Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Joulun taikaa

Joulutytöt.
Joulutytöt.

Ihana aatonaatto! Ajan syntymäpäivänäni tallille kauniissa suomalaisessa säässä – sataa vettä, on jäistä ja rapaista. Matkalla näen kaksi ojaan ajanutta autoa, liekö toinen törmännyt tai melkein törmännyt peuraan, toinen kaiketi räplännyt kännykkäänsä ja sortunut ohjausvirheeseen. Noh, uskon, että henkilövahingoilta on vältytty, vaan jos toisin, niin kai se on joulu Jorvissakin.

Olen pukeutunut paksuimpaan mahdolliseen toppatakkiini, sillä kuvittelen meneväni pakkaseen. Jalassa minulla on topparatsastushousut, joiden vedenpitävyydestä ei ole varmaa tietoa. Jaloissa on napakat Sorelit, joissa olevat reiät pitävät pitäjänsä ns. varpaillaan. Ikinä ei tiedä mistä kohtaa saappaan huopainen sisäjalkine imaisee kaikki ympärillä olevat joet, järvet ja valtameret sisäänsä.

Joku viisas ja lempeä ihminen on ottanut jo Pullukan sisään. Nähdessään minut Pullukka kysyy avataanko joulukalenteri. Avataan vaan, ja sehän sujuu jo osaajan elkein. Harjaan ratsun ja laitan kävelytysloimen selkään. Aiomme uhmata sään jumalia ja lähteä maastoon, koska haluan lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ulkoiluttaa koiran ja hevosen. Koiran mielestä idea on hyvä, hevosta epäilyttää. Aina kun joudun hiljentämään vauhtia esim. jäisen lätäkön kohdalla, hevonen ehdottaa, että eikös tästä voisikin jo periaatteessa kääntyä takaisin? No ei voi, nyt käydään sovittu metsälenkki, vaikka kynsilakat meneekin piloille. Hevonen alistuu tahtooni. Onhan minulla synttärit, eikä hänellä.

Vettä tai vedenkaltaista happosadetta tulee ihan reilulla jumalan kämmenellä. Itse olen niin tiiviisti pakattu möhkäle, etten juurikaan häiriinny. Koira piehtaroi vähäisissä lumiköntsissä, ilo on otettava irti sieltä mistä sen saa. Hevonen pääsee tunnelmaan vasta kävelyretken puolivälissä, kohdassa, jossa sen pitää itse pikku aivoillaan ratkaista mistä kohtaa ylitetään/kierretään löllökohta. Se oikein terästäytyy ratkaisemaan tätä luonnon omaa Rubikin kuutiota. En häiritse, vaan keskityn pitämään vatsalihakseni hereillä, jotta ratsun äkkinäiset liikkeet eivät suista minua maahan. Näillä varusteilla tuskin pääsisin takaisin selkään enää koskaan. Suoraan sanoen en ehkä pääsisi edes ylös, jos olisin kallellaan. Olisi kai se joulu sekin, kyljellään metsässä. Yksi kaverini toivotteli Facebookissa hyvää joulua kaikille, missä sen vietättekin. Itse hän aikoi kaiketi viettää joulunsa Ison Omenan parkkipaikalla, yritettyään jo kolmatta tuntia sisään tai ulos sieltä. Joulu se on parkkihallillakin!

Maastolenkkimme päättyi siltä osin onnellisesti, että kukaan ei suistunut, kaatunut, karannut tahi pahoittanut mieltään. Myöskään ulkopuolisille ei aiheutettu pysyvää harmia. Hevonen melkein nauroi ääneen, kun pääsi takaisin omaan, kuivaan karsinaansa, jonka etualalla odottikin jo kiva tukku heinää. Eihän tämä paskempaa ole sittenkään, tuumi Pullukka ja huitaisi korvansa höröön. Koira olisi vielä vetänyt toisen mokoman lenkin, mutta tyytyi osaansa.

Tästä alkoi Pullukan kahden päivän joululoma, joka sisältää vuosittaisen rokotuksen.

Kavioliitto toivottaa lukijoilleen mitä myönteisintä joulua! Olkaa kunnolla, siihen mekin pyritään.

Kommentit (6)

  1. Miia

    Hyvää Joulua Kokkolasta!

    Toivoo Miia ja sekalainen seurakunta eläimiä

    • katjastahl

      Kiitos samoin Hämeenlinnasta!

  2. Laura

    Hyvää joulua Kaihnuunkylästä, täällä on poka pakkasta ja lunta, voisin hyvillä mielin lahjoittaa osan sinne! -laura-

  3. Anne

    Myöhästyneet mutta sitäkin lämpöisemmät synttärionnittelut Katja ja hyvää joulunjatkoa koko porukalle. Onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta ja monta, monta ihanaa blogia.

    • katjastahl

      Kiitos, Anne!

  4. Jaana

    Miten kaunis kuva!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *