Äiti Maan (Pullukan) terveiset

Voit jättää sen koiran tähän mulle.

Kyllä oli kuulkaa erityinen fiilis, kun kurvattiin lappeenrantalaisen Hämäläisen tilan pihaan perjantaina lapsen kanssa. Pihalla tönötti esim. tuulitakkiin pukeutunut aasi, joka rakastui gluteenittomaan terrieriimme saman tien. Kun Mimmi hyppäsi autosta, aasi avasi laajat silmänsä ja juoksi aidan viereen: ”Ihana! Saanko silittää?” tuntui olevan sen viesti. Muistutimme aasia siitä, että hän on aasi, ja että aasin suorittama silittäminen saatettaisiin tulkita väärin. Koiramme oli luonnollisesti tyrmistynyt. ”Taas tultiin johonkin hirveään paikkaan, jossa on hevosia.” Vähänpä tiesi gluteeniton terrieri (vehnälle on niin moni allerginen), että ei lopu aasiin erikoiseläinten kavalkaadi. Tilalta löytyi myös ihmeellisen näköisiä kaneja (hienot tukat), niin ikään kampaajalla käyneitä kanoja (luulin etupäätä ensin takapääksi), lampaita, pässi ja sika. To name a few. Voi siellä olla muutakin.

Anna herkkuja, synnytin äsken.

Talli oli ihan normaali, jossa oli nykyaikaiset karsinat ja leveä käytävä, ja siellä asui hevosia. Tallin perällä oli rauhallinen, iso kämppä, jossa asui MAAILMAN ONNELLISIN valkoinen hevonen pienen poikansa kanssa. Pullukka hehkui! Ja mikä parasta, kun aloin huudella häntä, hän terästäytyi ja etsi katseellaan minua. ”Tuon muijan äänen tunnen!”

Tämä on lapseni <3

Jälleennäkemisemme oli ihana. Rapsutin häntä heti niistä paikoista, joista kuuluu, ja hän teki minulle kampauksia ja jakauksia. Saattoi jopa unohtaa varsan vahtimisen muutamaksi hetkeksi. Lapsonen hiippaili lähellä, mutta ei heti uskaltanut morjenstaa. Enimmäkseen varsuli kakkaili, pissaili ja söi. Se oli ihan erilainen kuin Hilppa. Kun Hilpalla oli heti keskikroppa, jalat, kaula ja pää, tällä oli neljä saakelinmoista jalkaa ja ne lähtivät sellaisesta pienestä keskikimpaleesta. Oli siellä toki pääkin. Naamasta oltiin löytävinään samaa kuin Hilpasta pikkutyttönä. Väri oli MAKSA! Hirveän hieno sävy. Saa nähdä pysyykö.

Kaksi äitiä ja yksi poika.

Pullukka on selkeästi luotu äidiksi. Se synnytti kaikkien kannalta sivistyneeseen aikaan (20.35) ja hoiti koko homman aika lailla itse. Synnytyksen jälkeistä masennusta ei ole ollut havaittavissa ja onni säteilee koko kehosta. Ruoka maistuu (kappas) ja kakka lentää. Pullukan kolmas elämä sopii hänelle. Ensimmäinen elämä oli isohkojen luokkien kilpahyppely, toinen elämä äidin ja lapsen harrastehevosena ja kolmas siitostammana. Näin on hyvä!

Harmittaa toki, ettei Pullukka ole tässä nurkilla, mutta ikävää lievittää se, että sillä on hyvä olla ja se on luotettavan ihmisen käsissä. Raportoin aiheesta jatkossakin!

Kommentit (11)
  1. Kyllä on upean varsan taas tehnyt Pullukka!! Sehän näyttää jo ihan hevoselta ja vieläpä keskivertoa paljon nätimmältä. Onnea kaikille äideille!

  2. Kaunis pitkäkäpälä! Onnea äidille ja Katja(mummo(?))lle!
    Tuulitakkinen on myös hieno, mut ei koivet mut varpaat aikas pitkulaiset hänellä.

    1. Nyt kolmannen kerran sanon, että aasin kaviot ovat oolleet vielä metrin pidemmät, ne on jo katkaistu. Ei voi tehdä kerralla. Parempaan päin ollan menossa!

      1. Ei kritiikkinä vaan informaationa: ei pidä paikkaansa ettei voisi tehdä kerralla. Oikeaan asentoon kavion saa palauttaa kerralla. Väärä asento kuluttaa niveliä ym enemmän kuin nopea muutos. Eli kyllä, suksen voisi katkaista heti pois.

        1. asia selvä. kengittäjän kanssa tästä puhuin, mutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.