They Came Together tekee kaikki maailman romcomit turhiksi

Jos minun pitäisi nimetä kolme neroa, ensimmäisenä mieleen tulisivat juuri nyt David Wain, Amy Poehler ja Paul Rudd. Wain, koska Wet Hot American Summer. Poehler, koska Puisto-osasto (Parks and Recreation). Rudd, koska, no, Paul Rudd.

Yhdessä kolmikko on luonnollisesti puhdasta taikaa. Viimeisin osoitus tästä on They Came Together, olankohautuksella ohitettu romanttinen komedia viime vuodelta.

Elokuva alkaa kuten kaikki muutkin genrensä edustajat. Kaksi pariskuntaa, Joel ja Molly (Poehler ja Rudd) sekä Kyle ja Karen (Bill Hader ja Ellie Kemper, eli kaksi neroa lisää) istuvat illallisella.

Kyle: “So, Joel, Molly, how’d you two meet?”

Joel: “Oh boy, that’s a long story.”

Kyle: “Oh, we’ve got time. Waiter! More wine!”

Molly: “Well, it’s kind of a corny, romantic comedy kind of story.”

Joel: “That is true.”

Karen: “Really? How so?”

Molly: “Well, Joel is kind of a typical romantic comedy leading man. He’s handsome, but in a non-threatening way.”

Karen: “Yeah, I can see that.”

Molly: “Vaguely but not overtly Jewish.”

Kyle: “You’re right. He’s just Jewish enough.”

Joel: “And Molly is the kind of cute, klutzy girl that sometimes will drive you a little bit crazy, but you can’t help but fall in love with her.”

*seurue nauraa*

Molly: “Guilty!”

Kyle: “Okay. So we have our main characters.”

Joel: “Not quite. There is another character that was just as important as the two of us. New York City.”

Kyle: “Ah! Mmm…”

Karen: “So New York City is like another character?”

Molly: “Yeah!”

Kyle: “So if there was a movie about your relationship, it would probably start with aerial shots of the Manhattan skyline.”

Molly: “Exactly.”

Ja niin They Came Together alkaa. Ilmakuvilla Manhattanista. Joelin kertojanäänellä. “Asuin loft-asunnissa New Yorkissa silloisen tyttöystäväni Tiffanyn kanssa…”

Tästä eteenpäin Joelin ja Mollyn hullunhauska lemmentarina on pakattu täyteen kaikilla niillä hassuilla sattumuksilla ja koheloilla sivuhahmoilla, joita jokainen yhdysvaltalainen romcom kierrättää. Välillä kliseet itsessään ovat niin hölmöjä (Joel ja Molly laulamassa omilla tahoillaan samaa suihkubiisiä, kaksikko kohtaamassa tietämättään jo ihan ensimmäisissä kohtauksissa,  “only in New York!”-fraasin ryöstöviljely), ettei niiden älyttömyyttä tarvitse alleviivata.

Välillä taas loikataan roimasti absurdin puolelle – kuten alkupuolen kohtauksessa, jossa viaton pallopeli pilvenpiirtäjän toimistossa eskaloituu kuolemanvaaraksi. Tai kun Joel pelaa koripalloa kavereidensa kanssa, ja kaikki hokevat “basketball basketball basketball” kuorossa. Tai kun Joel kokee yllättävän kiihkeän hetken isoäitinsä kanssa.

They Came Togetherin hienoutta on vaikea kuvailla sanoin, eikä se varmasti uppoa kaikkiin. Allaoleva klippi antanee osviittaa.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=PH3-SJqy8lI]

Itselläni kesti 15 minuuttia saada elokuvan tyylilajista ote. Se tuntui ensin laiskalta ja tympeältä: onhan näille kliseille jo naureskeltu, eikä niiden toistaminen orjallisesti ole erityisen hedelmällistä. Sitten jotain tapahtui, ja ymmärsin puolivillaisuudessa piilevän kauneuden.

Ja sen, että They Came Together on vähän muita edellä.

2010-luvulla ei enää riitä, että yhdysvaltalaisesta romcomista tehdään parodiaa. Genren edustajat ovat jo pitkään osanneet naureskella itselleen, ilakoida kankean lajityypin kliseillä ja arkkityypeillä. They Came Together on kuitenkin askeleen pidemmällä: se tekee parodiaa romcom-parodiasta. Se nauraa paitsi genren ydinmateriaalille, myös niille, jotka yrittävät tehdä jotain erilaista mutta toistavat kuitenkin kuluneita trooppeja – kutsutaan sitä vaikka Juno-sukupolveksi.

Välillä They Came Together sortuu alatyylisyyksiin. Niillä se paljastaa (tai yrittää alleviivata) oman positionsa genren ulkopuolella. Sieltä käsin voi huudella sukupuolielimistä ja masturboinnista ja eritteistä. Tehdä niitä juttuja jotka eivät Kun Harry tapasi Sallyn -universumissa ole olemassa. Nämä vitsit tuntuvat usein tarpeettomilta, koska ne eivät tee elokuvasta raisumpaa, vaan tuntuvat lähinnä väärästä genrestä noukituilta. Elokuvan vahvuus kun on se, miten romcomin hölmöys osoitetaan puhtaasti siitä itsestään omituilla välineillä.

Niin mieletön on silti They Came Togetherin kliseeilotulitus, ettei sen jälkeen voi ainakaan katsoa yhtään sen solvaamaa lemmenelokuvaa viattomin silmin. Se ei ole ihan yhtä nappisuoritus kuin teiniseksikomedioita parodioinut Wet Hot American Summer (joka löytyy jenkki-Netflixistä, ja joka jatkuu alkuperäissarjana heinäkuussa!!!), mutta lajissaan loistava kuitenkin.

Ja mikä kemia Ruddin ja Poehlerin välillä on! Vaikka elokuvan tyylilaji on etäännyttävä, hurmaavuutta tietoisesti väistelevä, Ruddin ja Poehlerin välillä sinkoilee kipinöitä. Tämä on heidän yhteinen, herkullinen vitsinsä.

Toki joku voisi moittia lopputulosta venytetyksi SNL-vitsiksi. Sitä se ehkä onkin. Mutta kuka voisi vastustaa Paul Ruddin virnettä? Se yksin kantaa elokuvan 83 minuutin keston.

[youtube http://www.youtube.com/watch?v=TPzHRXUcUWU]

They Came Together löytyy jenkki-Netflixistä.