Kavioliitossa 30v
Kavioliitossa 30v

Keskinkertainen arkeni, jota rikkaat piristävät

Masa suutahti, kun häntä komennettiin. Kuva: Nea Levonius

Ja täällä ollaan, arki, bring it on! Ihan täysin se ei ole vielä ehtinyt alkaa, koska Hilppa on edelleen olomuodossa ”villihevonen”. Masan kohdalla arki ja treenit ovat taas tosiasia. Lapsi ja hevonen aloittivat ohjatut reenit tällä viikolla, ja kumma kyllä, sekä este- että koulurupeama sujuivat hyvin. Yleensä ensimmäiset kerrat tauon jälkeen ovat puhdasta painajaista, mutta nyt on kai tehty jotain oikein, kun homma sujui. Mitä on sitten tehty?

On otettu kaikki irti sänkipellosta, kun semmoiselle on kerran päästy. Mikään ei ilahduta hevosen ja sen kropan tunnelmaa kuin kunnon laukka. Muutenkin näkisin, että kunnon laukkaa (kovaa vauhtia) harrastavat lähinnä kenttäratsastajat, ja niitäkin on karkeasti laskien neljä. Miksi? Mikä siinä laukassa niin pelottaa? Vauhti? Laukkaa on siis meidän perheessä harjoitettu – maastossa pakenemistarkoituksissa (viimeksi 8 peuraa ja 2 hirveä) ja pellolla iloluontoisesti. Se eheyttää. Kokeilkaa!

Toinen juttu saattaa olla kireän pipon puuttuminen. Lapsen motivaatio on ollut koetuksella, koska asiat eivät ole menneet ihan niin kuin suunniteltiin. On ollut lonkkakyhmyn vammaa, kengän irtoamista, kesän helvetillistä kuumuutta jne. Eli ihan normaalia hevoselämää. Joskus sitä kestää paremmin, joskus huonommin. Jos vastoinkäymisten jälkeen vielä inspiroi, saattaa osata ottaa hieman lungimmin. Mitä siitä, jos toisinaan homma leviää? Sehän on laiffia.

Olen monesti miettinyt missä olisimme, jos meillä olisi ollut kalliita ja hienoja hevosia. Hienolla tarkoitan laadukkaita ratsuja, jotka ottavat neuvoja vastaan kaikissa olosuhteissa. (Onko sellaisia?) Olisiko silloin kapuloita lyönyt rattaisiin oma pää? Eikö yksi lajin suola olekin juuri se, että ikinä et voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu? Jos hevonen ei ole valmis kisaratsu kaikilta osin, mielestäni suurimmat kiksit saa juuri siitä, että näkee sen kanssa vaivaa ja saavuttaa jotain. Jos/kun tulosta syntyy, tunnelma on kaksin verroin hienompi. Vai onko tämä vain köyhän selittelyä? Sama se, sillä toimii!

Köyhistä tuli mieleen, että luin jostain, että Helsingissä olevan Löyly-ravintolan vieressä on ulkokuntosali, jota saavat kansalaiset vapaasti käyttää. Sen on rakennuttanut omalla kustannuksellaan Jasper Pääkkönen. Miten hienoa tämä on? Äveriäs ihminen tekee jotain, jotta muillakin olisi kivaa! Aivan upea idis. Suomessa on kuulemma noin 65 000 miljonääriä, joten on täysin mahdollista, että joku niistä päättää yllättäen sijoittaa ratsastukseen, ja – niin mitä? Onhan sitä jo tehtykin: Ratsastuskeskus Aino, Stable Nova, lukuista tahot, jotka ovat mahdollistaneet Helsinki Horse Show’n. Niin että sen sijaan, että mökötettäisiin äveriäille, voidaankin olla ihan innoissaan: heidän ansiostaan meilläkin on vaikka mitä kivaa!

Mikä siinä onkin, että raha pyöriikin mielessä, kun makaan sohvan pohjalla jatkuvasti niistellen. Muistakaa syödä sinkkiä, ja jos jää aikaa, välillä kaikkea muutakin!

No emmä enää mökötä. Kuva: Nea Levonius
Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *