Menovinkki: KAVI:n kuukauden elokuva pakahduttaa sydämen
Ira Sachsin ohjaama Love is Strange on niin sympaattinen ja haikea etten kestä. Nyt helsinkiläisillä on tilaisuus nähdä se valkokankaalta KAVI:n kuukauden elokuvana.
Näin Love is Strangen Berliinin elokuvajuhlilla 2014 ja uumoilin sen tuolloin voittavan hlbtiq-elokuville jaettavan Teddy-palkinnon. Se pysti meni lopulta Daniel Ribeiron kiitellylle The Way He Looksille, joka muuten löytyy jenkki-Netflixistä.
Sachsin edellinen ohjaus Keep the Lights On (joka sekin on Netflixissä) kuvaa kahden nuoren miehen kiihkeää mutta ailahtelevaa suhdetta. Erik (Thure Lindhardt) ja Paul (Zachary Booth) rakastavat toisiaan, mutta mustasukkaisuus ja huumeaddiktio pitävät heidät välimatkan päässä toisistaan. Liki kymmenen vuoden aikajänteelle venyvä elokuva on kaunis ja karukin kuvaus rakkauden kompleksisuudesta.
Samasta aiheesta puhuu Love is Strange, mutta tavattomasti kypsemmillä äänillä. George (Alfred Molina) ja Ben (John Lithgow) ovat olleet yhdessä 40 vuotta. Elokuva käynnistyy hääseremonialla, joka kruunaa suhteen, mutta päättää samalla Georgen työsuhteen musiikinopettajana katolisessa koulussa. Ben on eläköitynyt taiteilija, joten rahat ovat tiukalla.
Kaksikko emigroituu läheistensä luokse asumaan. Suuri rooli tarinassa on näillä kohtaamisilla, joissa ihmiset eri elämänvaiheissa tunkeutuvat toistensa arkeen. Marisa Tomei on naapurin kirjailija ja perheenäiti, jonka luokse Ben päätyy asumaan. Charlie Tahan on tämän teini-ikäinen poika. Cheyenne Jackson ja Manny Perez ovat niin ikään samassa rapussa asuva poliisipariskunta, jonka ahtaaseen kotiin George yrittää sopeutua.
Keep the Lights Onin päähenkilöt kamppailivat yhteisen arjen kanssa, koska sen vaatimat myönnytykset olisivat olleet liian suuria. Love is Strangen pääpari taas on tehnyt tarvittavat kompromissit. George ja Ben haluavat elää yhdessä, tukea ja tukeutua tosiiinsa, mutta säilyttää samalla oman autonomiansa. Jokainen liiton eteen tehty uhraus tuntuu mielekkäältä sekä perustellulta, ja kaiken takana on sellainen rakkaus, jossa ei takerruta sääntöihin eikä syyllistetä inhimillisistä teoista.
Homoliitto on juonen kannalta olennainen väline (käsikirjoitus perustuu tosielämän lehtijuttuun, jonka Sachs ja toinen käsikirjoittaja Mauricio Zacharias lukivat), mutta elokuvan rakkaus ei liity millään tavalla sukupuoleen tai seksuaalisuuteen.
Eikä elokuva myöskään käsittele oman identiteettinsä löytämistä ja vaalimista, ei ainakaan sillä ahtaalla tavalla, joka monissa hlbtiq-elokuvissa tuntuu yhä vallitsevana. Love is Strange on kiinnostunut henkilöhahmoistaan, ei politiikasta. Siksi en olisi halunnut sen koskaan päättyvän.
Enkä myöskään siksi, että Molinan ja Lithgow’n lavakarisma on jotain toismaailmallista.
Ohjaaja kertoi Berlinale-näytöksen jälkeen siitä mielettömästä suhteesta, joka Molinan ja Lithgow’n välille kuvausten aikana syntyi. Se näkyy jokaisessa heidän kohtauksistaan. Kun kaksikko jakautuu eri osoitteisiin, ei 40-vuotiaaseen suhteeseen tule säröjä. Se piste on ohitettu aikapäivää sitten. Ben ja George osaavat olla yksin, mutta valitsevat jakaa elämänsä toisen kanssa.
Sachsille ja Zachariasille Love is Strange on tärkeä virstanpylväs. He työskentelevät tässä isojen tähtien kanssa, ja tulevat tekemään niin tahtoessaan jatkossakin.
Toistaiseksi Sachsin tulevista projekteista ei ole tietoa.
Love is Strange KAVI:n kuukauden elokuvana touko-kesäkuussa. Näytökset la 9.5., ti 12.5., su 24.5., ke 27.5., pe 5.6. ja to 11.6.