Kavioliiton kesän välitilinpäätös

Se on nyt kuulkaa sillä tavalla, että alkaa henkinen kesä olla pulkassa. Kaikenlaista piti tekemän, osa toteutuikin. Lapsen piti kilvoitella Masan kanssa, mutta jos ei ollut tarhassa riekuttu vamma lonkassa, niin sitten oli kenkää irti jne. Ihan tavallista hevoselämää, siis! Tässä vaiheessa olen kuitenkin hyvin kiitollinen, että kisakautemme siirtyi syksyyn. Onhan tää helle ihan perkeleellinen.

Pullukka saatiin tiineksi niin kuin ajateltiin, ja muutto Oikealle Maaseudullekin toteutui. Toki tervetuliaistemppuna Puldekin tiputti kenkänsä heti kärkeen. Pullukka näyttää voivan hyvin ja ennen kaikkea paksusti. Kaikin tavoin!

Pullukka ja ystävänsä maalla. Kuva: Tiina Saarinen

Hilppa on pakoillut vastuuta koko kesän, ja sen onkin ollut sen ensisijainen tehtävä. Tallinpitäjän mukaan Hilppa on ”ehkä vähän laihtunut.” Suoritan katselmuksen myöhemmin tänään. En nimittäin usko.

Kavioliittoleirit numero I ja II suoritettiin asianmukaisesti (välillä hieman liian kovaa nauraen, siideri ei liity asiaan), ja jälkimmäisen kylkiäisenä myös Farm Escape -pakopeli, joka löytyi tänä kesänä siitä tallin pihapiiristä. Myös koirani Mimmi oli mukana ratkaisemassa rikospähkinää. Pääsimme ulos 55min kohdalla, vaikeusaste VAIKEA, eli olemme neroja. Samalla leirillä tuli koettua myös vikellyksen täysin vieras maailma. Luoja anna minulle voimaa, etten yritä temppuja kotona!

Tasapainoisia aikuisia leikkimässä, Team Vipeltäjät. Kuva: Jyrki PIrkkalainen

WKT:n tallissa asuu muuten myös ravihevonen (montakin entistä) Orpo-Pete. Sitä kävivät ravimiehet hakemassa lenkille harva se ilta. Ehkä siitä ja Köppisen (Ravikuningas 2014 ja 2017) mahdollisesta vierailusta johtuen porukassa nousi melko hysteerinen ravikuume. Eikä vähiten myöskään siksi, että tallin oma Leevi-poni lähti paikallisen tähden, Ryti-Tytön matkaan. Ja VOIKO TÄMÄ OLLA SATTUMAA, mutta RYTI-TYTTÖ VOITTI TÄNÄÄN KUNKKAREIDEN OSAKILPAILUN! Osa leiriläisistä oli onneksi valveilla ja ovat tahkonneet rahaa jo. Yksikin mehusteli jo voittaneensa EUROJA!

RYTI-TYTTÖÖÖÖÖÖ! Kuva: Hevosurheilu/Ada Pykäläniemi

Kotimatka Keiteleen Hamulan kylästä sujui kommelluksitta, mikä oli kiva, koska apunani oli vain koira. (Ja sekään ei ole kovin luotettava, koska kaikkien näiden vuosien (9) jälkeen hän karkasi eilen elämänsä eensimmäistä kertaa kotimme takaovesta sillä aikaa, kun olin autonvaihdossa. Hain vehkeilijän tänään Viikin löytöeläintalosta, 43e). Ajamista kyllä riitti, jossain vaiheessa jopa epäilin ajavani ympyrää, kun en meinannut ikinä saapua perille. Perille saavuttiin aika tarkkaan klo 21, eikä heppa ollut edes liiemmin hiessä. Kaikki heinät oli syöty jo Lahden nurkilla, joten hevosen piti keskittyä loppumatka omiin ajatuksiinsa. Taivaalle kiitos hyvästä matkustajasta!

Kotona Masaa odotti pesty talli (!) ja tuoreet kuivikkeet. Karsinan ikkunat oli avattu maailmalle, ja ikkunalaudat kukitettu. Luojalle kiitos kukat olivat Masan mielestä pahoja, säilyi visuaalinen ilme hyvänä. Irronnut kenkä laiteltiin tänään, kiitos taas kerran Mestari Villanen (tuhansia sydämiä tähän). Elämä jatkuu, mutta niin jatkuu myös työt!

Kesän arvosana: 9 (liian kuuma)

Leirien arvosana: 9 (liian kuuma, paarmat)

Hevosten arvosana: 10

Raportti Virallisesta Kavioliittokesästä päättyy tähän. Huomenna alkaa ARKI.

 

 

 

Kommentit (1)
  1. Kiitos leirikesäraporteista, jatkamme arjen parissa (tylsää ei sekään :D).
    Mimmi-koiruus oli selvästi sitä mieltä, että haluaa palata maalle, joten suoritti onnistuneen Home Escapen, mutta pahus kun kesken evakkomatkan päätyikin kiinniotetuksi ja Viikkiin. Muuten se olisi varmaan jo Keiteleen Hamulassa… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.