Kummassa vika?

Kuva: Anne Jääskö

Eräs tuttuni tuumaili tuntinsa jälkeen, että olipa hevonen vaikea tänään. Kuuntelin ymmärtäväisesti, mutta mietin samalla mistä hän tietää sen. Toki ymmärrän, että ulkopuoliset olosuhteet vaikuttavat hevoseen: tuuli, kylmyys, kuumuus ja ohitettavat ratsukot. Jokainen näistä voi saada eläimen raiteiltaan. Kysymys onkin usein siitä, miten itse suhtautuu tilanteisiin.

Silti palaan ihmettelemään. Jos itse koen, että juuri tänään tunti on ollut haastava, löydän vian aina satulan päältä. Olen varma, että jollain tavalla olen ollut epärento tai epätarkka ajoituksessa. Hassua, mutta mieleeni ei edes pälkähdä, että hevonen olisi semmoinen tai tämmöinen. Se on mitä on, mutta oma kyky mitataan, kuinka lutviudutaan hevosen erilaisten päivien kanssa. Mistä tietää, onko vika itsessä vai hevosessa? Tai onko sillä väliä?

Aivan viime vuosian mielessäni on käynyt, että en ehkä olekaan aina syypää tunnin epäonnistumiseen. Toisaalta, jos esim. vinous aiheuttaa ihmetystä, sen korjaamiseenkin on keinoja, myös järkeviä ja pehmeitä, sitkeitä keinoja. Onhan omassakin kropassa toisinaan vinoutta ja kireyttä. Useimmiten ne lähtevät liikkumalla ja venyttämällä. Miksei siis hevosenkin kohdalla?

Oikeassa olemisen uskaltaminen on taito, jota olen pyrkinyt opettelemaan Hilpan kanssa. Hilpalta ei pidäkään vienosti kysellä asioita, sillä hän ei tiedä. Ihan niin kuin lapsi. Ei lapselle voi heittää a, b, c ja d -vaihtoehtoja joka asiaan, sillä pieni pää menee sekaisin. Jonkun pitää osata sanoa, että se on a. Näin lapsella on turvallinen olo. Samahan se on kopukoiden kanssa, etenkin nuorisolaisten. Kun sen tajusin, Hilppa alkoi kuunnella sanomisiani ihan eri tavalla. Aiemmin kiihdytin itseäni kyselemällä koko ajan ”MITÄ JOS TEEN VÄÄRIN?”

Jos ei tee mitään, ei voi epäonnistua. Ei voi myöskään onnistua.

Sitten tulee kysymyksiä, jonka äärellä kaikki ovat öönä. Hilppahan heitti laitumella etukenkänsä jorpakkoon. Kävin keskustelua kengittäjämme kanssa (fantastinen Riina Villanen), että tuutko laittelemaan. Riina kysyi, että kestäisiköhän ne tassut viikon ilman? Silloin olisi ympärikengitys. Vastasin, etten tiedä. Hän vastasi, että ei tiedä hänkään. Totesimme yhdessä, että seurataan tilannetta, eikä mennä soratielle. Kaikkeen ei vaan ole vastauksia, ja se on ihan okei.

Tällä kuvalla ajattelin hakea siihen Huippumalli haussa -kisaan. Kuva: Nea Levonius
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.