Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Joo, mutta sehän on pelkkä tuntilainen!

Yksityisratsastajat kaarrossa. Toisella heistä mukana myös turvatyynyt.
Yksityisratsastajat kaarrossa. Toisella heistä mukana myös turvatyynyt.

Kävin morjenstamassa kaveriani eräällä tallilla sunnuntaina. Olin itse lapannut ne kaksi tuntia kakkaa ja ratsastanut sitten omin nokkineni tunnin-puolitoista. Näin muodoin olen siis enemmän kuin hän, joka käy kerran viikossa tunneilla. Niinkö? Todellisuudessa perus ratsastuskoululaista ei kyllä ole olemassakaan. Kaverini tuntia katsoessani mietin melko usein miksi olen ajautunut hevosenomistajuuslinjalle. Tuntilaiset tulevat kiireettöminä tallille. Kaikista jälleennäkeminen on hauskaa, ennen kaikkea hevosista, koska tuntilaiset tuovat porkkanoita tullessaan. Tunti on viikon kohokohta. Hevosia harjaillaan ja laitellaan kuntoon. Tunnelma on ennen kaikkea kiireetön ja huoleton.

Maneesissa tuntilaiset kiipeävät selkään ja naureskelevat omille heikkouksilleen ja kehuvat toisiaan. Moni tuntilaisista on osallistunut lukuisia kertoja koulukisoihin ja menestynytkin. Verryttely näyttää järkevältä ja jos ei näytä, opettaja huomauttaa. Tunnin edetessä tehtävät vaikeutuvat. Mietin jo puolessa välissä, että olisin tippunut selästä pelkästä uupumuksesta. Mikään hevosista ei näytä vaikealta, kaikki ovat kauniissa peräänannossa. Minä en ole.

Iski tuntsarikateus. Täällä ne kaikki iloisina hytkyvät ja kehittyvät jokaisella ratsastuskerralla. Opettajan kanssa nauretaan yhdessä. Jos et mene tunnille, tunti siirtyy, hevonen ei siirry mihinkään. Siellä se pyörii, huolettuna. Miksi halusinkaan pois opettajien silmien alta? Muistan ajatelleeni joskus AIKUISENA, eli 18-vuotiaana, etten kestä jos joku samanikäinen tulee huutamaan minulle mitä pitää tehdä. Kiva kuva opettajista, kaiken kaikkiaan! Olin aivan selkeästi päättänyt, että tunneille en ainakaan mene, koska olen niin kovan luokan yksityisratsastaja. Tsihi. Kaikenlaista.

Melko kova yksityisratsastaja 80-luvulta.
Melko kova yksityisratsastaja 80-luvulta.

Kun sitten pakollisen nuorisotauon jälkeen aloitin uudestaan, se tapahtui kuitenkin ratsastuskoulussa. Menin Leppävaaraan tunneille. Olipa järkyttävää tajuta kuinka motoriikka katoaa aikojen saatossa. Yhdeltä hevoselta meinasin pudota harjoitusravissa. Oikeasti, harjoitusravissa! Sitten ilmeisesti halusin enemmän ja useammin, liekö se ollut syynä ylläpitohevosen hankinnalle. Ja kas: kierre oli valmis. Kuuluin yhtäkkiä omistaja-luokkaan, olin NIITÄ. Pienenä ihmettelin aina miten jollain voi olla varaa hankkia hevonen. Yhtäkkiä olin itse moinen.

Samaan aikaan tuntilaisten huolettomuus ilahduttaa ja toisaalta surettaa. Voipi olla, ettei se porukka haluakaan painia ruokaintakysymysten ja satulaprobleemien kanssa, mutta minäpä haluan. Minä haluan olla hevosissa kaulaani myöten.  Minä haluan olla toteamassa mikä sitä vaivaa ja hoitamassa sitä kuntoon. Haluan olla paikalla kun kengitystä mietitään ja satulaa sovitetaan. Haluan oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Uskon, että tuntilaiset saavat maksimaaliset tehot irti tunneistaan, mutta eivät hevosten täyttämästä elämästä. Siksi, koska olen päättänyt: olen hevosenomistaja. Ja välillä tasapainoisesti kateellinen tuntilaisille.

Kommentit (13)

  1. Aa&Jii

    Minä vaihdoin muutaman vuoden mukavat ratsastuskoulutunnit (1-3 kertaa viikossa) hevosenomistajuuteen vajaa kaksi vuotta sitten. Tunnit jatkuvat edelleen kaksi kertaa viikossa, muuten tehdään, miltä tuntuu. Yleensä tuntuu maastossa kuljeskelu parhaimmalta. Tallilla on melkein aina muita, joiden kanssa rupatella, suunnitella uusia valmennuksia, vertailla, nauraa ja joskus itkeäkin, saada vertaistukea.

    Mutta siis parasta on kaveruus hepan kanssa, tutustuminen, sen ilmeiden tunnistaminen, yhdessä puuhailu, haistelu ja rapsuttelu. Heppalauman laidunelon seuraaminen. Oppiminen. Kiirettömyys, hevosen hyvinvointi. Oma hyvinvointi.

    Tämä oli parempaa kuin edes kuvittelin.

    • katjastahl

      Eikö olekin kreisiä. Aika ja rahat menee, mutta silti on onnellisempi kuin ikinä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *