Harrastan vaarallista lajia

Neiti Peltonen.

Niin se aika rientää! Hilberger on ollut kohta kaksi viikkoa pellossa. Minä olen ratsastanut ensisijaisesti Hassulla Hirvellä ja silläkin vain kerran viikossa, mutta silloin dressagea. Oikein naurattaa aina välillä kun Ope sanoo, että menkää sellaista ravia, mistä saisi kouluradalla ysin. Mistä minä tiedän? Pääasia, että liikkuu eteenpäin, uhkailematta. Mutta rehellisyyden nimissä, kouluratsastaminen siihen tarkoitetulla hevosella on kyllä aika kivaa.

Ensi viikolla aloitetaan taas OIKEA ratsastus, eli esteet. Ostin Hilpalle uudet suitset, sellaiset, joissa turparemmin tasapaino pitäisi olla optimiluokkaa. Katsotaan miten käy. Ensimmäinen viikko joudutaan tepsuttelemaan kentällä ja maneesissa, koska kengittäjä pääsee kohteeseen vasta 24.6. Etukengäthän on tosiaan heitetty turhina laitumelle.

Asiasta toiseen (sanooko kukaan enää niin? Vai onko aina pakko sanoa KUKKARUUKKUUN tms.?), olipa karmeaa lukea hevosenpotkuun kuolleesta tytöstä. Työpaikalla kaikki kerääntyivät minun ympärilleni kyselemään miten nyt voin jatkaa lajin parissa. Olin vähän öönä, miksen voisi? ”No kun ne hevoset on niin vaarallisia!”, kommentoi kansa. Joku tiesi, että hevosen taakse ei saa mennä. Selitin sitten, miten hevonen on vaarallinen siksi, että sen kaviot on aika kovaa materiaalia ja se on iso eläin. Että jos se peljästyy ja satut olemaan huonossa paikassa, niin kyllä sattuu. Porukalle oli valtava yllätys kuulla, että hevonen on pakoeläin. Ja että niitä oppii lukemaan ihan niin kuin miehiäkin, itse asiassa paremminkin. Useimmat tällit voi ennakoida lukemalla hevosen käytöstä. Ei se niin ihmeellistä ole. Toki yllätyksiäkin sattuu, niin kuin nähtiin. Sattuu niitä kyllä jääkiekossakin. Jopa tahallaan.

EDIT. Osanotot omaisille. Sydän on kanssanne.

No mutta. Tuleehan sitä miettineeksi monettako elämää tässä tuhlaa. Ja koska on edelleen hengissä, on tärkeää, että nauttii joka hetkestä. Ja ottaa jokaisen hevosen omana persoonana, eikä vertaile niitä toisiinsa. Se on epäreilua hevosta kohtaan.

Ja nyt: #rideforhilda

Kommentit (4)
  1. Tuo oli ihan kamalaa luettavaa. Itse olen heppailevan 12-v tytön äiti ja aina saa sydän kurkussa olla, ettei henki lähe tytöltä. Olisi maailman kauhein asia menettää oma lapsi. Voimia kovasti hänen läheisilleen <3.

    1. Niin. Tapahtuma on hirveä. Siihen ei ole muuta sanottavaa. Suru on loputon. Todellisuudessa liikenne ON vaarallisempi paikka kuin rakkaan harrastuksen parissa olo.

  2. Itsekin ratsastavan tytön äitinä yritän olla kommentoimatta sitä hysteriaa, mikä hevosista ja niiden selästä tippuminen aina aiheuttaa muissa. Omaa pelkoa hillitsee se, että ratsastan itse jo myös ties monettako kymmentä vuotta ja osaan myös opettaa lasta monessa asiassa heppojen kanssa touhutessa. Mikään tieto ei silti estä tapahtumasta jotain, koska hevoset tosiaan ovat pakoeläimiä ja pelästyvät tosiaan vaikka liikkumatonta talikkoa. Uskon silti että lapseni nauttii hevosista ja senkin uhalla annan jatkaa harrastusta. Hän nimittäin kykenee loukkaamaan itsensä pahasti myös muissa paikoissa, jopa pihakeinussa istuessaan. Pidän vain peukkuja, etten minä ole se, joka hänet ikuisuuteen joutuu saattamaan. Lämpimiä ajatuksia pienen tytön perheelle ❤️

    1. Justiinsa näin! Enempää ei oikein voi tehdä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.