Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Kaikki menee metsään, paitsi Hirvi

Hilppa ja Hassu Tamma juttelevat päivän asioista.

Hilppa on edelleen satulaton. Järkeni sanoo, että ei se mitään haittaa, sehän on vasta täyttänyt neljä. Kyllä se vielä ehtii. Tunne sanoo, että ”no niin, nyt se traumatisoitui kireästä satulasta ja se on piloilla koko heppa ja kehitys viivästyy jne.” Juoksuttamalla on pientä hevosta pistetty tällä aikaa liikkeelle. On sentään se sujunut.

Huomenna haen taas yhden satulaehdokkaan. Toivokaamme parasta.

Viikonloppuna Hilppa oli mukana irtohypytyshommissa. Porukkaa oli arvioimassa Pekka Larsen, joka on ennenkin nähnyt estehevosia. Vaikka meidän Hilburger ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia, sai se Pekalta kiitokset tekniikasta. ”Sehän hyppää ihan hyvin!” sanoi Pekka ja teki minut onnelliseksi. Mutta sitten hän jatkoi: ”Se on kyllä kasvanut vähän eri suuntaan kun kuuluisi”, ja viittasi paksuuten. ”No shit, Sherlock”, vastasin ja kysyin onko vinkkiä. Pekka sanoi, että tuohon auttaa vain aika. ”Odottele rauhassa, kyllä se siitä suttaantuu!” Voi perkele. (kuvia irtohyppäyksestä odotellaan!)

Sitten se laihis. Kovalla työllä olen nyt KAKSI KERTAA rakentanut pienelle hevoselle turpaverkon, jotta syöminen hidastuisi. Voin kertoa, että samaiset kaksi kertaa se on revitty viikon sisällä huisin johonkin. En edes löydä jäänteitä tarhasta! Onko ne saakeli syöneet sen porukalla, nippusiteineen päivineen? Kuonokoppa odottaa nurkan takana. Repikööt siitä sitten!

Esitän tässä uhria, mutta arvaapa kuka/mikä se uhri todellisuudessa on?

Heräsin toissa yönä joka kerta kun käännyin. Selkä on jotenkin vinksin vonksin. Sattuu. Ärsyttää sanoin kuvaamattomasti, koska en uskalla mennä jumppaan ja ratsastaminenkin arveluttaa. Ratsastaminen ei kuitenkaan arveluttanut tarpeeksi, joten kiipesin Hassun Hirven selkään eilen illalla ja menin tunnille. Kummallisesti unohdin koko selkäjumin tunniksi! Hirvi oli ihan uskomattoman kiva ja herkkä. Ilahduin kerrassaan. Tunnin päätteeksi hyppäsin alas ja kohtasin arjen: ai saakeli, että sattuu! Kas näin hoidan selkääni. Ei kun buranaa tauluun ja sänkyyn kääntyilemään vaivalloisesti.

Pakkanenkin palasi. Joka paikka jäässä, pääkin. ”Taustalla aurinko joka ei lämmitä” – Ultra Bra.

Hirven kanssa kentän laitaa. Kiitos kuvasta nuoret, Emma ja isabella!

Kommentit (2)

  1. Taru k

    Kokeile Star Trekin koulusatulaa. Näyttää ja tuntuu ihan tavalliselta satulalta mut joustaa pituussuuntaan ja etukaari on helposti vaihdettava. On säästäny mulle järkyttävän summan rahaa kun kasvavat herkkäsieluiset herkkäselät on pärjänny yhdellä penkillä jo 2v!!

    1. Taru k

      ….siitä on toki muitakin malleja kun koulu- mut mä en aina muista että niitä muitakin lajeja on olemassa 😂

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *