Kavioliittoleiri: katkenneita suitsia ja jalkakylpyjä

Pojat niitulla.

Tervehdys maanpäällisestä saunasta! Ymmärtääkseni joka puolella kärsitään samasta, harvinaisesta vaivasta, eli siitä, että kuumuus menee yli kaiken tolkun. Harrasta tässä nyt sitten. Luin juuri Hevostietokeskuksen infon siitä miten hevosten hikipäivät pitää huomioida. Artikkelissa kerrottiin hevosen kestävän hellettä kaiken kaikkiaan aika hyvin. Se on totta. Kuumuus ei ole aiheuttanut mitään ihmeellistä, koska eläimet on pidetty suolassa ja vedessä. Sen sijaan mihin EI osattu varautua, oli paarmojen maksimaalinen esiinmarssi. Aivan sairas määrä paarmoja! Ja mikä kreiseintä, tallissa niitä ei ole (siellä on myös viileä), maneesissa ei ole, eikä myöskään metsätiellä, mutta menepä uimaan! Paarma ei kysele oletko ihminen vai heppa, kimppuun vaan! Jumalavita niitä puski nimittäin saattueittan päälle. Ja juuri silloin, kun kaavailit kivasti viilentäväsi itseä ja/tai hevosta. Viilennä vaan, älä meistä välitä, sanoivat paarmat. Ihan horror, mikään myrkky ei tunnu missään. No, onneksi pulma jäi melko paikalliseksi.

Merkillistä kyllä, maneesissa on tosiaan ollut melko viileä, ja siksi koulutunnit onkin pidetty siellä. Aika jees! Kotopuolen maneesissa on nimittäin kuumempi.

 

Viime kesän leirin aikoihin tiineksi todettu tammakin on jo synnyttänyt kovasti odotetun orivarsan Costellosta (kunkkariehdokkaamme numero UNO!). Nimi varsalle annettiin jo viime vuonna, siitä tuli Pääluottamusmies. Nimen kaavailtiin olevan riittävän vahva tulevalle ravikuninkaalle. Lempinimeltään hän on Pääkkönen. Fantastinen lapsi!

Pääkkönen ojentelee.

Oma lapseni yritti esitellä Masa-Petterille uimisen (tai edes kahlaamisen) saloja. Ei käy, sanoi Masa. Liikaa riskejä, sanoi Masa, vaikka suomenhevoset huikkailivat järvestä, että tule tänne vaan, kiva hiekkapohja ja vesi viilentää ihanasti vehkeitä. Ei puhettakaan, sanoi Masa. Iltapäivän pohdintatauon jälkeen Masa tuli toisiin aatoksiin. Asiaa saattoi helpottaa se, että nyt uimakaverina oli shetlanninponi Martta. Martalle ei ruveta. Kun Martta sanoo mennään, silloin mennään. Ja Masa meni. Kun rohkeus sitten löytyi, kahlattiin takaisin rantaan. Lapsi otti ohjat kaulalta, ja johan hevonen astui ohjan päälle niin, että suitset sanoivat naps. Sain siis puhelun rannasta, että voitko tulla tänne ja tuoda suitset. Jep! Sitähän varten äidit on olemassa. Loppu siis hyvin, kaikki hyvin.

Uimaneuvoja-Martta ja ensikertalais-Masa.
Yrttikylpy rakentuu.

Päivällisen jälkeen meidät otti huomaansa viime vuodesta tuttu Yrtti-Jyrki. Hän komensi meidät keräämään yrttejä, joista keitettiin meille elvyttävät jalkahoidot. Harva asia on niin ihanaa, kuin istuskelu pihakatoksessa niin, että tuuli leyhyttää mukavasti hikistä tukkaa ja jalat uiskentelevat hoitavassa kylvyssä, ruusun terälehtien seassa. Sen jälkeen on melko kiva mennä nukkumaan taloon, jossa on ILMALÄMPÖPUMPPU. Tiedättekö, se on nerojen keksintö.

Lisää leirisekoilua vielä tällä viikolla!

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.