Hukkaa ja löydä kykysi Portugalissa

Kotini seuraavat päivät.

Aah, taas sain kokea siunattuja hetkiä, kun saavuimme uuteen ratsastuskohteeseen Portugalissa. Lissabonista lentokentältä kesti puolitoista tuntia kurvata tänne, jossa selvästi jumalat viettävät vapaa-aikansa. Jumalten lisäksi paikassa viettää viikonloppua myös paikan omistaja, pankkiiri Vitor, joka sanoi ostaneensa kokeeksi parit hevoset, kun tytär näytti innostuvan esteratsastuksesta, ja päätyi lopulta pitämään tallia Abrantesin kylän kupeessa. Mehän tiedämme, että niin siinä juuri voi käydä. Hevoset vaikuttivat niin kivoilta, että niitähän piti saada lisää, ja nyt niitä on 18. Uusia KWPN-varsoja syntyy koko ajan ja lusitanojakin aletaan kasvattaa. Hyvä meininki!

Hallinnan etsintää, ei vielä sinne päinkään. Kuva: Nina Grönqvist

Tällä leirillä on ohjelmassa sekä dressagea että esteitä. Me aloitettiin Riipan kanssa heti esteillä. Minulla oli hevonen nimeltä Excalibur, ja se oli kyllä soiva peli. Aivan kaiken teki mitä pyysin, ja esteiden jälkeen tarjosi vielä pari ylimääräistä kevätjuhlaliikettäkin. Ihana hevonen, ja ihanaa päästä hyppäämään pitkäst aikaa! Perjantaiaamuna seurasi haaste. Opettajamme Joao halusi lykätä meidät hiton kuumien lusitanojen selkään, ja siinä sitä oltiin sitten. Kutakuinkin puoli tuntia olin ratsastanut, kunnes ratsuni suvaitsi esittää myös käyntiä. Opettaja huutaa ”RELAX, RELAX”, mutta jo pelkkä rentoutuminen sinkosi pikku hevoseni kuuhun. Väärinkin voi rentoutua! Ja kun ei saa myöskään olla löysä, vaan pitää olla JÄNTEVÄSTI RENTO. No sehän on toinen nimeni, ratsastanhan nykyään lähes kuukausittain.

Tämä Excalibur oli kyllä kiva ratsu! Kuva: Riitta Kosonen
Yhet paahtaa! Kuva: Riitta Kosonen

Olen siltä osin ylpeä itsestäni, että yritin sinnikkäästi kyllä, eikä tullut mieleenkään antaa periksi. Sain suoritettua piaffin ja passagen, olkoonkin, että hevonen olisi tehnyt ne varmaan ilman minuakin. Opettajakin oli kyllä toisella puolen kenttää, joten saattoi minulla olla joku osuus piaffin syntyyn. Hetkittäin saavutin halutun rentouden, mutta sitten taas jokin amerikkalainen piilolihas minussa liikahti, ja taas ratsuni ampaisi laukkaan. Talk about herkkä hevonen! Opettajamme analysoi Riippaa ja minua nerokkaan teräväkatseisesti: ”You think too much.”

VARTALON HALLINTA. Mistä niitä saa? Onko nettikauppaa? Nimittäin korostuu kivasti näissä porukoissa.

Tähän mennessä on siis ratsastettu kaksi kertaa ja syöty kaksi kertaa. Ruokaa tulee niin paljon, että ihmisen rajat tulevat vastaan. Ihmiset täällä ovat NIIN IHANIA! Herra Vitorin poika, Pedro 22v. muun muassa tarjoutui ajanmaan rouvat laukkujensa kanssa autolla talonsa oven eteen. Taloon oli matkaa 20 metriä. Palvelu ns. pelaa!

Illalla mennään Feira da Golegaan sekoilemaan lusitanojen kanssa. Siitä huomenna! Adios!

Niin, tämä kohteemme löytyy täältä ja sinne on täysin mahdollista lähteä itsekin!

Excaliburia naurattaa nää hommat. Ymmärrän täysin! Kuva: Riitta Kosonen

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.