Älä aseta hevosta vastuulliseksi onnellisuudestasi

Olen niin onnellinen, että naurattaa! Kuva: Nea Levonius

Heti kärkeen visainen kysymys: asteikolla 1-10, arvatkaa, kuinka hyvälle maistuu hetken jääkaapissa kylmennyt valkoviini, kun on ensin rämpinyt sateisessa metsässä koiran ja hevosen kanssa? Oikea vastaus: 11. Voi hyvä Taivaan Isä miten hyvälle maistuu. Tämä saattaa myös olla ensimmäinen hetki tällä viikolla, kun rojahdan sohvalle ja annan itseni olla potslojollaan, siis huom, ennen klo 23. Päivät ne vaan lentää! Mutta miten?

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että saatan päästä aamupäivästä hevosen selkään. Radioon pitää hankkiutua ma-to vasta puolen päivän aikaan, ja jollei muuta hommaa ole aamusella, saattaa talli kutsua. Siinähän on tietysti se juttu, että joskushan nämä blogitekstitkin on kirjoitettava. Se on usein juurikin se aamu. Illallakin toki voi, mutta lähetys loppuu vasta klo 18 ja siihen perään kokkaan perheelle muonaa, pesen pyykit ja tungen puhtaat kaappeihin, lenkitän koiran, käyn mahdollisessa jumpassa tms. Onhan tätä. Olen kyllä huomannut semmoisen jutun, että melkein mieluimmin lähden tallille. Olen todellakin hyvää vauhtia ajautumassa pois sivistyksen parista. Jopa siinä mittakaavassa, että kaverini suunnittelevat MUUTTAVANSA MINUT johonkin sivistyksen äärelle, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Hullut! Todellako ne luulee, että muuttaisin KAUEMMAS TALLISTA?

Mutta kas, tuossahan piilee viisauden jyvä. Tätä on pohdittu aiemminkin. Ei ole fiksua nojata koko onnellisuuttaan hevosiin. Ne nimittäin saattavat pettää siinä kuin kaikki muukin ympärillä. Jos mitään muuta ei ole, on aika ohuissa kantimissa ihan pelkkä kestäminenkin. Kyllä ihmisellä olisi hyvä olla joku kaveri/sukulainen/naapuri, joka ei edes tajua kysellä hevosista mitään. Se, joka vie baariin/risteilylle/teatteriin/kavilaan. On ihan oikeasti viisasta käydä joskus jossain muuallakin kuin tallilla.

Muistelen toisinaan mennyttä elämääni, jolloin talli-life ei kuulunut portfoliooni. Työskentelin musabisneksessä ja ramppasin keikoilla ja baareissa. Oli älyttömän hauskaa ja kuluttavaa. Silloin elämässäni ei ollut mitään muuta kuin se. Porttiteoriani alku oli koira, siitä kohta jo mentiinkin tallille ja vuokrahevosen kautta omaan pokuun. Ja kas, koko musavyyhti tuntuikin yhtäkkiä niin hölmöltä. Yhtä hölmöltä kuin vanha poikaystävä. Minullahan oli nyt uusi rakkaus, hevoset ja koirat! Mitä minä musalla teen!

Sittemmin olen tajunnut (meni ainakin 10 vuotta), että sinne musakuvioonkin on saakelin kiva tehdä piipahduksia. On superhauskaa tavata vanhoja tuttuja ja muistella huuruisia vuosia. On vielä hauskempaa kertoa, miten nykyään kaikki rahani ja aikani menevät hevosiin. Ja kuinka vanhat kaverit eivät suinkaan paheksu, vaan taputtavat hulluudelleni, jota he pitävät aitona. Heidän mielestään on just hyvä, että minulla ei nykyään ole suunnilleen muita kenkiä kuin kumisaappaita. Hitto, ei minua kukaan tallilla moisesta arvosta! Taidankin käydä useamminkin JOSSAIN.

Että ei muuta ku viikonloppuja, sinä upea kavioliittolainen!

Besteintä. Mutta ei aina. Kuva: Anne Jääskö
Kommentit (2)
  1. Kumisaappaita JA superhienot ruskeat saappaat.

    1. Eiku aijoo! Totta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.