Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Hilppa – elämäni uusi keskipiste

Hilburgerilla on upouusi, ikioma syysjakku. Ei ole tarvittu vielä.

Onhan se nyt, jos ajatellaan, metkaa, että kun asut neljä kuukautta pellossa, ja sitten muutat rakennukseen sisälle. Niin kävi meidän Hilpalle. Ensin se pyyhki pyllyllään kaikki seinät (matoja? merkkaus?) ja sitten piehtaroi antaumuksella. Sitten koti oli kaiketi sisustettu. Naapurin Marttia tervehdittiin asiallisesti. Naama osattiin heti sujauttaa pystykaltereiden välistä, jotta sai heinää. Jos heinää ei ollut, osattiin roikottaa naamaa oven päällä: ”Moooi! Mitä te teette? Ketä te ootte? Kenen äiti sä oot?”

Ihan ekan kerran kun laitoin Hilpan kesän jälkeen kiinni käytävälle, se tepsutteli vähän ja kokeili sivunarujen kestävyyttä. Hyvin kestivät. Sitten se tyyntyi. Sen jälkeen se nukahti.

Krooh. Olen tehnyt pesän ja nukun siinä.

Ensi maanantaina Hilppa saa elämänsä ensimmäiset etukengät. Sitten sillä aletaan harjoitella aikuisten asioita. Olen hirveän ylpeä siitä, miten hienosti Hilppa osaa nostaa kaikki jalat vuorotellen. Se myös väistää painetta ihan pienestä kosketuksesta, ei nojaile. On varmaan viisasta kehua nyt, kun on kehuttavaa. Tänään se riehui tarhassaa kavereittensa kanssa, ja tallinpitäjän ottama video sekoilusta näytti sikäli hyvältä, että paksuuteensa nähden Hilppa oli yllättävän ketterä! Ei lainkaan kompuroinut eikä kaatuillut, niin kuin eräs laihempi kaverinsa.

Yhtenä päivänä käytiin taas villissä luonnossa (metsä) kävelyllä. Masa oli mukana. Menihän se Masa alkuun edellä, mutta sitten sitä alkoi jännittää, ja Hilppa sai vetovastuun. Ei ongelmaa! Toki joukkueenjohtajana oli perinteisesti vehnäterriääri. Näillä säädöillä voi mennä mihin vaan, eikä mikään ole liian jännää tai hirveää. Suosittelen koiran käyttämistä hirveystehtäviin!

Parasta mitä keksin.

Onhan se oma pieni heppa tietysti maailma kivoin, mutta käy välillä mielessä, että on se myös ihan oikeasti aika kiva. Etenkin yhtenä arki-iltana, kun kurvasin töistä hirveää vauhtia tallille, että ehdin aloittaa iltatallin teon ennen kuin tulee pimeää. Homma sujui ihan nohevasti huolimatta siitä, että 3/4 tallin hevosista on perkele ruunikoita ja ne pitää sujautella kaikki omiin laatikoihinsa ja tietenkin sadeloimet kuivaushuoneseen (niitä oli MONTA). Jännin paikka oli kuitenkin nuorisojaosto (1-VUOTIAAT), joista 2/4 olivat yhä omasta mielestään laitumella villihevosina. Voin kertoa, että kun jahtaat sateessa yöhön karauttanutta yksivuotiasta, alkaa tulla yllättävä nälkä, väsy ja äitä ikävä. Vaikka huumorillahan ne vaan! Mitä nyt leikistä suutut! Samaan aikaan tajuan, että juuri samalla tavalla kun minä opin miten ne käyttäytyvät, ne oppii miten niiden KUULUU käyttäytyä. Ne on pieniä asioita, mistä kunnioitus ja luottamus syntyy. Siksi varsojen kanssa on niin kiva touhuta, kun ne oppii nopeasti, eivätkä ole vielä pahan maailman katkeroittamia. Kaikki on hauskaa tai vähän hirveää, kunnes toisin ilmoitetaan.

Monesti kun näkee luimivia ja takakireitä hevosia, tulee miettineeksi mikä niiden naaman on nurinpäin kääntänyt. Jotain on ehkä sattunut, eikä asiaa ole välitetty korjata. Se on niin epäreilua. Toivon, että Hilpan kohdalla maltetaan tajuta millon menee vinoon, ja korjataan asia. Toistaiseksi pieni patukka on niin luottavainen, että sydän meinaa pakahtua. Mikä onni!

HEI MUISTAKAA MUISTAKAA! Vielä on tarjous olemassa! Nyt nykäiset kaveria hihasta ja lähdette ensi viikolla Horse Show’hun ilakoimaan!

Tässä on linkit Kavioliiton 2in1 -kampanjohinin, kaksi lippua yhden hinnalla. Linkit tulee kopioida tällaisenaan. Jos ne kopioi esim. selaimen osoitekentästä, linkki ei toimi.

Perjantain 19.10. Kansainvälinen avajaisnäytös https://bit.ly/2zQAuGB

Lauantain 20.10. Top Sport & Show  https://bit.ly/2zRA2YG

Horse Show’n aikataulut täällä.

Linkit voimassa 18.10. klo 23.59 asti.

Hilpan ottama kuva! Nenällä!
Naapurin komea poika lähettää terveisiä myös.
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *