Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Miksi esteratsastus on parasta mitä voit tehdä housut jalassa

Niin ihanaa, että menee silmät kiinni.
Niin ihanaa, että menee silmät kiinni. Kuva: Nea Levonius
Siellä ne viilettää!
Siellä ne viilettää! Kuva: Nea Levonius

En taida jaksaa edes arvata kuinka monta vuotta sitten olen ollut itse estekisoissa hyppäämässä. Siinä vaan kävi niin, että priorisoin lapsen kehittymisen, ja molempien jyrkkään kehityskaareen ei ollut varaa panostaa. Eikä se mitenkään maailmaa kaada. Näin se nyt vaan meni. Enkä voi sanoa olleeni yhtään onneton, kun olen seurannut Pullukan ja lapsen yhteistä taivalta. (!!!!!)

Ja tänään se sitten tapahtui. Olin ilmoittautunut oman seuramme kisoihin tallin uudella ratsulla. Tämä siksi, että ihan sattumalta tarjouduin kerran auttamaan hevosen liikuttamisessa juuri silloin, kun kaikki muut ihmiset olivat jossain keuhkoödeemassa tai reissun päällä. Osuin siis paikalle hyvään aikaan. Tästä nimittäin seurasi jokunen AIVAN FANTASTINEN ratsastuskerta, joista yksi oli estetunti. Siinäkin kävi niin, että satuin tulemaan maneesiin samaan aikaan kun estetunti oli alkamassa. Ope siinä sitten kysymään, että liitytkö porukoihin. Minähän vanhana estefanaatikkona tietysti imeydyin mukaan. Jees! Ja herran tähen miten se olikin mahtavaa! En voi sanoa olleeni ihan täysin kartalla joka hetki, mutta ainakin täysin ilmiliekeissä. Lupasin auttaa vastakin kyseisen hevosen liikutuksessa, ihan millä tyylilajilla hyvänsä. Ope ehdottikin, että mitä jos hyppäisit jonkun pikkuluokan sunnuntaina. MINÄHÄN HYPPÄÄN!

Piakkoin hokasin, että eihän minulla ole minkään valtakunnan kilpailulupaa, eikä taida olla hevosellakaan. Niinpä ehdotin, että otamme osaa kyllä, mutta kilpailun ulkopuolella. Ja josko maltillisesti aloitettaisiin 60-70cm luokasta, niin on varaa sählätä. Rutiiniahan ei ole. Se kävi.

Jotain kummallista tapahtui viime yönä, sillä yleensä en nuku kisoja edeltävänä yönä. Nyt vetelin ihan tukkina. Mailan puristaminen puuttui täysin. Miksi ihmeessä? Liittyikö tämä estekorkeuteen vai siihen, että kilpailun ulkopuolella? Vaiko kenties siihen, että hevonen on IHAN SAIRAAN HIENO RATSASTAA. Samapa se, fiilis katossa!

Verkka suoritettiin radalla, koska Suomen sää. Pieni hevoseni oli hieman kauhuissaan. Niin monta erilaista esinettä, ja yleisöäkin! Ja värejä! Katsomopäädyssä pieni ratsu meni aivan raiteiltaan, mutta tyyntyi, kun osoitin hänelle kuinka monta tuttua naamaa sieltä löytyy. Kyllähän hevonen puhetta ymmärtää. Verkkahypyt menivät ihan okei ja oma tunnelma sen kun kiihtyi kohti onnen huipentumaa. Oma hermostus väheni, kun huomasin, että hevosta hermostuttaa. Ei ollut varaa sekoilla molemmissa päissä, ajattelin.

Itse rata meni muuten aivan fantastisesti, mutta pieni hevonen on niin herkkä, että kun yhdessä kaarteessa hieman jännityin, hän otti nokkiinsa ja kosti rodeolla. Lapsi sanoi kauhistuneensa, mutta minulla vaan into lisääntyi. Mikä näissä rodeohassuttelijoissa oikein on? Ne on aivan parhaita! Vähän huumoria, hei! Ja ne hypyt – luokka olisi kevyesti voinut olla isompikin, niin HELPPOA JA HAUSKAA SE OLI. Tältäkö ratsastamisen kuuluu tuntua? Eli siltä, kun olisin samaa aikaan Sebbe Numminen ja Peder Fredricson, ja Kyra taputtaisi katsomossa? Herkkä hevonen, joka reagoi pieniinkin painonmuutoksiin, hengittämiseen ja naaman ilmeeseen. Ja imee esteelle. Ja hyppää mielellään ja HYVIN.

Esteratsastus on ihmisen parasta elämää.

Hienoakin hienompi.
Hienoakin hienompi. Kuva: Nea Levonius
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *