Kavioliitto Irlannissa, part 1

Tämmöisissä maisemissa ei ota yhtä paljon päähän kuin toisenlaisissa.

Onko kukaan kuullut semmoisesta lajista kuin HURLING? Kannattais olla, sillä kun saavumme Limerickiin (lähin kaupunki), käy ilmi, että paikallinen hurlingjoukkue on voittanut mestaruuden ensimmäistä kertaa 45 vuoteen, ja kaupunki on ”torilla tavataan” -meiningin jäljiltä. Onnellisia ihmisiä, siis! Saavuttuamme kohteeseemme Adareen (ihan nurkilla), käy ilmi, että nämä ihmisethän ovat lajista riippumatta aivan käsittämättömän ystävällisiä ja mukavia. Lienevätkö pikku känässä koko ajan? Ei olla lainkaan totuttu moiseen, vilpittömään ystävällisyyteen.

Ensimmäinen tunti kynnetään koko 12 hengen seurue samalla tunnilla. Paikan Lady Sue haluaa kartoittaa mistä ollaan kotoisin, vai ollaanko mistään. Hevoset ovat enemmän tai vähemmän Irish Sporthorses, normaalilla hajonnalla. Saattaa seassa olla joku connemarakin. Itselleni siunaantuu ensin Skyboy-niminen iso kiltti jätti. Säkä about 180cm. Ei ketterin mahdollinen, mutta kovin luotettavan oloinen ratsu. Pian käy ilmi, että Muriannella (nimi muutettu) on aivan vääränmoinen heppa, joten vaihdamme. Saan Onslow-nimisen hepan, joka nauraa minulle jo kaukaa. Se ei kunnioita mitään ideaani, eikä osta niitä ollenkaan. Selviän silti tehtävistä ihan ok, hypätään pientä ristikkoa ja pystyä. Suhtaudun hevoseen luottavaisin mielin – kesytän tämän vielä.

Skyboy.
Kivintä!

Päivä 2, hieman dressagea aamusta noin tunti. Ei saakeli, helppoa ei ole Onslow’n kanssa. Hetkittäin saavutamme kuitenkin yhteisymmärryksen ja matka jatkuu. Heti dressagen perään hypätään rataesteitä. Meidät on jaettu kahteen ryhmään, itse menin takki auki JEE, LET’S HYPÄTÄÄN YLI TALOJEN -ryhmään vain kieltääkseni kolme kertaa. Meni se sitten lopulta, mutta meinasi palaa käpy. Päivän päätteeksi saan ylitettyä pari maastoestettäkin, mutta sen eteen on nähty aika reilusti vaivaa. Kysyn opettajalta mitä tein väärin. Opettaja, Michelle, sanoo, ettet mitään, se on porsas. Opettaja sanoo, että tällä hevosella pitää ratsastaa silloin, kun on riidellyt aviomiehensä kanssa, muuten ei kerta kaikkiaan mikään suju. Pitää suuttua. Helpottaa. Opettaja ehdottaa, että kokeilisin jotain kivaakin hevosta. Muilla näyttää menevän aika kivasti.

Paikka on ihan naurettavan ihana. Vihreätä nummea on silmän kantamattomiin, joka puolella hiihtelee poneja ja koiria. Täällä harjoitetaan myös parjattua huntingia, joten koirissakin löytyy. Ja niitä on nimittäin paljon – 104. Ne tosin asuvat omassa talossaan. Aamulla pari jäbää lenkkeilytti sadan koiran jengiään, ja huuteli NIMELTÄ koiria, jotka meinasivat mennä ei-sovittuun suuntaan. Miten he sen tekevät? Miksi tämä ei minulta onnistu yhden koiran kanssa?

Hundkarusellen.

Maastoesteiden hyppelyä ei vielä ole kuvissa, sillä opettajamme on sitä mieltä, että meidän pitää ensin kehittyä, ja sitten hän vasta kuvaa meitä kaikkia. Siihen asti kamerat/kännykät piti luovuttaa open huostaan. Uskon, että hän tietää, mistä puhuu.

Iltapäivällä kävimme maastossa noin 1,5 tuntia ja maisemat olivat kuin postikortissa. Ihan uskomattomat! Tapahtui myös niinä hetkinä, että koko porukkamme laukkasi KOVAA peräkanaa, ja se oli niin kivaa, että monella meinasi kyynel vierähtää.

Kaiken kaikkiaan täällä ei ehdi kun syödä ja kiivetä taas hevosen selkään. Ja kaikki muu onkin turhaa.

Lisää kuvia ja videoita ja ties mitä lähitulevaisuudessa myös täältä: Riitta reissaa-blogi.

Miten näille reissuille pääsee? Täältä: Horsexplore.

Hevos-Onslow.
Ja tässä alkuperäinen Onslow.
Kommentit (1)
  1. Tulee niin mieleen oma ratsastusreissu ihanilla nummilla ❤️ Kadehdin kyllä kovasti sua, paitsi Onslown osalta 😂😂😂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.