Hyvä hevonen voi kulkea Horse Showsta ratsastuskouluun

Silloin. Kuva: Roosa Roth
Nyt.

Ratsastajainliitto julkaisi hienon kirjoituksen ratsastuskoulujen puolesta. Juuri Power Parkissa päättynyt tuntsareiden SM-kisa veti sakkia, ja hiestä huolimatta itsensä ylittämisiä tapahtui. Harva edes tajuaa, miten paljon vapaaehtoishommaa moinen tapahtuma tarvitsee, puhumattakaan ratsastuskoulujen opettajista ja muista aktiiveista, jotka kuljettavat ja koordinoivat hevoset, valmentavat ja tsemppaavat amatöörejään. Jännitys saattaa nousta hyvinkin mittavaksi, kun kisarutiinia ei hirveämmin ole. Ainoa, millä siitä selviää, on sen tajuaminen, että tässä ollaan yhteisessä liemessä – kaikilla on ihan sama tilanne. Näillä mennään, mitä on annettu, pitkä päätyyn ja perään jne.

Entäs ne hevoset? Keski-Euroopassa syntyy joka päivä sata (tuhat?kymmenen tuhatta? whatevs) varsaa, joista toivotaan jotain elämää suurempaa. Jos sitten noin 5-vuotiaana valkenee, että eipä siitä taida sellaista tullakaan, hevonen myydään jollekin maltillisten korkeuksien hyppääjälle. Keski-Euroopassa se voi tarkoittaa 140 senttiä. Aikansa hevonen tahkoaa ratoja, kunnes voittaminen loppuu/kyvyt loppuvat/huumori loppuu/seinä tulee vastaan. Sitten hevonen saattaa matkustaa lopulliseen kotiinsa, ratsastuskouluun. Hevoselle se on kuin vaihtaisi vaativasta kolmivuorotyöstä jätskikiskalle.

Hieno esimerkki monen työuran tehneestä hevosesta on Peder Fredrikssonin ratsastama Arctic Aurora Borealis (ja sitä ennen muuten Kari Nevalan, jolta olisi tullut kommentti tähän, jos olisi vastannut puhelimeen), joka tuntee nykyään nimen Aapo, ja se hengailee ratsastuskoulussa Torniossa. Satun tietämään, että hevonen on hyvin tyytyväinen nykyisessä ja viimeisessä kodissaan. Se on aikanaan antanut kaikkensa maailman suurimmissa kisoissa, olympialaisissa, ja nyt se saa opastaa tulevia kykyjä. Hevonen pysyy kunnossa, kun sitä arvostetaan. Sama se, millä tasolla se tapahtuu.

CHIO Aachen, Peder & Aapo.

Pullukka on myös tehnyt monta uraa. Se syntyi 2001 Hollannissa KWPN Fokfamilie 2037 -perheeseen. Siitä toivottiin kaiketi merkittävää estehevosta, mutta jo pienen kokonsa takia se siirtyi b-sarjaan. Onnekseen se pääsi yhden omistajanvaihdoksen jälkeen nuorelle kyvylle, joka ratsasti sillä voittoon 135-luokissa. Siinä oli Pullukan kattolukema. ”Hyppäsi se isompaakin, mutta ei voittanut,” kertoo Pullukan omistaja ennen minua (löysin hänet Facebookista, olemme kamuja!). Ollessaan 10v Pullukka muutti Suomeen ja alkoi opettaa eräälle espoolaiselle Katjalle, miten tammojen kanssa eletään. Se opetti myös miltä tuntuu, kun hypätään saakelin hyvin. Sitten se opetti vielä lapsen ylittämään esteet niin, että saadaan rusetteja. Viime syksyn Horse Showssa se osoitti olevansa painonsa edestä kultaa. Vanhahko, hieman ylipainoinen muija kiipesi yli esteiden kolmena päivänä peräkkäin, sillä niin oli sovittu. Millään ei olisi paikat antaneet enää periksi, mutta sovittu mikä sovittu. Nyt se lojuu laitumella ja keskittyy ammattiinsa numero kolme: äitiys. Sanoisin, että Pullukan elinkaari on mielekäs. Olispa ihmisilläkin noin päin! Eläkkeellä ehtisi vahtia vauvoja.

Silmä kovana siis Horse Show’hun! Siellä voit nähdä vaikkapa a) nuorten starteissa tulevan maailmantähden tahi b) missä tahansa starteissa tulevan tuntihevosystäväsi! Niin kuin tiedätte, näissä hommissa kaikki on mahdollista. Myös se, että kaikkien aikojen huipuin hevonen myydään miljoonilla jonnekin Siperiaan, eikä siitä enää koskaan kuulla mitään. Kivempi tämä ratsastuskouluvaihtoehto, vai mitä?

Helsinki International Horse Show 17.-21.10.2018 Helsingin jäähallissa (siis se vanha, ei Hartwall)

Kommentit (4)
  1. Hevostilan emäntä
    31.7.2018, 16:23

    Nytpäs käyn ihan kierroksilla! Tuo samainen Aapo on syntynyt samoihin aikoihin, kun aloitin ratsastuksen. Se myös asui nuorena samaisella ratsastuskoululla, jossa kuljin tuntilaisena ja myöhemmin hoitajana. Ja aina ihailin upeaa yksityishevosta! Eipä minulla ole ollut käsitystä, millaisiin paikkoihin se on sittemmin mennyt. Vau.

    Omat hevoseni ja ponini ovat kaikki vaihtaneet ammattia ravurista ratsuksi. Niistä ei oikein ollut ravitähdiksi, mutta väittäisin, että ne elävät onnellista elämää siitä huolimatta leppoisina puskaratsueläkeläisinä 🙂

    1. Tosiaan, ravihevosista vasta onkin moneksi! Ja voivat olla voittajia sekä ravureina että ratsuina.

    2. Aapo on kyllä vetänyt hienon uran ja sen jälkeen toiminut mahtavana tuntiheppana, minutkin herra sai innostumaan ratsastustunneista vuosien jälkeen. Nyt Aapo on vuoden verran viettänyt minulla puoliylläpidossa eläkepäiviä välillä tuuraillen tuntihepan hommissa enkä voisi onnellisempi olla kun saan hänelle arvoisensa eläkepäivät tarjota. Olemme nauraneet että Aapon lempiharrastus on tätiratsastastajien säikyttely, hän kun osaa esittää koppavaakin kaveria välillä 😀 Tämä herra on kyllä niin oman arvonsa tunteva ettei toista, mutta sydän puhdasta kultaa!

      1. Mahtavaa kuulla! Aapo kuulostaa hienolta jätkältä. Terpat hälle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.