Kun hevonen menee nurin

Kaupallinen yhteistyö: Hipposport

Toukokuu 2019.

Minä olen jäänyt hevosen alle kolme kertaa elämäni aikana. Varsan alla makaamista ei lasketa. Olen ollut onnekas, sillä olen säästynyt luiden rikkoutumiselta ja ennen viime kevättä myös aivotärähdykseltä. Ja juuri se, että en ole satuttanut itseäni kunnolla, on jättänyt jälkensä varusteisiini. En ole osaanut ajatella niitä turvallisuuden kannalta, ainoastaan pakollisuuden kannalta. En ole ottanut turvaliiviä vakiovarusteekseni .

Ostin turvaliivin noin pari vuotta sitten, kun lähdin Horsexploren maastoesteleirille Irlantiin. Sen jälkeen olen käyttänyt sitä satunnaisesti estekisoissa. Miksi vain satunnaisesti? Olen tippunut Hilpalta ainakin 10 kertaa.

Muistan kun Australiassa jo vuonna 1991 jokaisella pyöräilijällä oli kypärä. Se oli pakollista, ja se näytti minun silmääni tyhmältä. Enää siinä ei ole mitään tyhmää. Miksi ihmeessä turvallisuus olisi tyhmää?

Ratsastuksessa kypärä on ollut pakollinen väline vuosikymmeniä. Vakuutuksesta ei nykyään voi haaveillakaan, jollei ole ns. VG1 -hyväksyttyä EU-standardien mukaista pottaa päässään. ”Kypärä on halpa henkivakuutus” on ihan naseva sanonta. Jos haluaa muutakin kuin jäädä henkiin, on syytä siirtyä seuraavalle tasolle.

Minä olen 70-luvun tallikasvatteja. Kypärät olivat tuolloin enemmänkin koristeita, ja muut varusteet valittiin sillä perusteella, että ne eivät hankaa ja ettei niitä tarvitse pitää myös tallin ulkopuolella. Tänä päivänä tiedetään enemmän. Kypärät ovat kehittyneet oikeasti suojaaviksi ja tajutaan, että ratsastussaappaat ja saappaanvarret (tai minichapsit) suojaavat myös kolhuilta. Hanskat ovat varsin hyvä tuotepari turvallisuuden kannalta, eikä hihattomia paitoja juuri haluta nähdä hevosen selässä. On myös ymmärretty, että hevosen tunteminen ja sen liikkeiden ennakointi (horsemanship) ovat erinomaisia keinoja välttyä loukkaantumisilta. Aina se ei kuitenkaan riitä.

Noin viikko sitten KAKSI kaveriani meni nurin hevosen kanssa. Molemmat ovat puljanneet hevosten kanssa koko ikänsä. Voidaan puhua varsin kokeneista ihmisistä. Toinen kavereistani oli juuri saapumassa maastosta tallin pihaan, kun hevonen täysin äkkiarvaamatta nousi pystyyn ja kaatui taaksepäin. Kaverini jäi alle. Kaikeksi onneksi apu oli lähellä ja kaveri saatiin nopeasti sairaalaan. Vammat olivat seuraavat: viisi kylkiluuta poikki, kaulavaltimo ja vatsassa oleva aortta vaurioituivat. Toinen keuhko meni lyttyyn. Lisäksi pienempiä vauriota havaittiin myös pernassa, lantiossa ja reidessä. Tämän seurauksena kaveri makasi sairaalassa viikon. Noin kolmen kuukauden päästä on lupa kiivetä hevosen selkään, kahteen kuukauteen ei saa ilmetä mitään kolhuja tai könyämisiä. Miltähän kaikelta olisi säästytty, jos kaverilla olisi ollut turvaliivi?

Siinä ollaan jo pirteänä tippapullon kanssa menossa.

Tämä kaveri joutuu vielä ramppaamaan kohtuullisen pitkään keuhkokuvissa ja myös aorttaa tarkkaillaan. Terveeksi toteamiseen on vielä matkaa.

Toinen kaverini meni samalla viikolla hevosensa kanssa nurin. Ihan tavallisesti mentiin siinä riuskaa loppuravia maneesissa, kunnes hevosen otsa oli yhtäkkiä maassa, ja saman tien myös ihminen. Tässä rytäkässä ihminen oli ajautunut ns. kiilaksi maan ja hevosen väliin, että hevonen ei mennyt täyttä kuperkeikkaa. Kaveri kertoi, että kuuli voimakkaan rasahduksen jostain päin kroppaansa, mutta magneettikuvissa ei näkynyt mitään. Hampaasta lähti pala. Aivotärähdys todettiin, ja lääkäri mainitsi lisäksi, että JOKIN  oli painanut solisluun päälle niin, että suojasi sitä katkeamiselta. Se JOKIN oli turvaliivi. Seitsemän vuorokautta on toverini vedellyt lihasrelaksantteja ja tykkejä kipulääkkeitä 24/7, mutta kahdeksantena päivänä riitti kuulemma enää Panadol.

Näyttää ihan normaalilta? (Kuvan henkilöllä on takin alla turvaliivi!)
Tarkennus silmään.

Tasan viikon jälkeen kaverini kävi jälkitarkastuksessa, jossa todettiin, että tapahtuneeseen nähden oli hyvä tuuri ja kaikki nyt aika lailla ok. Musta silmä oli näkyvin vamma.

Kun tähän vielä lisätään entisen valmentajani Minna Kemppaisen menehtyminen hevosonnettomuudessa ja kolleegani Aada Lätin loukkaantuminen ratsastessa, on kasassa jo riittävä määrä aineistoa, joka puhuu TURVALIIVIN PUOLESTA.

Ratkaiseva hetki minulle oli se, kun kuulin kaverieni onnettomuuksista. Päätin saman tien, että vastedes turvaliivi kuuluu asuuni samalla tavalla kuin kypärä. Aina.

SRL:n lisävakuutus vaikuttaa yhtäkkiä myös ERITTÄIN hyvältä idealta. 12 euron lisämaksu (jäsenmaksun lisäksi) vuodessa, ja sairauskulusi ja mahdolliset varustehankinnat ja fysioterapiat on katettu, jos jotain sattuu.

Ja sitten pääasiaan! Ainakin tämmöisiä turvaliiveja on kaupan. Käy katsomassa ja kokeilemassa mikä on sinulle passeli! On näitä enemmänkin, tässä vain muutamia malleja esimerkiksi. Kaikki nämä liivit ovat saatavilla Hipposportissa. Lisätiedot saa linkeistä kuvien alta.

Komperdell. Minulla on nyt tämä. Oikein mukava.
Tipperaryn pro-palaliivi, sopii tujumpaankin menoon.
Suosittu esteratsastajien keskuudessa, kevyt mutta tehokas paukkuliivi by Horsepilot. 
Tätä Equipagen turvaliiviä voi pitää moottoripyöräillessäkin. Hinta satasen korvilla.
Equestron liivi käy miehille ja naisille.
Eurohunterin safety, edullinen ja tunnet liivin turvan päälläsi.
Penelope airswift on uusimpia markkinoilla.
Kommentit (2)
  1. Mirva Kuoppala
    24.5.2020, 21:12

    Hyvä aihe nostaa keskusteluun! Turvaliivin pitäisi olla yleisempi (ellei jopa pakollinen..?) varuste. Miksi vain hypätessä jos silloinkaan? Ja mikä erityisesti ihmetyttää kun westerniä on myös tullut harrastettua, miksi sillä puolella edes kypärä ei kaikilla ole aina päässä?! Hevoset ovat joka tapauksessa isokokoisia ja liikkeissään tilanteen niin sanellessa sähäköitä pakoeläimiä, vaikka kuinka olisi ”well broken”. Ja hevosetkin joskus kompastuu/liukastuu (kuten ilmeisesti kaverillesi kävi). Vaikka tietynlaista rämäpäisyyttä omaankin ja nautin vauhdin hurmasta (kuten varmaan kaikki ratsastajat..?) , raskaus ja oma pieni vauva sai ajattelemaan näitäkin asioita ihan uudesta vinkkelistä. Myös maastakäsin työskentelyyn aina hanskat ja tolkun kengät. Heitänpä tuosta pollen tarhaan. Niinpä. Ja sit polle heittää sinut ojaan kun lintu aivastaa. Huh. Tulipa sepustus. Mut kaiken tän jälkeen; voinko siirtyä lopullisesti ihailemaan heppoja kisakatsomosta tai pellon reunalta,lukemaan Hipposta, piirtämään hevosia verokirjeiden taakse, täyttämään sanaristikoita ja kuvaamaan kukkia? Niin. Ei pyge. Koska hevoset <3. Ja kaviokoukku.

    Mirva K.

    1. Ooh, Mirva! Ihan oikeassa oot!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.