Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Kenelle saa huomauttaa ja mistä?

Älä sano mitään, äiti.
Älä sano mitään, äiti.

Juttelin estevalmentajani Manuelin kanssa eilen pitkään. Yksi asia, mistä halusin kuulla hänen mielipiteensä, oli onko opettajan/valmentajan vastuulla huomauttaa jos hevonen on hänen mielestään kipeä. Manuel vastasi että totta helvetissä on! Ja sen pitäisi olla jokaisen hevosihmisen velvollisuus, hän jatkoi. Olen samaa mieltä, mutta jäin miettimään asiaa. Me ihmiset olemme melko kovia loukkaantumaan (henkisesti), joten harva uskaltaa sanoa, vaikka syytä olisi. Eikö totta?

Muistan miljoonien vuosien takaa pari heppaa, jotka olivat omani tallikavereita. Molemmat olivat lähempänä kahtakymppiä kuin kymppiä ja JÄÄTÄVÄN lihavia. Siis todella ymmyrväisiä. En sinänsä hätäänny pulleista hevoisista, jollei se pulleus ilmesty yks kaks. Meitä on moneen junaan. Mikä sen sijaan kiinnitti huomioni, oli että molemmat hevoset klenkkasivat erittäin rajusti. Siis ei mikään epäpuhdas, vaan selkeä, vaikea ontuma. Käveleminen näytti todella vaivalloiselta. Tätä jatkui ainakin kuukausia, en muista enää tarkkaan. Minä ja pari muutakin tallikaveria kyselivät hevosten omistajalta, että ootko huomannut, että ontuvat molemmat aika pahasti. Hän totesi tietävänsä, mutta ne kuulemma ovat sellaisia. Huomautettiin röyhkeästi merkittävästä ylipainostakin, että vaiva saattaa pahentua pelkän läskin ansiosta. Hevoset eivät hänen mielestään olleet mitenkään erikoisen paksuja. Saatoin sanoa, että jollei nuo parane, niin miettisin vihreämpiä laitumia. Omistaja siihen, että ei hän voi laittaa niitä pois, kun lapset tulisivat liian surullisiksi. Lapset olivat alle kouluikäisiä. Jassoo.

No, seuraava yllätys tuli, kun toinen tammoista astutettiin. Raskautta seurattiin innolla ja ultrastakin kurkistettiin tilanne tiineyden alussa, niin kuin tapana on. Varsa siellä oli. Sitä sitten odotettiin kuin kuuta nousevaa ja talliin asennettiin kamerat. Omistaja valvoi öitä. Yliaikaa rupesi olemaan jo kolmisen viikkoa, kun eläinlääkäri pyydettiin tutkimaan onko kaikki okei. No ei ollut, tamma oli luonut varsan jo ties milloin. Se oli enää muodottoman paksu. Hups.

Niillä main nainen muutti hevosensa pois. Toivon, että kopukat kasvavat edes nyt koiranputkea jossain kuohkeissa mullissa.

Tämä oli ääriesimerkki. Köykäisempiä näkee jatkuvasti. Ratsastamisesta riittäisi toki sanottavaa melkein jokaiselle, mutta se lienee turhahkoa, sillä harva oppii ratsastamaan, jos ohikulkija huomauttaa, että ratsasta paremmin. Tosin kai sekin on mahdollista. Olen itse hirmu mielelläni aina neuvomassa, mikä on esimerkiksi tyttäreni mielestä aivan hirveää (ymmärrän), mutta olen pyrkinyt kehittämään neuvomispakkoani kyselevämpään suuntaan. Se yleensä toimii paremmin. Että oletko kokeillut…?

Miten sitten itse otan vastaan kommentit? Riippuu asiasta. Juuri viime viikolla ystäväni hyppäsi Pullukalla, koska olin itse jossain keuhkoödeemassa. Pullukkahan ei tunnetusti anna mitään ilmaiseksi, joten kaverilleni tuli hiki, mutta hyvin se meni. Estehyppelyn jälkeen kaverini totesi ystävällisesti, että Pullukalle tekisi hyvää, jos se läpiratsastettaisiin kerran viikossa. Ah, naurahdin, Pullukkaa on läpiratsastettu kerran viikossa jo ainakin kaksi kuukautta. Se on tuommoinen! Yhdessä hetkessä aivan ässä, seuraavassa täys pökkelö ja kaikkea siltä väliltä. Voitte kuvitella kuinka monta vinkkiä olen ottanut vastaan. Ja täytyy sanoa, että osasta olen sydämistynytkin. Se vaan vituttaa kun hevonen ei kulje. Olen myös kääntänyt takkiani noin 50 kertaa ja kehittynyt itse oman hevoseni ja sen satuloiden ja kiputilojen arvioijana. Kaikkea on kokeiltu ja tullaan kokeilemaankin. Pullukka on erikoismuija, ja niillä mennään. Niin kauan kun tiedän sen olevan terve, saa tulla neuvomaan ja jopa kokeilemaan. En loukkaannu yhtään, jos joku keksii pyörän. Mutta siitä loukkaannun, jos asia esitetään ylimielisesti.

Itse olen monet kerrat ratsastessa kysellyt ympärilläni ratsastavilta paremmilta, että mitä tekisit nyt mun asemassa. Välillä sitä vaan niin uunona noiden tammojen kanssa. Harvoin olen saanut apuja niitä kysellessäni.

Loppukaneetiksi kysyisinkin teiltä, kavioliittolaiset, mistä te huomautatte kanssaharrastajille? Gramaaneista? Raipan käytöstä? Kannuksista? Vinoudesta? Varusteista?

Ja voiko niistä sanoa?

Kumpi on tärkeämpää, naapurisopu vai hevosen hyvä?

Kommentit (9)

  1. Minä

    Minun mielestäni suu pitää avata jos toisen ratsukon menosta on vaaraa ko. ratsukolle tai muille taikka jos ratsastaja ratsastaa hevosta epäreilusti (repii suusta, liika raippa etc.)

    Avun saaminen on ihanaa ja kiitollisena otan vinkkejä vastaan kokeneemmilta. Meidän tallilta löytyy henkilö jonka on _pakko_ neuvoa joka asiassa. Kommentit on tasoa ”aseta sitä enemmän” ”käytä enemmän pohkeita” yms hienosäätöä. Koskaan en ole ratsastanut ratsuani epäreilusti eikä meillä ole mitään konkreettista ongelmaa (kieltäisi esteelle, ei liikkuisi, ei nostaisi laukkaa tms), tämän henkilön on vain ihan pakko päästä neuvomaan joka käänteessä, vaikka voisi keskittyä omaan ratsastukseensa 🙁 Neuvoo siis useampaa meitä ”kokemattomampaa”, aina samanlaisilla ohjeilla. Usein vielä vertaa menoa omaan ratsuunsa ”kato kun mun heppaki menee näin hyvin” ”kato kun mun heppa vaihtaa puhtaasti laukan” jne, tuntuu että tarkoitus on vain korostaa sitä omaa taitoa, eikä vilpittömästi auttaa muita.

  2. Heidi

    Hyvä kysymys…hmm…
    Itse olen ammatiltani hevosenhoitaja ja työskennellyt isoissa ja maineikkaissa talleissa ravipuolella sekä ratsastanut koko ikäni. Tällä hetkellä 28-vuotta kulunut ensimmäisestä ponin selkään kiipeämisestä.
    Olen tottunut avoimeen keskusteluuun ja hevosen terveyden tavoitteluun. Totuin myös siihen, että kaikki tallilla olijat, kävijät ja työskentelijät ilmoittavat heti jos huomaavat hevosten käyttäytymisessä/terveydessä jotakin normaalista poikkeavaa.
    Mikään hevonen ei ole koskaan 100% terve, aina on jossain vähän linimentin tai pliisterin tarvetta jos ei nyt kuitenkaan sairaslomaa ole vailla.
    Jos ei itse uskalla puuttua tai kysellä asioista jotka ovat omasta mielestä epäkohtia niin tulee tallin omistaja vastuuttaa tehtävään. Tallin omistajan kanssa on myös hyvä jutella ennen kuin menee avautumaan, koska kyse voi olla myös jostakin täysin laillisesta asiasta joka ei vain omaa etiikkaa miellytä, esim nämä gramaanit tai jokin muu apuväline.
    Meitä on niin sata joka junaan, että tulee hyväksyä toisten tavat toimia mikäli hevosen etu ei siitä kärsi eli sitä ei satuteta/piestä/rääkätä. Mikä sitten on rääkkäystä kenenkin mielestä??
    Toiset on kengättömiä ja toisilla on hokit kesälläkin. Toisilla on kanget ja toisilla ei ole kuolaimia ollenkaan jne.. Kaikkien tapaa tulisi kunnioittaa, toiset on puskaratsuja ja toiset tähtää sm-kisoihin. Silloin käyttö/varusteet ja treeni/hoito on erilaista. Joka tapauksessa jokaista hevosta tulee rakastaa ja hoitaa, se ei saa olla vain väline.
    Tulisi kunnioittaa toisten ajatusmaailmaa, mutta asioita voi silti kyseenalaistaa ja niistä voi keskustella jos molemmat osapuolet niin tahtoo. Jos laittomassa tilanteessa ei keskusteluyhteyttä synny niin viranomainen auttaa.
    Ja olisi myös hienoa, että talleillakaan asiat eivät vaan mene ongelma keskeisiksi vaan muistetaan kehua kaveria. ”ompas ponisi tänään tykki!” ! ”Oletkos syöttänyt jotain uutta, kun karva noin kiiltää?” ”Melkoiset lihakset ootte hankkinut talven aikana”
    Nää on tosi raadollisia asioita, mutta ehkä se keskusteluyhteys löytyy.
    Itse tykkään käyttää tämän tyyppistä: ” En ole varma mutta itse teen näin…” ”tähän on monta koulukuntaa, mutta olen itse kokeillut tätä ja tätä…” Oletko ajatellut jos kokeilisit..” Mites, olet kokeillut..” ”Sinähän olet edistynyt huimasti, entäs jos kokeilisit vielä..”

    • katjastahl

      Hyvä, viisas kirjoitus! Juuri näin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *