e4<\/a> ja j\u00e4lkimm\u00e4inen palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla. Molemmat k\u00e4sitteliv\u00e4t isoja humaaneja aiheita kohtalokkain juonenk\u00e4\u00e4ntein. Ne olivat paikoin v\u00e4h\u00e4n over the top<\/em> ja pateettisiakin, mutta niiss\u00e4 oli ajatus, ja se ajatus oli kiinnostava.<\/p>\n

Toinen mahdollisuus (2014) on sarja ajatuksia jotka eiv\u00e4t jaksa kiinnostaa.<\/p>\n

Ensin esitell\u00e4\u00e4n rikospoliisikaksikko Andreas (Nikolaj Coster-Waldau<\/strong>) ja Simon (Ulrich Thomsen<\/strong>). He tekev\u00e4t kotik\u00e4ynnin narkkarimurjuun, jossa vankilasta juuri vapautunut Tristan (Nikolaj Lie Kaas<\/strong>) asuu kumppaninsa Sannen (May Andersen<\/strong>) ja pienen vauvansa kanssa. Poliisit haluavat ottaa omassa ulosteessaan kieriv\u00e4n lapsen huostaan, mutta koska pahoinpitelyn merkkej\u00e4 ei ole, byrokratia haraa vastaan.<\/p>\n

Sitten menn\u00e4\u00e4n Andreasin kotiin. Modernin hulppeassa skandiomakotitalossa odottaa kuvankaunis vaimo Anna (Maria Bonnevie<\/strong>) ja pieni vauva.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa on jo selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokin merkitsev\u00e4 solmu n\u00e4iden kahden, sosiaalisen hierarkian \u00e4\u00e4rip\u00e4iss\u00e4 el\u00e4v\u00e4n perheen v\u00e4lille sidotaan. T\u00e4t\u00e4 Bier tekee: rinnastaa tarinoita toisiinsa jonkin jujun kautta.<\/p>\n

Spoilaan nyt elokuvan jujuista ensimm\u00e4isen. Lukemisen voit lopettaa, jos et luota kun sanon ett\u00e4 elokuva on huono.<\/p>\n

Andreasin ja Annan vauva kuolee keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4. Hysteerinen Anna menee pois tolaltaan, mutta kylm\u00e4p\u00e4inen Andreas keksii ratkaisun. H\u00e4n hiipii vauvanraadon kanssa narkkarien kotiin ja vaihtaa vauvat p\u00e4itt\u00e4in. H\u00e4n puhdistaa kylpp\u00e4rin lattialla uinuvan narkkarivauvan ja hieroo kakkaa omaansa.<\/p>\n

HUH!<\/p>\n

Aamulla Anna (unil\u00e4\u00e4kkeist\u00e4 ja ilmeisist\u00e4 psyykkisist\u00e4 ongelmistaan johtuen) suhtautuu koko episodiin kuin surkeaan painajaiseen. Sanne taas on vakuuttunut, ettei lattialla lep\u00e4\u00e4v\u00e4 eloton vauva ole h\u00e4nen, mutta kukaan ei kuuntele. Tristan pelk\u00e4\u00e4 syytett\u00e4 taposta, joten h\u00e4n k\u00e4tkee raadon l\u00e4tk\u00e4kassissa mets\u00e4\u00e4n ja sanoo poliisille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on varastettu.<\/p>\n

Asiaa tutkivat (tietenkin) Andreas ja Simon.<\/p>\n

Ihan ensimm\u00e4isest\u00e4 juonenk\u00e4\u00e4nteest\u00e4 saisi viel\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4 jotain mielenkiintoista, vaikka naurankin sen absurdiikalle. Hetki, jossa Anna her\u00e4\u00e4 kohtalokkaan y\u00f6n j\u00e4lkeen ja katsoo h\u00e4keltyneen\u00e4 kehdossaan uinuvaa vauvaa on emotionaalisesti kiinnostava. <\/em>L\u00e4hikuva Annan kasvoista on kutkuttava mysteeri.<\/p>\n

Seuraa kuitenkin rutkasti lis\u00e4\u00e4 juonenk\u00e4\u00e4nteit\u00e4, ja typeri\u00e4 kohtauksia, joissa Andreas kuulustelee Tristania ja tulee “vahingossa m\u00f6l\u00e4ytt\u00e4neeksi” jotain, ja valheiden verkko <\/em>kiristyy.<\/p>\n

Anders Thomas Jensenin<\/strong> k\u00e4sikirjoitus soveltaa taktiikkaa, jossa katsojan naamalle heitet\u00e4\u00e4n ideoita viiden minuutin v\u00e4lein, ja katsotaan, mik\u00e4 tarttuu. Useimmat valuvat suoraan lattialle. Syv\u00e4llisyytt\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n juonisotkuun tuoda “merkitsevill\u00e4” l\u00e4hikuvilla p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden kasvoista. Niist\u00e4 tulee pian h\u00f6lm\u00f6 klisee.<\/p>\n

En jaksa spoilata k\u00e4\u00e4nteit\u00e4 yksitellen, mutta sen spoilaan, ett\u00e4 syyp\u00e4\u00e4 on lopulta nainen. Bierin elokuvan naiskuva on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4nkin tympe\u00e4. Anna kiljuu, riehuu, huutaa ja lopulta toki tappaa itsens\u00e4. H\u00e4n on hysteerinen sanan herjaavimmassa merkityksess\u00e4.<\/p>\n

\"Mies<\/a>
Mies ja hullu nainen!<\/figcaption><\/figure>\n

Samaan tapaan hullu on Serenan (2014) nimihenkil\u00f6 (Jennifer Lawrence<\/strong>).<\/p>\n

Kymmeni\u00e4 miljoonia maksanut historiallinen spektaakkeli kertoo metsuriyritt\u00e4j\u00e4 George Pembertonin (Bradley Cooper<\/strong>) ja t\u00e4m\u00e4n naiman Serena Shawn (Lawrence) tarinan. Pemberton yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 toimintaansa kannattavana laman ikeess\u00e4. Serenan h\u00e4n on napannut vaimokseen ratsastuskilpailusta.<\/p>\n

Kaksikon rakastuminen kerrotaan noin kolmessa kuvassa. Ensin George n\u00e4kee Serenan ratsailla, sitten he ratsastavat yhdess\u00e4, sitten he saapuvat Pembertonin tiluksille avioparina. Jonnekin v\u00e4liin on ehk\u00e4 ujutettu yksi elokuvan lukuisista arbitraarisista panokohtauksista, joissa paljaat lihat iskev\u00e4t hetken toisiaan h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kahden h\u00e4ivytyskuvan v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n

Seksikohtaukset kertovat siit\u00e4 ep\u00e4toivosta, joka elokuvan editointivaiheessa on ilmeisesti vallinnut. Serenan hahmo on yksi kaikkien aikojen huonoimmin pohjustetuista p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ist\u00e4. Ensin h\u00e4n on sorja vaaleaverikk\u00f6, sitten (ilmeisesti) lapsettomuudestaan k\u00e4rsiv\u00e4 Nainen, ja lopulta (ilmeisesti edellisest\u00e4 johtuen) t\u00e4ysi psykopaatti. T\u00e4llaista hahmokehittely\u00e4 en muista v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan n\u00e4hneeni.<\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 elokuvasta puuttuu paitsi otoksia, my\u00f6s kokonaisia kohtauksia.<\/p>\n

Elokuvan j\u00e4lkituotanto kesti yli puolitoista vuotta. Bier yritti vimmatusti editoida siit\u00e4 oikeanlaista. Tarina kertoo, ett\u00e4 studio vaikeili eri versioiden kanssa niin, ett\u00e4 jopa osatuottaja Cooper tuotiin mukaan leikkaushuoneeseen.<\/p>\n

Virallinen selitys viiv\u00e4stykselle on se, ett\u00e4 kuvausten (kev\u00e4t 2012) j\u00e4lkeen supert\u00e4hdiksi kasvaneet Lawrence ja Cooper olivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiireisi\u00e4. J\u00e4lkikuvauksille ei yksinkertaisesti ollut aikaa.<\/p>\n

Oli syy mik\u00e4 tahansa, Serena on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen k\u00f6mpel\u00f6sti leikattu, sekavasti etenev\u00e4 ja rytmilt\u00e4\u00e4n toivoton sotku.<\/p>\n

Pieni valopilkku on se, ettei Bierin luottokuvaajan Morten S\u00f8borgin maagisia luonto-otoksia ole ihan t\u00e4ysin ryssitty. Jos niiden ymp\u00e4rill\u00e4 olisi oikeanlaista tilaa (“kiehtovaa tyhjyytt\u00e4”, vs. elokuvan tympe\u00e4 narratiivinen onttous), nousisivat ne todella siivilleen.<\/p>\n

Elokuva on tuottanut maailmanlaajuisesti vajaat 4 miljoonaa dollaria, eli noin kymmenyksen budjetistaan. Bierille ovet t\u00e4m\u00e4n kokoluokan tuotantoihin ovat taas hetkeksi s\u00e4piss\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ensi-iltansa perjantaina saava Toinen mahdollisuus ja syyst\u00e4kin haudattu Serena ovat ihan kamalia…<\/p>\n","protected":false},"author":155,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[101,262,285,314],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":1,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/d3vsgec5pd3juy.cloudfront.net\/wp-content-new\/uploads\/sites\/10\/2015\/04\/2003442_enchancetill_still_en-chance-til-still-22-photo-by-michael-snyman-lobby_org_print.jpg","blog_id":113},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/62"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/users\/155"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/comments?post=62"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/posts\/62\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/media?parent=62"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/categories?post=62"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/katsoja\/api\/wp\/v2\/tags?post=62"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}