Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa puhua Puolasta?

Uusi ystäväni Aramis.

Niin kävi, etten tainnut vielä vouhottaa riittävästi Puolan-reissusta. Edellisessä postauksessa käytiinkin jo läpi rataestepuoli. Toisena päivänä ope kysyi haluaisimmeko mennä kokeilemaan maastoesteitä. Öööö, ootas kun mietitään – JOO, TODELLAKIN HALUTAAN! Voi herra isä se oli hienoa. Aurinko paistoi ja akat hymyili kuin risat nakit. Minä jouduin vaihtamaan hevosta, koska Superman on pelto-olosuhteissa kuulemma lähes kohtuuton vauhtinsa kanssa. Ehkä ihan ok, jotta ehdin samaan koneeseen muiden kanssa. Tämä, mihin vaihdoin, saattoi kuulemma olla sitä tai tätä, riippui kuulemma miten ratsastan hänellä. Asia selvä.

Melko pian kävi ilmi, että hevonen ehdotti järkyttyvänsä paaleista, mutta kun en ollut huomaavinaankaan hänen järkytystään, hän unohti koko asian. Sen jälkeen viiletys oli yhtä juhlaa! Laukkasimme sikin sokin derbykentän oloisella tienoolla, jossa oli hieman korkeuseroja. Aivan täydellistä. Paitsi että kesken keventelyn sain 50-vuotiskohtauksen: tuli pissahätä. Pokkana vaan opettajalle vinkumaan, että mummun pitää päästä nurkan taa. Opettaja vain nauroi ja piti hevosta minulle. Voi helvetti tätä vanhuutta. Ajattelin kuitenkin, että reilumpaa lirauttaa puskaan kuin äkkijarrutuksen myötä penkille, eikö totta?

Siel me painetaan!
Siel likat painaa!

Vaan eipä ollut äkkijarrutuksista tietoakaan, sillä hevoseni kulki kuin UNELMA! Se imi esteelle, mutta ei lähtenyt käsistä. Ei ylihypännyt, eikä riidellyt kanssani mistä kohtaa mennään. Se oli silkkaa JUHLAA.

Kyllä kuulkaa moisen rupeaman jälkeen kun kietaisee tuopposen kaljaa käteensä ja istahtaa alas, tuntee elävänsä. Onhan tää erityistä, että edes joskus elämässään saa kokea jotain näin siistiä!

Illalla ennen ruokaa oli ohjelmassa vielä jooga. Nukkumatti kolkutteli ovelle jo kymmenen korvilla. Puolassa nainen antaa päivälle kaikkensa.

Ratsastusta reissulla oli viisi tuntia, joista ekana päivänä yksi (puomeja ja pieniä ristikoita) ja tokana ja kolmantena kaksi Maasto- ja rataesteet). Se oli melko jees, ja siihen kun tuikkaat vielä joogat, niin avot. Tuntui lihaksissa kivasti!

Kotia kohti lähdettiin sunnuntaina kolmen korvilla ja faktisesti kotona olin puolen yön aikaan. Ei muodostunut sekään liian raskaaksi. Uudestaan? Uudestaan!

Paras lössi ikinä! Vaikka menis Keravalle matkoille! Kiitos, muiat <3
Ruokalamme iltahämyssä. IHAN OKEI.
Kommentit (2)
  1. Luin otsikon: ”Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa puhua Pullukasta?” 😀

    1. Sissus, pitänee kysellä miten siellä voidaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.