Charlotte Dujardin ja me

Melkein kuin Dujardin. Kuva: Karo Pihlström

Charlotte Dujardin on yksi maailman parhaista kouluratsastajista. Se on todistettu kilpailuissa. Hänen tyyliään on ylistetty pehmeänä ja ihanana. Nyt hänen suorituksensa EM-kisoissa hylättiin, koska kyljestä löytyi verijälki. Kannus oli tehnyt siihen pienen haavan.

Seurasi somemyrsky. Miksi kannuksia pitää käyttää, ihmekös tuo, hullut dressageihmiset jne. Samaan aikaan Charlotten puolustajat kertovat miten kylkinirhaumia tulee ja miksi ja kuinka Charlotte menee aina hevonen edellä.

En kerrassaan keksi miksi minun pitäisi liittyä kumpaankaan kuoroon. Faktahan on se, että jos nykyhevosen päästää metsään ja jättää sinne, se kuolee. Nykyratsu tekee töitä noin tunnin-kaksi päivässä ja muun ajan se on omissa hommissaan, tarhassa, laitumella ja/tai karsinassa. Kun ammattilainen ratsastaa, hän tietää mitä tekee. Useimmiten. Asioita ei jankata hevoselle, vaan ilmaistaan selkeästi. Kun karvahattu ratsastaa, hän lenksuttaa hevosen selässä pahimmillaan miten sattuu, ja hevonen yrittää ymmärtää. Molempien ratsastuksien kesto sama. Kumpi on pahempi?

Kumpi hevonen on onnellisempi, ylipainoinen vapaamatkustaja, vai urheilullinen kilpahevonen? Kovin on paha sanoa. Veikkaan, että molemmista löytyy sekä onnellisia, että onnettomia. Sillä erotuksella toki, että kovin onneton hevonen ei suorita hyvin, eikä sitä näin ollen voi pitää kilpahevosena. Miten hevosen onnellisuutta ylipäänsä voi mitata?

Yritän tässä sanoa, että ennen kun ristiinnaulitsen ketään, katson peiliin ja mietin, olenko parempi kuin Charlotte, jos oman ratsastukseni seurauksena hevoselle tulee rasitusvamma. Tai joku muu vika. Onko se vähemmän, kuin haava kyljessä? Vai enemmän?

Ilokseni totean, että onhan maailmasta tullut jo minunkin harrastukseni aikana paaaaljon kivempi paikka hevosille. 70-luvulla ratsastuskouluissa oli jokaisella hevosella valkoiset läntit selässä. Suojia oli vain joillain kilpureilla. Suitset oli mitä oli. Tietoa on paljon enemmän, joten niin on tuskaakin.

Nyt siis heittelemään kiviä, ja se saa heittää ensimmäisen, joka ei ole koskaan aiheuttanut hevoselle epämiellyttävää tunnetta!

Ja myönteiset uutiset: Pullukan vauvan sydänlyönnit kuului! Juhuu! Kiitos maailman paras eläinlääkäri Hanna Nikander.
Kommentit (15)
  1. Eikö ole vain hyvä että kaikkiin pätevät samat säännöt?

    1. on toki! siitä kai kaikki ovat samaa mieltä.

      1. Juuri näin. Itse ainakin käsitin, että Dujardin ja koko joukkueensa hyväksyivät hylkäyksen aivan mukisematta.

        1. Juu, niin tekivät.

  2. Mua ihmetytti se millaisia kannuksia ilmeisesti nykyään saa käyttää: hs.fi/urheilu. Muinaisilta omilta kisavuosilta on jäänyt mieleen ettei saanut käyttää kuin tietyn pituisia ja mallisia kannuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.