Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Arkiterveiset Pullukalta ja Hilpalta (mukana myös Masa)

Kyllä Hilppakin osaa.
Kyllä Hilppakin osaa.

Mukamas-talviterveinen eteläisestä Suomesta! Eihän täällä mitään lunta ole, pelkkää jäätä/löllöä. Reilu viikko sitten (vai kaksi?) taivas varjeli, ja sieltä ei tippunut mitään. Oli reilusti plussaa ja hiekkateillä uudet pohjat -> MAASTOON! Olihan sitä kävelymaastoissa jo aiemminkin käyty, mutta se oli semmoista töpöttelyä, ei varsinaista urheilua. Lapsi otti Pullukan, minä Matti Masatuisen ja pari kaveria lähti vielä mukaan. Siinä kävi sitten niin, että jo ensimmäisen ravin kohdalla hevoset 1 ja 2 eivät enää kestäneet, vaan läksivät laukalle. Yksi peruutti ojaan. Yleinen kaoottisuus väritti reissua. Masan kumikuolain, jonka kanssa hän normaalisti viihtyy hienosti, oli totaalinen vitsi, ei sillä ainakaan jarrua saanut painettua. Sitten vaan mentiin! Totaalista riistäytymistä emme joutuneet todistamaan, mutta täysin riehaantunutta Pullukkaa kyllä. Rouva laukkaili paikallaan ja kävelyvauhdilla, avoväistössä tietenkin. Yllättävä ketteryys valtasi hänet. Myös koostaan johtuva yleisjähmeä Masakin löysi itsestään ns. villivarsan, ja hänkin tapailin paikallaan laukkaamista. Hienoja eläimiä! Niin virkeitä, niin eloisia! Ja koska retkueen ihmisjäsenet olivat enemmänkin urheaa  kuin nynnyä sorttia, iloitsimme riehakkaista ratsuistamme täysin rinnoin. Miten PARASTA on päästä maastoon päästelemään! Ja miten PALJON ottaa päähän, kun ei tiedä milloin pääsee uudestaan.

No niin, valivali, mutta näillä mennään nyt, mitkä on annettu. ”Suomen talvi yllätti ratsastajan”, kappas vaan. Että ahaa, täällä onkin jäistä eikä yhtään lunta ja välillä sataa vettä. Vielä on mahdollista saada lumipeite! Itse asiassa pohjoisemmassa kuulemma onkin, niinpä lähetinkin lapseni viikonlopuksi Keiteleelle näkemään Oikeaa Talvea. Pitihän sinne joku laittaa tutustumaan esim. uuteen hevoseen, jonka nimi on Markku. Hakiessani lapsen aion myös käydä palaveria aiheesta Ensi Kesän KavioliittoleiriT Keiteleellä. Niitä nimittäin tuleekin kaksi. Niistä sittemmin!

Hilppa jatkaa rauhallisen tytön elämää. Sinänsä kiva, koska kaiken uuden kokeminen on Hilpalle niin jees. Hilppa on käynyt aiemminkin vesikarsinassa, mutta siitä on kauan. Nyt käytiin uudestaan. Pikkuisen pientä hevosta jännitti, mutta täysin asiallisesti otti suihkun vastaan. Takajalan kakkakokkareet saatiin ihanasti suihkuteltua. On se kyllä merkillisen helppoa järkevän eläimen kanssa.

Hilpan koulutuksessa ollaan tasolla, jolla ohjasajo sujuu ihan kivasti. Pieni takapakki tuli, kun lapsen hampaat alkoivat olla sikin sokin pitkin suuta ja kuolain tuntui ikävältä. Hammaslääkäri poisti ylimääräiset leegot ja taas on elämä mielekästä. Juoksutus sujuu hienosti myös, etenkin kun opettaja juoksuttaa. Viimeksi ylitettiin ravissa yhtä puomia, jonka vieressä oli kammottavat hymynaama-pelotteet. Ensin järkytyttiin, sitten laskeutui rauha. Ihan helppo, sanoi Hilppa lopuksi.

Täsät se kaikki alkoi.
Tästä se kaikki alkoi.

Ainoastaan silloin, kun Hilppa pääsee vapaana sinkoilemaan pitkin maneesia, käy ilmi, että kevätjuhlaliikkeissäkin löytyy – niitä pukkeja en soisi kokevani selästä käsin. Siltäkin osin on plikka äitiinsä tullut – Pullukka ei meinaisi millään jaksaa juosta liinassa ravia, mutta kun laukka lähtee, lähtee myös sen päiväiset pukkisarjat. Ihan vaan, koska on niin kivan kevyt olo. Ei IKINÄ niin, että ihminen on selässä. Sehän on raskasta! Toivottavasti Hilpalla on sama logiikka.

Jouluna molemmat tytöt saivat flunssarokotteet. On helppo muistaa milloin ne antaa, kun tekee sen jouluna ja juhannuksena. Hampaiden raspaus on myös viisainta suorittaa mieleenpainuvaan aikaan, muuten saa aina olla pohtimassa, että millonkohan se oli. Tässä meillä on vielä harjoittelemista. Onneksi molempien tyttöjen kalustot ovat nyt hyvällä mallilla.

Tänä keväänä tavoitteita ei hirveämmin ole. Pullukka liikkuu kunnolla päivittäin, ja tähtää siihen, että keväällä saa miehen. Tällä hetkellä kovassa kurssissa on Suomeen ostettu ori Levisonn. Saapa nähdä tuleeko vielä vahvempia ehdokkaita. Pohdimme vielä jääkö Pullukka jo alkukesästä vapaaherrattareksi. Ainakin laidunkesä odottaa. Hilpan koulu jatkuu keväällä maltillisissa merkeissä, kesäksi Hilppa saa vielä mennä villihevosten hommiin. Syksyllä, jos luoja suo, laitamma selkään sekä satulan että ihmisen. Jännää! Luvassa kuitenkin lungi kevät. Mikäli reenit etenevät hyvin, lapsi alkaa kisata naapurin Masalla. Siitä sittemmin!

Hieno-Masa!
Hieno-Masa!

Kommentit (2)

  1. Tintti

    Minulla on valittamisen aihetta. Kyllä on inhottavaa lukea tätä blogia, kun matematiikan yo-kirjat odottavat kiltisti vuoroaan vieressä. Ei vain pysty keskittymään niihin tämän inhottavan hauskan blogin takia. Ylioppilaslautakunnassa ei taida olla liikaa hevosihmisiä, kenelle teen valituksen huonosta numerosta joka-ei-todellakaan-ole-oma-vikani, lukekaa vaikka itse tätä blogia ja koittakaa olla hullaantumatta. Kyllä tässä menee tulevaisuus (ja sitä myöten heppailu-elämä, no money no horse) pilalle. Seuraavaa inhottavan hauskaa postausta odotellessa.

    • katjastahl

      ettäs kehtaat!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *